Saattekste jotain kiksejä vallasta?

Onko kiva kiusata pieniä? Tuntea olonsa tärkeäksi ku voi pompotella toisia ja ylpeillä sillä, että mun lapsi pelkää niin paljon, että tekee ihan mitä mä sanon. Jäittekö pieninä vailla rakkautta vai mistä tuo johtuu, tarve määräillä ja kurittaa.

Onko kivaa ku lapsi itkee mielipahaansa? Tai kiukkuaa vastaan voimattomana? Onhan se helppoa kun on monta kertaa isompi ja kontrolloi perheen kaikkia resursseja mutta aika epäreilua avutonta lasta kohtaan viedä häneltä kaikki päätäntävalta omasta itsestään. Saako lapset edes hengittää ilman lupaa? Syödä tai nukkua ei ilmeisesti saa.

Jotain mielihyvää lasten kiusaaminen ilmeisesti monelle tuottaa, ei sitä muuten n'in laajasti harjotettais.

 

mä olen aikuinen aj mun tehtävä on opettaa lapselle rajat. piste
jos lapsi saisi päättää niin mikäänhän ei sujuis
ei se ole kiusaamista että määrittelee nukkumis ajat,heräämis ajat, ruoka-ajat, sen mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei.. ne on asioita jotka lapsen tulee oppia...

 

ei pikkulapselle voi kauheesti päätäntävaltaa omiin asioihinsa antaa, hommahan lähtee äkkiä lapasesta
tai mitäs minä tästä tietäsin

 

En ymmärrä ap:n pointtia. Kuka kiusaa ja ketä, vai onko yleinen rajojen asettaminen kiusaamista ja pomottamista??

 

Joo, kauheeta kiusaamista on ruoka- ja nukkumaanmenoajat

Olisko se lapsi onnellisempi jos sais mennä shortseissa pakkaseen ja syödä karkkia iltaruuaksi?

Pitääkö sun hyvä sunnuntai käyttää riidanhaastamiseen, lapsi hyvä?

 

sulla on varmasti sitten hyvä mieli kun sun lapsi on kouluikäinen (jos nyt ikinä selviää sinne asti jäämättä esim. auton alle kun se ei usko sua) ja painaa 100kg, kun se on saanut syödä mitä haluttaa ja koska haluttaa. Yläaste ikäisenä se luuhaa kaikki yöt kaupungilla ympäri kännissä, kun ei tarvi kotiin tulla koskaan jne... Sitten on mukava miettiä olisiko ne aivot kannattanut hankkia jo aiemmin...
Ja ai niin... eihän SUN laosi sellaista tee koska se on super-lapsi.....

ja kyllä, tiedän että sun kasvatus periaatteissa on paljon hyvääkin, mutta jotain rajaa pitää olla...

 

Mä en ymmärrä yhtään sun vuodatusta. Rajat on rakkautta. Pitäähän aikuistenkin elää tiettyjen sääntöjen, normien ja aikataulujen mukaan.
Konkreettinen esimerkki syömisestä: Meidän työpaikan lounasruokala on auki klo 11-12. Jos haluaa ruokaa, siihen aikaan pitää mennä syömään. Miksi lapselle ei saisi asettaa ruoka-aikaa?
Tai jos sun mielestä lapsi on täysin kykenevä päättämään mihin aikaan nukkuu, miten se onnistuu kun pitää mennä aamulla hoitoon tai myöhemmin kouluun? Saako sun lapsi mennä myöhässä kouluun ja selittää opettajalle että äitin mielestä mä saan itse päättää moneenko nukun ja nyt nukutti näin pitkään.
Ei yhteiskunta toimi niin että kaikilla on omat säännöt.

 

yhteiskunta ei toimisi jos kaikki kasvattaisi lapsensa niin tai siis jättäisi kasvattamatta oikeemminkin.
Aikuisen tehtävä on luoda lapselle perusturvallinen olotila, lapsi ei itse kykene huolehtimaan itsestään ja sillä sipuli!

 

käännän asian toisin: Onko kivaa, kun lapsi pompottelee vanhempia uhymaoikkujen mukaan. Laittaa rajoja vanhemmille ihan arkielämässä. Estää kiukuttelullaan äitiä lähtemästä lenkille, vaikka vain ½ tuntia poissa oliskin. Estää vanhempia halaamasta. Estää normaali perhe-elämän, kun elämän pitä pyöriä yksistään lapsen tahtiin. Onko kivaa, kun lapsella ei ole kavereita, kun vapaan kasvatuksen omaavana ottaa lelut ym. toisten lasten käsistä ja vanhemmat ovat voimattomia ja avuttomia lapsensa tyrannisoinnille. Onko se kivaa ninaTT?

 

Kun lapselle luodaan perustat niin hänellä on todella turvallinen olo,hän on kykeneväinen oppimaan ja hänen normaalit toiminnat kehittyy.

 

en tajunnut yhtään. siis kuka kiusaa ja ketä? onko lapsen kasvattaminen ja rajoista kiinnipitäminen kiusaamista? eli samalla logiikalla suomen valtiovaltakin kiusaa meitä pieniä kansalaisia kun me ei saada tehdä täällä mitä huvittaa?

 

 

Normirajat pitää olla lapselle.Mut on sellaisia tapauksia että ollaan liian tiukkikisia tai ankaria.

 

Joo-o, onks ninaTT:llä tylsää vai huvikseenko taas provoot?

Mä oon tässä vuosikaudet seuraillu vierestä tilannetta missä sitä valtaa on annettu lapselle päättää kaikista asioista. Tää pikkutyttö on sitten nätisti pyöritelly koko perhettä. Mutta mites on käyny nyt sitten kun alkoi tällä tytöllä koulu? Kun onkin auktoriteettejä joiden mukaan täytyy mennä ja joita täytyy kunnioittaa. Eipä homma toimi, ei ollenkaan. Suuria vaikeuksia koulussa. Kiitos vanhempien kasvatuksen. Erityisluokka odottaa..

Ja myös minä olen ollut avustamassa tällaista tyttöä erityisluokalla. Koulun alkuun asti on itse ollut vallan kahvassa, koulussa kun ei lapset määräile niin ongelmat alkaa..

 

Mä en ymmärrä yhtään sun vuodatusta. Rajat on rakkautta. Pitäähän aikuistenkin elää tiettyjen sääntöjen, normien ja aikataulujen mukaan.
Konkreettinen esimerkki syömisestä: Meidän työpaikan lounasruokala on auki klo 11-12. Jos haluaa ruokaa, siihen aikaan pitää mennä syömään. Miksi lapselle ei saisi asettaa ruoka-aikaa?
Tai jos sun mielestä lapsi on täysin kykenevä päättämään mihin aikaan nukkuu, miten se onnistuu kun pitää mennä aamulla hoitoon tai myöhemmin kouluun? Saako sun lapsi mennä myöhässä kouluun ja selittää opettajalle että äitin mielestä mä saan itse päättää moneenko nukun ja nyt nukutti näin pitkään.
Ei yhteiskunta toimi niin että kaikilla on omat säännöt.

En mä ole lapseni palvelija enkäpyydä häntä tekemään päätöksiä mun puolestani. Mä toki asetan raameja,luon rytmejä ja rutiineja... Ja tyttö saa seurata niitä.Mutta en pakota. Mä laitan ruokaa tiettyyn kellonaikaan ja laps syö jos syö. Mutta vastenmielistä ruveta pakottamaan.

Kyllä, laps saa mun puolesta mennä myöhässä kouluun mutta kantaa siitä vastuun sitten itse.

 

Rajojen asettaminen kuuluu hyvään ja huolehtivaan sekä rakastavaan vanehmmuuteen. Jos rajoja ei ole, on vanhemmuus hukassa.

Suosittelen aapeelle tutustumista mannerheimin Lastensuojeluliiton sivustoon, erityissesti tähän pääsihteerin tekstiin :

http://www.mll.fi/ajankohtaista/tiedotteet_ja_uutiset/?x41088=1652602

 

Olen työssäni kohdannut paljon ilman rajoja kasvaneita lapsia ja heillä on kaikilla yksi yhteinen nimittäjä: turvattomuus. On lapselle äärimmäisen pelottava kokemus huomata, että rajoja ei ole ja kaikkea saa tehdä. Lapsi tulkitsee sen hylkäämisenä, koska ilmeisestikään kukaan ei yhtään välitä mitä hän tekee.

 

Mun mielestä tän vois kääntää jotenkin niin että tällasessa kasvatuksessa lapsi kasvattaa vanhempiaan eikä toisin päin? Tässähän suoraan lapsi saa päättää mitä milloinkin perheessä tapahtuu? Miten tää toimii kun lapsia on useampi, vaikkapa 3? Äiti tekee kuten Jessica ja isä kuten Nico-Betteri, mutta kuka muistaakaan Anna-Nicolea jonka pillin mukaan kukaan ei tanssi? Mahtaa tulla traumoja yksin jäämisestä :'(

:attn:

 

Joo-o, onks ninaTT:llä tylsää vai huvikseenko taas provoot?

Mä oon tässä vuosikaudet seuraillu vierestä tilannetta missä sitä valtaa on annettu lapselle päättää kaikista asioista. Tää pikkutyttö on sitten nätisti pyöritelly koko perhettä. Mutta mites on käyny nyt sitten kun alkoi tällä tytöllä koulu? Kun onkin auktoriteettejä joiden mukaan täytyy mennä ja joita täytyy kunnioittaa. Eipä homma toimi, ei ollenkaan. Suuria vaikeuksia koulussa. Kiitos vanhempien kasvatuksen. Erityisluokka odottaa..

Ja myös minä olen ollut avustamassa tällaista tyttöä erityisluokalla. Koulun alkuun asti on itse ollut vallan kahvassa, koulussa kun ei lapset määräile niin ongelmat alkaa..

Tylsää.

Mun pikkutyttö just ei pyörittele koko perhettä vaa ainoastaan itteänsä. Tää pompottelukielto koskee meitä molempia

 

Käytkö ninatt ihan täysillä? Kyllä joku ruuvi on löysällä päässä kun ylipäätään sun juttuja lukenut.

 

Ai niin, ja se uhma muuten kuuluu lapsen normaaliin terveeseen kehitykseen..

 

Kyllä, laps saa mun puolesta mennä myöhässä kouluun mutta kantaa siitä vastuun sitten itse.

et ole tosissasi? siis vaikka ekaluokkalainen? selitäpäs meille nyt ihan juurta jaksaen, mitä koet tämmöisellä lapselle opettavasi?

 

Musta tuntuu, että ninaTT:n pointti on nyt hiffattu väärin. Ei sillä, kyllähän ninaTT sanoo hyvin suorasukaisesti mielipiteensä, jopa jyrkästikin. Mutta en usko, että ninaTT kasvattaa lastaan niin, että lapsi määrää mitä vanhemmat tekee ja ottaa lelut muiden lasten käsistä yms.. Luulen, että hän kasvattaa lastaan hyvällä tavalla, mutta ilmaisee asiat vain jyrkästi.

 

käännän asian toisin: Onko kivaa, kun lapsi pompottelee vanhempia uhymaoikkujen mukaan. Laittaa rajoja vanhemmille ihan arkielämässä. Estää kiukuttelullaan äitiä lähtemästä lenkille, vaikka vain ½ tuntia poissa oliskin. Estää vanhempia halaamasta. Estää normaali perhe-elämän, kun elämän pitä pyöriä yksistään lapsen tahtiin. Onko kivaa, kun lapsella ei ole kavereita, kun vapaan kasvatuksen omaavana ottaa lelut ym. toisten lasten käsistä ja vanhemmat ovat voimattomia ja avuttomia lapsensa tyrannisoinnille. Onko se kivaa ninaTT?

Miksi lapsi pompottelee aikuisia? Ei sellasta pidä sietää. KUKAAN ei saa pompotella KETÄÄN.

Mut hei Sä toit esille hyvän näkökulman. Tää teidän valtamieltymys on siis ilmeisesti uhmaa?

 

Mä en ymmärrä yhtään sun vuodatusta. Rajat on rakkautta. Pitäähän aikuistenkin elää tiettyjen sääntöjen, normien ja aikataulujen mukaan.
Konkreettinen esimerkki syömisestä: Meidän työpaikan lounasruokala on auki klo 11-12. Jos haluaa ruokaa, siihen aikaan pitää mennä syömään. Miksi lapselle ei saisi asettaa ruoka-aikaa?
Tai jos sun mielestä lapsi on täysin kykenevä päättämään mihin aikaan nukkuu, miten se onnistuu kun pitää mennä aamulla hoitoon tai myöhemmin kouluun? Saako sun lapsi mennä myöhässä kouluun ja selittää opettajalle että äitin mielestä mä saan itse päättää moneenko nukun ja nyt nukutti näin pitkään.
Ei yhteiskunta toimi niin että kaikilla on omat säännöt.

En mä ole lapseni palvelija enkäpyydä häntä tekemään päätöksiä mun puolestani. Mä toki asetan raameja,luon rytmejä ja rutiineja... Ja tyttö saa seurata niitä.Mutta en pakota. Mä laitan ruokaa tiettyyn kellonaikaan ja laps syö jos syö. Mutta vastenmielistä ruveta pakottamaan.

Kyllä, laps saa mun puolesta mennä myöhässä kouluun mutta kantaa siitä vastuun sitten itse.

Aapeella on niin vanhemmuus hukassa...