Saataisiinko uusi julkinen yhteiskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Nuorena kuoli:(
Suru on yksilöllistä...mun piti lopettaa yli vuosi sitten vanha ja sairas koira ja edelleen ikävöin.
Ei uuden lemmikin kai ole tarkoituskaan edellistä korvata, mutta sen uuden kanssa tulee uusia muistoja ja hetkiä.
Niin.. en vain tiedä milloin olen valmis. tuntuu välillä että hetinyttänne mutta sitten tulee suru ja sanoo että ei ei voi ottaa,ikävä on ja kun eihän se ole sitten sama..eikä ole tarkoituskaan korvata...en tiedä.. mutta en ilmankaan pärjää :cry:
 
  • Tykkää
Reactions: Kais
5v.

minä en vain ymmärrä milloin suru loppuu. jos otan uuden kissan niin eihän se olesama asia... helpottaako se vai pahentaa. voinko milloin ottaa?
Halaus, aikaa myöten helpottaa surukin, vaikka uusi kissa ei korvaa vanhaa eikä tarvitse unohtaa edellistä. Silloin ku sulla siltä tuntuu.
Joskus uusi kissa lohduttaa.
 
vierailija
Miten sulla ei ole rahaa koskaan mihinkään? Mihin sä ne tuhlaat vai oletko ulosotossa vai mihin rahat menee?
Onko tullut koskaan mieleen, että on olemassa pienituloisia työssäkävijöitä/opiskelijoita? Silloin rahat menevät ihan kaikki elämiseen, hyvä jos riittävätkään sillä Suomessa on kallista, eikä siihen tarvita ulosottoa. Eikä hierojalla käyminen ole mitään halpaa lystiä, yksi kertakäynti ei tuo tuloksia.
 
Me saattiin/ ostettiin nämä nykyiset kissasisarukset 4 vuotta sitten eläinsuojeluyhdistykseltä. Edelliset kissat kuoli n vuotta aiemmin, tyttökissa jouduttiin nukuttumaan pois kasvaimen takia,ei ollut mitään tehtävissä. Samana päivänä kuin vietiin lääkäriin,kissa nukutettiin,hirveä shokki ja suru. Sitten n 1-2 kk myöhemmin poikakissa kuoli yön aikana nukkuessa,oli hirveää nousta aamulla ylös ja huomata että kisu oli kuollut. Oli ollut jokin äkillinen sairauskohtaus. Molempia kissoja surtiin kovasti ja ikävä on vieläkin.

Ensin päätettiin,että uutta kissaa ei oteta,mutta ei siitä tullut mitään.
Oli ikävä kisujen touhuja ja rapsuttelua ja koti tuntui tyhjältä.

Mie sitten eksyin nettisivulle missä ilmoitettiin eläinsuojeluyhdistyksen kodittomista kissoista ja näin pikkuisten kissasisarusten kuvan. Luin tyttöjen tarinan,mut edelleen oltiin sitä mieltä ettei kissaa oteta.
Mutta yhä uudestaan ja uudestaan menin tyttöjen kuvaa kahtomaan ja niinpä päätettiin sittenkin ottaa tytöt meille jos vain saahaan. Eikä olla kaduttu päätöstä vaikka joskus mokomat kisut on riiviöitä. :love::love::love:
 
vierailija
Me saattiin/ ostettiin nämä nykyiset kissasisarukset 4 vuotta sitten eläinsuojeluyhdistykseltä. Edelliset kissat kuoli n vuotta aiemmin, tyttökissa jouduttiin nukuttumaan pois kasvaimen takia,ei ollut mitään tehtävissä. Samana päivänä kuin vietiin lääkäriin,kissa nukutettiin,hirveä shokki ja suru. Sitten n 1-2 kk myöhemmin poikakissa kuoli yön aikana nukkuessa,oli hirveää nousta aamulla ylös ja huomata että kisu oli kuollut. Oli ollut jokin äkillinen sairauskohtaus. Molempia kissoja surtiin kovasti ja ikävä on vieläkin.

Ensin päätettiin,että uutta kissaa ei oteta,mutta ei siitä tullut mitään.
Oli ikävä kisujen touhuja ja rapsuttelua ja koti tuntui tyhjältä.

Mie sitten eksyin nettisivulle missä ilmoitettiin eläinsuojeluyhdistyksen kodittomista kissoista ja näin pikkuisten kissasisarusten kuvan. Luin tyttöjen tarinan,mut edelleen oltiin sitä mieltä ettei kissaa oteta.
Mutta yhä uudestaan ja uudestaan menin tyttöjen kuvaa kahtomaan ja niinpä päätettiin sittenkin ottaa tytöt meille jos vain saahaan. Eikä olla kaduttu päätöstä vaikka joskus mokomat kisut on riiviöitä. :love::love::love:
Kuinka vanhoja kissat oli? mitenkä se yöllä nukkuessa niin :notworthy::eek:
surullista :cry:

*halaus*


kyllä mekin kovasti sanottiin että uutta ei sitten tule mutta kyllä mieli on muuttunut... on niin hiljaista ja tuntuu että puuttuu jotain. perhe ei ole ehjä,kokonainen :unsure:(n):notworthy:
 

Yhteistyössä