V
väsynyt vierailija
Vieras
Ihan itse olen ongelmani aiheuttanut, mutta joskus pitää valittaa. Valittamisen ilosta. En halua perheenjäseniä rasittaa.
Idioottina kouluttauduin ammattiin, jossa ei ole vakipaikkoja juurikaan tarjolla, ja kun on, niin hakijoiksi ilmestyy väh. 10 maisteria. Yli 8 vuoden osa-aikatöiden jälkeen (ja kun lapset sain kouluun) päätin yrittää itsekin maisteriksi, että joskus elämässä vielä voisin aikuisten palkkaakin saada.
No nyt sit väsyttää, yllätysyllätys. Osa-aikatyöt jatkuvat yliopiston rinnalla ja ne lapsetkin täytyy yrittää hoitaa. Mies on niin uskomaton aarre, ettei mitään rajaa, mutta väsyyhän se sekin kohta. Niin kauan hommat sujuu jotenkuten kun kaikki ovat terveitä, mutta nyt on lapsilla (ja itsellä) ollut kuukauden flunssaputki ja kouluhommat jääneet rästiin. Itkettää vaan kun yrittää niitä toisensa perään nakutella ja kaikki on myöhässä. Ja olen vielä sellainen, jonka on vaikea saada hommia aloitettua ja ajoissa tehtyä muutenkin. Eli kyllä ihan omaa syytänikin on se, että on töitä rästissä. Nytkin sitäpaitsi vain täällä valitan. Kun tuntuu, että pää välillä räjähtää tätä kaikkea...
Opintotukikuukaudet on kaikki käytetty, opintolainaakaan ei siis saa. Aikuiskoulutustukea annetaan niille, jotka jäävät opiskelemaan vakituisista työpaikoistaan ja ovat kerryttäneet tarpeeksi työkokemusta, ei niille, jotka eivät ole saaneet kunnon töitä ja kunnon palkkaa koskaan ja siksi haluavat opiskella toisen ammatin. Töissä on siis käytävä ja samalla mielellään mahdollisimman nopsaan taottava kurssit läpi, että joskus siihen rahaankin pääsisi kiinni.
Ja toki just sen jälkeen kun yliopistoon pääsin, niin todettiin pitkittynyt keskivaikea masennus. Lääkitys on parin vuoden jälkeen saatu kohdilleen, mutta kuka sen osaa sanoa, onko hommia vaikea saada aikaan siksi, että on masentunut vai siksi, että on umpisurkea patalaiska p*ska vai siksi, että on vielä add-taipumusta. Niin ja kärsinhän mä vielä kroonisesta unettomuudestakin. Siitäkään ei osata sanoa, onko se syy vai seuraus. Mutta ei helpota tätä tilannetta.
Onneksi rakastanrakastanrakastan opiskelemista.
Siisteyttä rakastava mies on hermona, kun joulu on kohta eikä lipaston päälliset ole siistejä. Hänenkin täytyy työnsä tehdä, ja niitä pyykinpesuja, ruoanlaittoja, kaupassakäymisiä, mitkä multa nyt jää kun sairaana yritän kouluhommia nakuttaa.
Ei kai tässä muuta. Sainpahan vähän murheita ulos itsestäni. Vedän henkeä ja jatkan yliopistollista nakuttamista. Eiku ensin käytän lapsen taas lääkärissä. Siellä istumiseen onkin viime aikoina kaikki vapaapäivät menneet.
Idioottina kouluttauduin ammattiin, jossa ei ole vakipaikkoja juurikaan tarjolla, ja kun on, niin hakijoiksi ilmestyy väh. 10 maisteria. Yli 8 vuoden osa-aikatöiden jälkeen (ja kun lapset sain kouluun) päätin yrittää itsekin maisteriksi, että joskus elämässä vielä voisin aikuisten palkkaakin saada.
No nyt sit väsyttää, yllätysyllätys. Osa-aikatyöt jatkuvat yliopiston rinnalla ja ne lapsetkin täytyy yrittää hoitaa. Mies on niin uskomaton aarre, ettei mitään rajaa, mutta väsyyhän se sekin kohta. Niin kauan hommat sujuu jotenkuten kun kaikki ovat terveitä, mutta nyt on lapsilla (ja itsellä) ollut kuukauden flunssaputki ja kouluhommat jääneet rästiin. Itkettää vaan kun yrittää niitä toisensa perään nakutella ja kaikki on myöhässä. Ja olen vielä sellainen, jonka on vaikea saada hommia aloitettua ja ajoissa tehtyä muutenkin. Eli kyllä ihan omaa syytänikin on se, että on töitä rästissä. Nytkin sitäpaitsi vain täällä valitan. Kun tuntuu, että pää välillä räjähtää tätä kaikkea...
Opintotukikuukaudet on kaikki käytetty, opintolainaakaan ei siis saa. Aikuiskoulutustukea annetaan niille, jotka jäävät opiskelemaan vakituisista työpaikoistaan ja ovat kerryttäneet tarpeeksi työkokemusta, ei niille, jotka eivät ole saaneet kunnon töitä ja kunnon palkkaa koskaan ja siksi haluavat opiskella toisen ammatin. Töissä on siis käytävä ja samalla mielellään mahdollisimman nopsaan taottava kurssit läpi, että joskus siihen rahaankin pääsisi kiinni.
Ja toki just sen jälkeen kun yliopistoon pääsin, niin todettiin pitkittynyt keskivaikea masennus. Lääkitys on parin vuoden jälkeen saatu kohdilleen, mutta kuka sen osaa sanoa, onko hommia vaikea saada aikaan siksi, että on masentunut vai siksi, että on umpisurkea patalaiska p*ska vai siksi, että on vielä add-taipumusta. Niin ja kärsinhän mä vielä kroonisesta unettomuudestakin. Siitäkään ei osata sanoa, onko se syy vai seuraus. Mutta ei helpota tätä tilannetta.
Onneksi rakastanrakastanrakastan opiskelemista.
Siisteyttä rakastava mies on hermona, kun joulu on kohta eikä lipaston päälliset ole siistejä. Hänenkin täytyy työnsä tehdä, ja niitä pyykinpesuja, ruoanlaittoja, kaupassakäymisiä, mitkä multa nyt jää kun sairaana yritän kouluhommia nakuttaa.
Ei kai tässä muuta. Sainpahan vähän murheita ulos itsestäni. Vedän henkeä ja jatkan yliopistollista nakuttamista. Eiku ensin käytän lapsen taas lääkärissä. Siellä istumiseen onkin viime aikoina kaikki vapaapäivät menneet.
