J
joskus vaan kiehuu
Vieras
Siis multa meni työpaikka alta, tai menee kohta ja olen nyt kuumeisesti etsinyt uusia töitä. Ihan omaa koulutusta vastaavaa ei tunnu olevan tarjolla, mutta saman alan töitä alemmalla koulutuksella löytyy niin että on mahdollisuuksia valitakin. Nyt sitten sain mielestäni hyvän työtarjouksen jossa työajat on ihanteelliset eikä palkkakaan hirveästi matalampi mitä omasta työstäni. Sokerina vielä päälle tieto että sillä olisi omaa koulutustani vastaavasta työstä tulossa lähiaikoina pidempi sijaisuus johon olisin sitten ensisijaisena ehdolla.
Mä soitin äidille iloisena kertoakseni olleeni tuossa työhaastattelussa ja saaneeni paikan niin äiti toteaa siihen tympesti että "Se on nyt sitten arvonalennus!"
Mä jäin hetkeksi hämilleni vaikka pitäisi tietty äiti tuntea jo antuudestaan. Totesin siihen perään sitten että mulle olisi huomattavasti suurempi arvonalennus jäädä työttömäksi tilanteessa jossa on tarjolla töitä joihin ole kykenevä, mistä äiti puolestaan loukkaantui.
Mä en oikeasti tajua mikä sitä vaivaa!!! Se ei itse ole koskaan opiskellut mitään eikä parikymppisen jälkeen tehnyt työpäivääkään. Kotiäitiys on ollut sen kutsumus ja siihen perään kotirouvaksi, työttömäksi ja sairaslomille kunnes pääsi eläkkeelle päästään. Oikeasti tuntuu että suurin ongelma oli vaan se ettei se koskaan viihtynyt töissä eikö sopeutunut mihinkään työyhteisöön. Sitten se on kuitenkin valittamassa jatkuvasti meidän lasten opiskeluista ja töistä kun ne ei ole tarpeeksi hienoja.
Mulle ehdotti jo aikaisemmin sairasloman hakemista kun kuuli töiden loppumisesta. Voisin kuulemma sanoa lääkärille että mulla on masennusta, kun on sentään arvokkaampaa jäädä sairaslomalle siitä kuin mennä ala-arvoisiin töihin!!
Mä soitin äidille iloisena kertoakseni olleeni tuossa työhaastattelussa ja saaneeni paikan niin äiti toteaa siihen tympesti että "Se on nyt sitten arvonalennus!"
Mä en oikeasti tajua mikä sitä vaivaa!!! Se ei itse ole koskaan opiskellut mitään eikä parikymppisen jälkeen tehnyt työpäivääkään. Kotiäitiys on ollut sen kutsumus ja siihen perään kotirouvaksi, työttömäksi ja sairaslomille kunnes pääsi eläkkeelle päästään. Oikeasti tuntuu että suurin ongelma oli vaan se ettei se koskaan viihtynyt töissä eikö sopeutunut mihinkään työyhteisöön. Sitten se on kuitenkin valittamassa jatkuvasti meidän lasten opiskeluista ja töistä kun ne ei ole tarpeeksi hienoja.
Mulle ehdotti jo aikaisemmin sairasloman hakemista kun kuuli töiden loppumisesta. Voisin kuulemma sanoa lääkärille että mulla on masennusta, kun on sentään arvokkaampaa jäädä sairaslomalle siitä kuin mennä ala-arvoisiin töihin!!