Säälittää lapset, jotka joutuvat asumaan ankeissa kerrostaloasunnoissa=(

Mua taas säälittää ne yksinäiset lapset, jotka asuvat omakotitaloissa, ja lähimpiin naapureihin on kilometrien matka. Yksinäisiä reppanoita!

No ei vaineskaan. Jokaisessa asuinpaikassa on varmasti jokaisen mielestä omat plus ja miinusmerkkinsä.

Minä olen asunut lapsuuteni kerrostalossa, omaa huonetta mulla ei ole ollut ikinä, mutta sitäkin enemmän kavereita, vieressä iso metsä, iso piha jossa paljon leikkivälineitä ja tilaa leikkiä.

 

Me käytiin mun lapsen kanssa kaverilla kerrostalossa ja toi 1,5-vuotias oli ihan suu auki hississä, kun oli niin jännittävä kokemus Maalaistollo-lapsi

Enkä minä sääli, koska siinä todellakin on kavereita lähellä jne. Enemmän säälin kaverini lasta, joka on ainoa lapsi ja missään lähelläkään ei asu yhtään muuta lasta

 

Ethän sitten unohda, että kerrostaloja on aika moneen lähtöön . Mitenköhän ne esim. täällä pärjää? http://kuluttaja.etuovi.com/crometapp/product/realties/common/public/search/item/item.jsp?portal=eo&list_id=12558887416690&itemcmd=move6&listSize=27&doListClickStat=true&itemgroup_id=50.1&itemgroup_id=50.7&item_id=41.1122389

Mutta totuuden nimessä, ei kovin moni meistä ihan noin hulppeasti asu.

Kyllä me kovasti miehen kanssa tehdään töitä että pääsis maalle omakotitaloon asumaan joskus. Mutta en mä nyt sanois että kerrostalossa poikkeuksetta olis aina ankeeta asua.

 

Joo kyllä mäkin ennemmin tarjoaisin lapsille sen oman pihan, ei vaan budjetti anna oikein myöden B) Ehkä sit joskus

 

Ethän sitten unohda, että kerrostaloja on aika moneen lähtöön . Mitenköhän ne esim. täällä pärjää? http://kuluttaja.etuovi.com/crometapp/product/realties/common/public/search/item/item.jsp?portal=eo&list_id=12558887416690&itemcmd=move6&listSize=27&doListClickStat=true&itemgroup_id=50.1&itemgroup_id=50.7&item_id=41.1122389

Hyi mikä paikka

Tuossa joutuis asumaan valtakunnan ykkösrasistin naapurissa

Ei kiitos minulle.

 

Voi noita äitin raukkoja, kyllä nyt on elämä pilalla ja juoppoja, narkkareita ja rikollisia näistä vaan tulee. :'( B)

ja vielä kerran

 

^^^No ei toki, mutta pistinpä tuon vain vastapainoksi, kun yleistettiin, että kerrostalossa on niin ankeeta, niin ankeeta .

Mä oon asunut ihanissa kerrostaloasunnoissa . Vanhassa 1920-luvun kivitalossa, kaunis porraskäytävä ja asunnossa puulattiat. Toinen namu oli Oulussa 7.kerroksessa ja talo oli vielä kukkulan päällä, josta avautui hyvällä säällä näkymät kymmenien kilometrien päähän.

 

Voi noita äitin raukkoja, kyllä nyt on elämä pilalla ja juoppoja, narkkareita ja rikollisia näistä vaan tulee. :'( B)

ja vielä kerran

Monikultturisessa kerrostalossa mamujen ympäröimänä. Vankilaan tai ennenaikaiseen hautaan siitä joutuu.

 

Joo sellaset vanhat kerrostalot on ihania, niissä on tunnelmaa.

 

Voi noita äitin raukkoja, kyllä nyt on elämä pilalla ja juoppoja, narkkareita ja rikollisia näistä vaan tulee. :'( B)

ja vielä kerran

Monikultturisessa kerrostalossa mamujen ympäröimänä. Vankilaan tai ennenaikaiseen hautaan siitä joutuu.

Asun kyllä ihan kaupungin ydinkeskustassa ja vieläpä ylimmässä kerroksessa ja tänne mitään ääniä kuulu. Ja naapurin mukava kongolaisperhekin muutti pois Sääli, se äitee oli mukavaa seuraa pyykkituvalla.

 

Juu, oman pihan kernaasti ottaisin kyl mutta tähän 70-luvun kerrostaloidylliin on tyytyminen. :ashamed: :'(

En miellä tätä kyllä kylläkään miksikään maailman hikisimmäksi luukuksi. Hyvin mahdutaan ja jokaiselle/kaikelle löytyy oma paikkansa. Ja pystyn kyl pystyn oikeastaan loihtimaan ankeimmastakin luukusta lukaalin. Meillon oikein kodikasta ja nättiä betonikennostossakin. Myöskin ystäviä lähiseudulla.

 

Voi voi ja voi.

 

Voi voi ja voi.

Mitä vartijapoitsulle kuuluu? Oottekos kahvitelleet?

 

Olen itse asunut omakotitalossa lapsuuteni ja silloin oli onni että niissä ympyröissä oli muitakin perheitä joilla oli saman ikäisiä lapsia eli leikkikavereita riitti. Nyt siellä asuu meidän aikuisiksi kasvaneiden kakaroiden vanhemmat ja pari lapsiperhettä joilla kaikilla eri-ikäisiä lapsia eikä toisistaaan siis saa leikkikavereita.

Asun nyt oman perheeni kanssa kerrostalossa ja LÄHIÖssä, siinä kaikkien kauhistuksessa mutta tämä paikka on aivan ihanien maastojen vieressä ja lapsellani on kavereita. Omakotitalon puuhia ei ole töiden jälkeen joten jotta ei opeteta lapsestamme kotona möllöttäjää niin harrastamme paljon iltaisin, urheilupainotteisesti, viikonloppuisin vierailemme sukulaisilla, tutuilla tai kaupungilla leffoissa, näyttelyissä, teatterissa jne. mitä vaan keksimme. Kotitöitä on kaikille tasapuolisesti kotosalla mutta todella vähän omakotitalossa asumiseen verrattuna ja sen ajan sitten taas kulutamme muuten. Niin siis asumme Helsingissä metroradan läheisyydessä.

Kumpi on parempaa asumista, mene ja tiedä, minä en täyttä varmuutta osaa sanoa mutta olen itse ainakin nyt onnellinen ja kuvittelisin perheenikin olevan.

 

Itte taas kokenu et kerrostalo ympäristö on penskoille jännä kasvu ympäristö== esim poika tyttö viihtyy kellari kerroksessa..... pitää meiän kana häkki varastoa omana huoneenaan??? + tykkää varasto tuoksusta........ pikku pään lasken yleensä ku talon perhe päivä hoitaja ulkoiluttaa penskojaan hiekka laatikolla= kaveri seuraa pikku päälle............ sit esikoisen hyvä kaveri asuu vielä samassa rapussa??????????? yms yms yms

 

Höh, tosiaan voi meijän raukkaa sitku syntyy maaliskuussa, asutaan miehen kanssa kerrostalossa. Kyllä sen elämä varmaan järkkyy aikalailla kun joudutaan kerrostalossa asuu .

 

up

 

Minä en sääli vaikka tää kerrostalo ei minusta se ideaali olekaan asuinpaikkana. Ei täälä kuiskimalla tarvi elää eikä suinkaan kaikki kuulu läpi. Lapsia on paljon eikä ole puute kavereista.

 

Meillä on ihana kerrostaloasunto ja samalla hinnalla oltaisiin saatu iso omakotitalo. Halutaan kuitenkin asua ydinkeskustassa ja lapsilla on lyhyt matka kaupungin parhaimpiin kouluihin.
Olen nähnyt eräänkin kerrostalon pihan jossa tenniskenttä...kuinkas monen omakotitalon pihassa on?

 

Meillä asutaan ankeassa kerrostaloluukussa, ikäväähän se on. Mutta se on ainoa ratkaisu, että saan pitää lapseni kotihoidossa. Ja ovat onnellisia lapsia. Minusta tämä kerrostaloluukku on kuitenkin parempi, kuin homeinen tarha missä on liian suuret lapsiryhmät ja liian pienet tilat.

 

Täälläkin muutamaan kertaan mainittu lähiöelämä on nykyään jopa trendikästä. Tai ainakin niin, että sen hyvät puolet on havaittu. Tsekkaa sellaienen sivusto kuin momokoti, siellä on tietoa ja ideoita pienesti kerrostalossa asuville.

Myös MLL:n Mirjam (en muista sukunimeä) on puhunut jossain haastattelussa siitä, että kerrostaloympäristö on loppujen lopuksi lapsille hyvä paikka elää ja asua. Löytyy niitä kavereita pihapiiristä. tai...ainakin ennen oli näin..silloin vielä kun niissä lähiötalojen pihamailla juoksenteli niitä lapsia ja koko talo kasvatti. Nyt on kyllä kaikki toisin.

 

Huoh!

Miljoona kertaa mieluummin asun lasten kanssa kerrostalossa lähiössä lähellä kaikkea kuin omakotitalossa maalla... Kumpaakin kokeiltu. Iso omakotitalo kaupungin keskustan lähellä ja oma puutarhuri/huoltomies olisi ideaalein ratkaisu mutta tällä hetkellä tyytyminen tähän kerrostaloluukkuun.

 

Hei kiitos tästä - nyt mä vihdoin tiedän, et mikä lapsuudentrauma vaikuttaa muhun eniten :xmas: Vuosien terapia mulla eessä

 

Itse asuttiin kerrostalossa kaksi vuotta ja ei ikinä enää! Ei mitään tekemistä, ärsyttävät naapurit, eikä lapsilla ollut leikki kavereita. Nyt okt neljä vuotta ja tekemistä riittää ihanat naapurit sekä lapsille on seuraa melkeen liikaakin. Painokin tippui 20kg muuton jälkeen kun pääsee pihalle touhuamaan!

 

Täällä on taas meidän lapsia säälitty.... :'(
Ap olisi varmaan kauhuissaan jos tietäisi, että me muutetaan lauantaina rivarista kerrostaloon, kun ei viihdytty tässä yhtään! Muuten ollaankin asuttu kerrostalossa koko lasten elämä (ja tullaan todennäkösesti asumaan).