saatteko te muut "sätkyjä"kun aina kaikkien olisi saatav vauvanne syliin?

olen nyt toisen ihanan lutusen mutta vaativan neidon äiti ja ylpeä siitä. Ja joka hetki vaikka olisin väsynyt haluan rutistaa ja antaa hellyyttä tytöilleni niin että he tuntevat varmasti että ovat vanhemmilleen hyvin hyvin rakkaita. Ja pidän siitä että lapsi oppii avoimeksi halaa ja pussaa että sitä ei tarvi vähätellä tms.
mutta tämä sukulaisten, tuttavien ym älytön heti kun tulevat taikka nähdään voisko/saisko vääntely alkaa, olen muutaman kerran jo kimpaantunut ja sanonut että et saa..se on minun tyttö ja ädiin sylissä on.

miten te muut äidit olette reagoineet ja käyttäytyneet ks tilanteissa?olette itse tälläsiä että haluatte vastaavasti kaikkine vauvat syliiinne. :heart:

 

Mä en saa sätkyjä.. Must on kiva, kun poika tottuu muidenkin ihmisten käsittelyyn ja itse saan hetken viilentyä näillä helteillä. Pitelen ja halin kyllä poikaa paljon sylissäni ja hän on minulle kaikkein rakkain. Varmasti tulee sen ymmärtämään elämässään, vaikka välillä joku muukin pitelisi. Muiden vauvoja en tykkää sylitellä, oma lapsi ihanin.. :heart:

 

Itse haluan kans halailla vauvaani ja pitää sylissä ym..Mutta jos joku muukin tahtoo pitää sylissä niin en pistä pahakseni..Ei sitä niin paljon tapahdu, että pitäs puolia pitää ja saapahan kädet vapaiksi hetkeksi.

 

En tykkää, että muut (paitsi tietysti mieheni) ottavat vauvaa koko ajan. Toki saa joskus sylitellä, mutta inhoan yli kaiken sitä, että esim. anoppilassa on koko ajan joku, yleensä anoppi, kädet ojossa, että anna mulle, anna minä. Itse ei saisi edes vaippoja vaihtaa ja kesken syötönkin siinä ollaan, että minä sitten röyhtäytän. Siinä vaiheessa nousee niskavillat kyllä pystyyn. Omat vanhempani ottavat silloin kun pyydän apua, se sopii minulle huomattavasti paremmin. Kaverit eivät oikeastaan edes pyydä saada vauvaa syliin, toki ottavat jos kysyn haluavatko. Osaavat paljon paremmin ottaa meidät vanhempina huomioon.

 

ekat pari viikkoa loukkaannuin verisesti jos vaikka anoppi nappasi vauvan syliin (äidiltäni ja siskoltani sen sallin ). sitten aloin pikkuhiljaa himmata, eli annoin myös muille syliin jos tahtoivat (epäilemättä se hössötys kyllä ärsyttää ).

nykyään teen niin, että jos olen sillä fiiliksellä että vauvaa ei tällä kertaa saa muut käpälöidä, niin esim kyläreissulle käärin vauvan kantoliinaan, jotta voin sanoa että "se on nyt niin hyvin siellä etten viitsi purkaa solmua" (ihan kuin ois suurikin vaiva oikeesti )

ymmärrän että jotkut haluaa pitää vauvoja sylissä. itse en ole ikinä pitänyt toisten vauvoista - paitsi poikkeuksena sukulaislapset- että olisin vieraita vauvoja viitsinyt sylissä pitää. mun mielestä on ok, jos pyytää suoraan "saanko pitää vauvaa". mutta siinä vaiheessa nousee savu korvista jos sanotaan että "mä voin pitää vauvaa että sat syödä rauhassa". herttileijaa sentään. lapsi ei ole kotityö vaan perheenjäsen, ja mä pystyn kyllä juomaan kahvini samalla kun imetän

 

mun mielestä on ok, jos pyytää suoraan "saanko pitää vauvaa". mutta siinä vaiheessa nousee savu korvista jos sanotaan että "mä voin pitää vauvaa että sat syödä rauhassa". herttileijaa sentään. lapsi ei ole kotityö vaan perheenjäsen, ja mä pystyn kyllä juomaan kahvini samalla kun imetän

Sinäpä sen sanoit, tuo sama ärsyttää minua ihan jumalattomasti! Ihan kuin lapsi sylissä muuttuisi jotenkin kädettömäksi, ettei muka mitään voin tehdä.

 

Minua ei kyllä haittaa yhtään jos tutut ja sukulaiset haluaa kannella ja paijata,annan tytön suorastaan ilomielin välillä muidenkin syliin,on kuitenkin jo sellanen jytky että ei sitä kauaa jaksa edes yhtäsoittoa kantaa =) Ja tottuupahan olemaan muidenkin sylissä kuin aina vaan äitin tai isin,joku päivä kuitenkin koittaa aika jolloin pitää mennä hoitoon vieraiden tätien hoidettavaksi ja kanniskeltavaksi..Kyllä meillä tyttö saa yllin kyllin syliä ja suukkoja joka päivä,ei se häneltä ole pois jos sillon tällöin joku muukin haluaa pitää sylissä =)

 

Tirppunen

Totta turiset! =)

 

neuvolan psykologi, että on hyvä, että lasta pitää sylissään ja hoitavat välillä myös muut aikuiset kuin vauvaa kanssa jatkuvasti läsnä olevat henkilöt (jotka siis yleensä äiti ja isä). Meidän tytöllä oli 3 kk koliikki ja itse olisin halunnut vaan sylkyttää lastaa voimien äärirajoille (mies toki kantoi välilä) enkä meinannut alkuun antaa tyttöä edes oman äitini syliin, että olisin edes joskus saanut syödä aamupalan hotkimatta. Onneksi pääsin irti huonon äidin-fiiliksestä ja tyttö jopa rauhoittui paremmin äitini syliin mikä ymmärrettävää koska itse olin jo monesti hermostunut, minkä vauva aistii. Vanhemmat siis voivat tarkoittaa ihan hyvääkin sillä, että tarjoavat apua sylkitykseen, että olisi joku pieni hetki käydä rauhassa esim. suihkussa tai lukaista aamulehti.

Muiden kuin isän ja äidin sylittely antaa vauvalle hyväksynnän ja turvallisuuden tunnetta myös muilta tahoilta kuin siltä jatkuvan hoivan taholta. Toki on aivan eri asia, jos vauvaa kuljetetaan koko ajan sylistä toiseen, siitähän vauva hermostuu.

 

Mikä ihme siinä on, ettei esim. isovanhempien annettaisi pitää lasta sylissä :headwall: Kyllä minä ainakin haluan hoitaa omia lapsenlapsiani (sitten joskus, jos niitä siunaantuu) jo ihan pikkuvauvasta asti. Onko äidit niin kamalan mustasukkaisia omasta lapsestaan Lapselle kun siitä ei ole mitään haittaa, jos joskus pääsee jonkun muun kuin oman vanhemman syliin. Oikeastaan minua ärsyttäisi enemmän se, jos kukaan ei haluaisi vauvaa syliin.

Minusta on luksusta saada juoda kahvi rauhassa eikä se vähennä yhtään rakkauttani omaa pikkuista kohtaan :heart: :/

 

Mä oon kyl ollut tän ekan kuukauden sellanen mustis äiti joka ei mieluusti ole vaavia antanut muiden syliin. halusin vaan itsellä koko ajan pitää. otti päähän kun kaikki halusivat pitää. jos oli "paljon" (3-4henkilöö) kerralla vierailulla niin jos annoit yhdelle syliin muutkin halusivat sitten toista raukkaa pompoteltiin sylistä syliin ja jos vähän ääntä pääsi niin sitten kyl mammalle heti takas. Ärsytti kun joku tulee ovesta sisään ja ei hei kerkee sanoon kun joku ottaa jo syliin. Oman äitini annoin lasta pitää jos oli kotitöitä tai jotain muuta esin suihkussa käynti. Mut kyl omin lastani ensimmäisen kk aikana todella paljon.

Nyt vasta tajuan että kyl se muiden syli on varmaan yht hyvä kun omani. varsinkin kun pojalla alkaa tulla painoa niin se toisen apu joskus on ihan hyvästä. koska on yh.

 

Ihan pienen vauvan kanssa ei ole haitannut, paitsi silloin kun lasta ei anneta pois vaikka hän alkaa näyttää nälkäiseltä. Itse tajuan kyllä ähinästä ja hamuilusta että lapsi haluaa rintaa, mutta kaikki sukulaiset eivät ymmärrä antaa vauvaa pois jos sanoo että sillä taitaa olla nälkä. Ilmeisesti vauvan pitäisi kiljua kurkku suorana ennen kuin häntä voi ruokkia...

Mutta sitten kun vauva kärsii eroahdistuksesta ja vierastaa, ne syliinpyytäjät joskus rasittavat. Mummutkin ovat heti nappaamassa lasta syliinsä kun ovesta sisälle pääsee, vaikka näkevät että lapsi kääntää katseensa heti pois. Itkuhan siitä tulee, eikä lisää lapsen luottamusta yhtään että äiti/isä antaa lapsen "vieraaseen" syliin vaikka hän selvästi osoittaa pelkäävänsä. Vierastuskin kuuluu luontaiseen kehitykseen, ja lapsen tahtoa pitää silloin kunnioittaa ja hänelle pitää antaa aikaa.

 

Esikoisen ollessa aivan pieni, mua raivostutti tuo sama asia. Vauva vietiin sisääntullessa kesken unien turvakaukalosta ja sitä rataa... En saanut häntä syliin kuin syöttääkseni tai vaipat vaihtaakseni. Olin nuori äiti ja epävarmakin ja halusin myös kylässä pitää edes välillä omaa vauvaani :|

Toisen vauvan synnyttyä olen ollut onnellinen, kun on niin monta pitelijää On aivan ihanaa antaa vauva heti sisääntultua jonkun luotettavan sukulaisen/tutun syliin ja antaa heidänkin nauttia aurinkoisesta vauvasta. Vaippoja eivät edelleenkään vaihda muut ja rintamaitoakaan ei taida herua kuin minulta

Niin ne ajatukset muuttunu minulla.

 

Ei mua ärsytä se, varsinkin kun on kaks vauvaa. Helpottaa kummasti kun joku ottaa.Mutta mua ärsyttää se kun vauvat nukkuu vaunuissa, niin ihmiset tunkeilee sinne ja raottelee (= repii) peittoa ja lirkuttelee sinne!
Sit ne herää tai ainakin pelkään niin.

 

Kun poika oli ihan pieni niin välillä ärsytti kyllä todella paljon, kun vieraat meillä käydessä tai me kylässä ollessa, hyökkäsivät heti paikalla todella lähelle vauvaa. Alkoi kamala höpötys, lirkutus, vauvan koskettelu ja hipelöinti ja anna syliin-kommentit. Ei siinä mitään, kyllä minä ilomielin annoin syliin, ei se minulta ole pois, mutta se tapa tunkea heti "liian" lähelle ahdisti alkuviikkoina. Vähän rauhallisempi lähestyminen ja hiljaisempi juttelu yksi ihminen kerrallaan on vauvallekin parempi, meneehän se vauvakin ihan sekaisin liiasta hössötyksestä. Ja sen huomasi helposti itkuna.

Ja se otti päähän myös, kun joku piti vauvaa sylissä niin sitä lasta piti käännellä ja väännellä eri asentoihin koko ajan, välillä pystyyn, sitten taas pitkälleen, selälleen, olkaa vasten. Arghh! Etenkin ne joilla ei ollut omia lapsia veivasivat vauvaa mitä ihmeellisimmissä asennoissa.

Ja nukkuvan lapsen rauhaa oli myös joidenkin vaikea ymmärtää. Sekä jos lapsi vierasti sylissä, otinkin pojan pois saman tien.

Alkuaikoina ekan lapsen kanssa tietysti sitä oli itse niin hormonihöyryissä ja onnesta sekaisin, että vaikutti varmaan ihmisten suhtautumiseen. Nyt kun poika on kasvanu, tilanne on aika erilainen. Mutta alussa toisten innostus ärsytti, KYLLÄ!!

 

Ja piti lisätä, että tykkään myös muiden vauvoista kovasti ja mielelläni otan syliin, jos mahdollista. Pienen vauvan lämpö, ihanuus ja pienuus on jotain niin ainutlaatuista. Vaikka tietysti omaansa rakastaakin eniten ja haluaa pitää sylissä ja helliä eniten. Mutta mielestäni osaan lähestyä muiden vauvoja rauhallisesti enkä ole väkisin ottamassa syliin vaan kysyn reilusti, jos tilanne on sellainen.

 

Mä annan kyllä mielelläni syliin isovanhemmille ja kavereille aina kun vain tahtovat. Toki pidän itsekin mielelläni, mutta olen ajatellut sen niin, että minä saan pitää vauvaa sylissä kotona vaikka vuorokauden ympäri. Ei se minulta ole pois jos joku välillä ottaa hetkeksi. Ja siitä kahvin juonnista niin mua ei todellakaan ole ärsyttänyt että joku ottaa vauvan siksi aikaa että saan syödä tai juoda rauhassa. Päinvastoin se on mielestäni hyvin huomaavaista ja ystävällistä. Kotona kyllä saa kahvia juoda lapsi sylissä päivittäin.

 

Minulle on ap:n ajattelutapa kovin vieras...
Minusta on ihanaa, että muutkin "tykkäävät" ihanasta vauvastani ja annan hänet syliin ilomielin aina, kun on sopiva hetki (vauva hereillä, hyväntuulinen, ei arkaile jne.). En myöskään koe loukkaavana, jos halutaan auttaa, että saisin jotakin tehtyä helpommin. Eihän kukaan nyt ilkeyttään ole huomaavainen!! Joskus saatan sanoa, että hyvin onnistuu itsekin, kiitos. Unien aikana teen selväksi, että lasta ei häiritä.

Olen käyttänyt alusta asti lähes yksinomaan kantoliinaa vauvan kuljettamiseen. Saamamme huomio on toisinaan jopa kiusallista. Usein halutaan myös kosketella vauvaa yms. Tällöin auttaa viileän kohtelias suhtautuminen.

Nykyisin vauvat ovat niin kovin eristäytyneitä yhteiskunnasta. Vauvaperheet tekevät "vauvaperheasioita" ja tämä maailma erottaa vauvalliset ja ei-vauvalliset tiukasti toisistaan. Ihmekös tuo, että lapsista on tullut erikoisuuksia, joita sitten ihaillaan ja ihmetellään oikein urakalla.

Tästä aiheestapa voisi keskustella enemmänkin!

 

Meillä lapset tyttö 2v ja poika 11kk.
Minä ainakin annan ilomielin anopin ja oman äidin hoidella lapsia silloin kun heillä ollaan kylässä. Minä saan hoitaa lapsia kotona niin paljon kuin vaan suinkin ehdin ja on suuri kiitos heille että he antavat minun hetken istua rauhassa ja osoittavat kiinnostusta lapsia kohtaan.
Minun anoppi sanoo melkeen aina että annahan poika tänne minulle niin saat hetken hengähtää, ota lehti ja istu rauhassa. Tai että mene sinä syömään/kahville, mummo hoitaa lapset.
Minusta se on ollut ihan vasta syntyneestä asti ihanaa!!

Toiset ovat paljon omistavampia lapsiaan ja etenkin vauvojaan kohtaan, ymmärrän hyvin. Se on sitä äidinrakkautta.
Mutta eihän ikinä voi lasta helliä liikaa. Ei se toki ole äidiltä pois jos mummo tai joku muu vieras tykkää pitää vauvaa sylissä!

 

tähän voisi rinnakkaisaiheeksi liittää sen, että ärsyttää suunnattomasti kun pikkuvauvaa tullaan koskettamaan käsistä. sehän pistää aina kädet suuhun, muutenkin saa olla koko ajan pesemässä käsiä. ja sitten aikuiset ihmiset pöpöisillä käpälillään ottaa vauvan sormista kiinni. enkä todellakaan ole bakteerikammoinen, meillä on lemmikkejä ja ei mitenkään "steriili" koti muutenkaan. ihan perussiisti...

olenkin alkanut tietyissä ympyröissä liikkuessani laittamaan vauvalle sukat käteen, että ei sen käsiä koskettaisi. röyhkeimmät - tai ajattelemattomimmat- jopa nyppää sukan pois "että näkee pienet sormet". argh!

itse kosketan vieraita vauvoja korkeintaan varpaista. toivoisin tätä myös muilta, ellei sitten ole just pessyt käsiään. oman perheen jäsenet on hiukan eri asia, kun syntymästä asti on meidän bakteerikantaan tottunu.

tai poskestakin on itse asiassa parempi koskea kuin käsistä. tuskin sen vaavin kieli poskeen asti yltää

 

Minä kyllä annan mielelläni vauvaani toistekin syliin, mutta se kyllä ärsyttää suunnattomasti jos HETI ovesta sisään kyläpaikkaan päästyämme on jono siinä että "mä voin ottaa, anna mulle!". En kehtaa siihen ikinä mitään sanoa, mutta kyllä ärsyttää :ashamed: En myöskään tykkää jos joku menee nostelemaan vauvaani esim. vaunuista/turvaistuimesta ilman lupaani.

Milestäni vauvankin pitää hetki kyläpaikkaan päästyä saada katsella ympärilleen äidin/isän sylissä ja sitten kun paikassa on hetki oltu, niin voi mennä toiseen syliin.

 

Ihan pienen vauvan kanssa ei ole haitannut, paitsi silloin kun lasta ei anneta pois vaikka hän alkaa näyttää nälkäiseltä. Itse tajuan kyllä ähinästä ja hamuilusta että lapsi haluaa rintaa, mutta kaikki sukulaiset eivät ymmärrä antaa vauvaa pois jos sanoo että sillä taitaa olla nälkä. Ilmeisesti vauvan pitäisi kiljua kurkku suorana ennen kuin häntä voi ruokkia...

Mutta sitten kun vauva kärsii eroahdistuksesta ja vierastaa, ne syliinpyytäjät joskus rasittavat. Mummutkin ovat heti nappaamassa lasta syliinsä kun ovesta sisälle pääsee, vaikka näkevät että lapsi kääntää katseensa heti pois. Itkuhan siitä tulee, eikä lisää lapsen luottamusta yhtään että äiti/isä antaa lapsen "vieraaseen" syliin vaikka hän selvästi osoittaa pelkäävänsä. Vierastuskin kuuluu luontaiseen kehitykseen, ja lapsen tahtoa pitää silloin kunnioittaa ja hänelle pitää antaa aikaa.

Mä voisin peesata tätä ihan täysin. Meille on sattunut just tota, että vauva alkaa olla nälkäinen, ja sanon, että taitaa olla vähän nälkä, ja mitään ei tapahdu. Sanon uudestaan, eikä vieläkään. Sit vaan nappaan vauvan pitelijän sylistä pois, kun ei älyä itse ojentaa lapsosta takaisin...

Ja sama juttu, nyt on tyttö alkanut vierastamaan, ja vaikka vauva olis itkenyt esim. mun isän nähdessään, niin heti pitäisi syliin saada. Ja siitähän vielä pahempi itku tulee. Nyt oon päättänyt, että en vieraamman syliin anna ennen kun on saanut vähän aikaa mun tai miehen sylistä katsella, ettei nyt raukka aivan säikähdä.

Mä periaatteessa ihan hyvillä mielin annan muiden pitää tyttöä, mut kyllä mun mielestä täytyy pyytää, eikä vaan napata, ja muutenkin täytyisi vieraiden enemmän kunnioittaa vanhempia ja perheen tapoja ja käytäntöjä.

 

Ite annan lapsen ihan mielellään kavereiden ja sukulaisten syliin, mutta... olis tosi kiva että vieras kun tulee sisään niin odottaisi hetken ennekuin tahtoo lapsen syliin, jotta lapsi kerkiäis kunnolla katsoa et kuka sieltä tuli ja tutkailla/totutella hetken. Eli ei ihan suoraan ovelta juostaisi liian lähelle lasta. Meillä kun tyttö on aika pienenä jo alkanut osoittamaan vierastamisen merkkejä.

Yks mitä inhoan syvästi on se että kaupassa aivan vieraat ihmiset tulevat koskettelemaan vauvaa ja tunkevat kasvonsa ihan vauvaan kiinni. Se on minusta törkeää ja epäasiallista. Ihan yhtä lailla vauvalla on oma "reviirinsä" minkä sisäpuolelle ei ventovieraalla ole mitään asiaa.
Ihastella saa ja jututtaakkin, mutta sopivan välimatkan päästä.
Ja mukava on jos kysytään lupaa jos vieras lapsi haluaa katsoa vaunuihin että saako nostaa kurkistamaan.

 

Ihan pienen vauvan kanssa ei ole haitannut, paitsi silloin kun lasta ei anneta pois vaikka hän alkaa näyttää nälkäiseltä. Itse tajuan kyllä ähinästä ja hamuilusta että lapsi haluaa rintaa, mutta kaikki sukulaiset eivät ymmärrä antaa vauvaa pois jos sanoo että sillä taitaa olla nälkä. Ilmeisesti vauvan pitäisi kiljua kurkku suorana ennen kuin häntä voi ruokkia...

Mutta sitten kun vauva kärsii eroahdistuksesta ja vierastaa, ne syliinpyytäjät joskus rasittavat. Mummutkin ovat heti nappaamassa lasta syliinsä kun ovesta sisälle pääsee, vaikka näkevät että lapsi kääntää katseensa heti pois. Itkuhan siitä tulee, eikä lisää lapsen luottamusta yhtään että äiti/isä antaa lapsen "vieraaseen" syliin vaikka hän selvästi osoittaa pelkäävänsä. Vierastuskin kuuluu luontaiseen kehitykseen, ja lapsen tahtoa pitää silloin kunnioittaa ja hänelle pitää antaa aikaa.

justa näin, eniten ottaa päähän se, että pitää mennä sanomaan, että ANNA se vauva minulle että voin syöttää, koska kohta se kiljuu ja sitten se on ihan järkyttynyt eikä rauhoitu tissille ollenkaan... ja samoin kun on alkanut hieman itkuilla väsyneenä jos on vieraassa sylissä, että pitää saada äiti/isä siin vaihees, niin kyl ottaa päähän kun melkein karkuun kävellään vauvan kans jolla vaan itku yltyy...


muoks: onpa muuten ihana huomata etten ole ainoa ärsyyntynyt...

 

Yhden kerran loukkaannuin tosi pahasti, vieläkin olen loukkaantunut, koska olen pitkävihainen. Mä en halua antaa mun pientä vauvaa kenenkään muun syliin kuin oman siskoni ja ehkä joidenkin kavereitten. Vauva on vielä niin pienikin... yksillä miehen sukujuhlilla miehen veljen vaimo(mä muutenkin inhoan sitä) multa lupaa kysymättä otti vauvan isänsä sylistä. Mä olin niin järkyttynyt että katoin vaan ihmeissäni... Kaiken kukkuraksi tää tyyppi ei antanut vauvaa mulle, kun hetken kuluttua pyysin. Sitten vielä arvosteli koko ajan, et "koskas vaippa on vaihdettu, olis vähän nälkäkin, vähän on poskessa näppylää"!