Saanko valittaa mun äidistä??

[joskus vaan kiehuu]

Siis multa meni työpaikka alta, tai menee kohta ja olen nyt kuumeisesti etsinyt uusia töitä. Ihan omaa koulutusta vastaavaa ei tunnu olevan tarjolla, mutta saman alan töitä alemmalla koulutuksella löytyy niin että on mahdollisuuksia valitakin. Nyt sitten sain mielestäni hyvän työtarjouksen jossa työajat on ihanteelliset eikä palkkakaan hirveästi matalampi mitä omasta työstäni. Sokerina vielä päälle tieto että sillä olisi omaa koulutustani vastaavasta työstä tulossa lähiaikoina pidempi sijaisuus johon olisin sitten ensisijaisena ehdolla.

Mä soitin äidille iloisena kertoakseni olleeni tuossa työhaastattelussa ja saaneeni paikan niin äiti toteaa siihen tympesti että "Se on nyt sitten arvonalennus!" Mä jäin hetkeksi hämilleni vaikka pitäisi tietty äiti tuntea jo antuudestaan. Totesin siihen perään sitten että mulle olisi huomattavasti suurempi arvonalennus jäädä työttömäksi tilanteessa jossa on tarjolla töitä joihin ole kykenevä, mistä äiti puolestaan loukkaantui.

Mä en oikeasti tajua mikä sitä vaivaa!!! Se ei itse ole koskaan opiskellut mitään eikä parikymppisen jälkeen tehnyt työpäivääkään. Kotiäitiys on ollut sen kutsumus ja siihen perään kotirouvaksi, työttömäksi ja sairaslomille kunnes pääsi eläkkeelle päästään. Oikeasti tuntuu että suurin ongelma oli vaan se ettei se koskaan viihtynyt töissä eikö sopeutunut mihinkään työyhteisöön. Sitten se on kuitenkin valittamassa jatkuvasti meidän lasten opiskeluista ja töistä kun ne ei ole tarpeeksi hienoja.

Mulle ehdotti jo aikaisemmin sairasloman hakemista kun kuuli töiden loppumisesta. Voisin kuulemma sanoa lääkärille että mulla on masennusta, kun on sentään arvokkaampaa jäädä sairaslomalle siitä kuin mennä ala-arvoisiin töihin!!

 

[Mrs Shillelagh]

Äideillä ja tyttärillä on näköjään aina vaan yhtä intensiivinen suhde. Ei siitä mihinkään pääse...

 

[ap]

Ei pääse. Mä vaan haluaisin olla onnellinen kun saan töitä, työttömäksi jääminen olisi ollut tosi kova paikka. Olis kiva jos äiti voisi joskus tukea mutta ei näemmä onnaa.

Siskon puolesta oli kesällä paha mieli kun sisko oli vuoden kituutellut lukiossa mutta huomannut ettei se ollut hänen juttu. Päätti sitten hakea toisen asteen koulutukseen joka kiinnosti häntä ja pääsi sinne, äiti oli sitten ihan raivoissaan. Paitsi siitä lukion keskenjättämisestä niin ennen kaikkea siksi että yhden ystävänsä poika opiskelee tuota samaa alaa amk:ssa ja nyt äiti joutuu häpeämään silmät päästään kun sisko on alempiarvoisessa koulussa vaikka se ystävän poika on täysi pässi.

 

[tytteli]

Niin on meilläkin vaikeeta, mutta yritän osata suhtautua, koska äidin mielipiteet ovat omansa eikä niihin pysty vaikuttaan. Yrittää toki voi, mutta kuten tiedän, jouluaika on se pahin; lahjoja pitää olla kauheesti, vähempään ei suostu ja syödä pitää kaikkien lanttulooraa ja ihrakinkkua!
Mutta suhtautumalla ja sulkemalla korvat totaalisesti pystyy välttämään isommat sanomiset.

 

[e]

Älä välitä, voisin kuvitella anopin olevan tollanen. Päätät kuitenkin ite asioistas ja jos ensin joudut "alempiin" töihin niin on siitä sitten heppo hakee sitä koulutusta vastaavaa..

Mun äiti oli muutaman jonkin aikaa töissä tehtaassa pakkaajana kun ei alan töitä meinannut löytyä. Sitten kun haettiin samaan tehtaaseen laboranttia niin sinnehän se toki pääs kun ties talon ja näin.

 

[tytteli]

Minun tytär on osallistumassa yhteishakuun. Minä en aio/ voi laittaa häntä menemään sellaiseen koulutukseen, josta ei oo yhtään kiinnostunut! Suositella voi aina ja yhdessä miettiä asioita, mutta lopullinen vainta on jokaisen oma. Jos valittu koulutusaste osoittautuu huonoksi juuri hänelle, voin sanoa jo nyt, että ei sitä voi väkisin viedä loppuun....

 

[Mrs Shillelagh]

Kyllä mä olen sitten onnekas naikkonen kun mulle riittää vain oma tuki. Muista riippuvaiset halut on aika tuskallisia haluja, koska niihin ei voi itse täysin vaikuttaa.