Saanko surra sikiöö kuten vauvaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Raskausviikkoja on 14+2. Sikiö todettiin hyvin vaikeasti epämuodostuneeksi niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Raskaus keskeytetään mikäli ei nyt itsestään keskeydy.
Miehen kanssa olemme asiasta paljon keskustelleet. Tänään hän kuitenkin tiuskaisi et mitä tämä murehtiminen auttaa, ei sitä lasta terveeksi saada. Raskaus keskeytetään ja sitten kaikki on ohi.
Onhan se niinkin. Minä vaan haluan asiaa miettiä miettiä ja miettiä yksin ja yhdessä. Minulle hän on jo ihminen. Minusta voin jo häntä surra, koska menetän hänet pian. Minulle hän on oikea lapsi vaikka emme ole tavanneet. Minusta voin kehystää ultrakuvat ja pitää häntä myöhemmin pienenä enkelinä. Vai onko tämä kaikki sureminen ihan hullua?
 
Kuka sen muka saa päättää mitä sinä saat ja et saisi surra? Mun mielestä on mielenköyhyyttä jos arvostelee toisen tunteita.

Itse ainakin surusin keskenmenoa. Varmasti rankka ja hyvin surullinen kokemus.
 
Kukaan ulkopuolinen ei voi tuota määritellä, vaan se riippuu aivan sinusta itsestäsi. Sellaista asiaa, joka sinua surettaa / tuntuu pahalta on syytä ja oikeus surra. Ei tuota kai ole mahdollista päättää sureeko vai eikö sure, vaan se tapahtuu tai ei tapahdu. Aivan on omista tuntemuksistasi kiinni.
 
totta kai saa surra. Suru on henkilökohtainen kokemus, eikä kukaan voi sanoa miten saa ja pitää surra. Miehet tosin surevat usein omalla tavallaan eli sulkeutuvat, joten anna myös miehellesi oikeus käydä asia läpi omalla tavallaan.
 
Ei, mun mielestä ei ole mitenkään hullua. Kyllä mä rakastin mun lapsiani jo silloin kun olivat vasta kohdussa, kun tunsin miten kohtu on kasvanut ja tiesin että siellä on meidän pikkuinen vauva kasvamassa.. Pelkäsin myös että jos menetän heidät, suru olisi ollut todella suuri. Ultrat etenkin tekivät lapsista niin todellisia...

Mä luulen että saattaa tuo miehesi reagointi olla hänen suremistaan, sitä että yrittää lakaista koko jutun maton alle ettei tarvitsisi surra..
 
Hullua tai ei, niin mie surin jopa tuulimunaraskautta.
Vaikkei sikiötä ollut koskaan ollutkaan, vaan kyllä se silti tuntui pirun pahalle kun oli jo valmistautunut siihen että meille tulee jouluvauva...
 
Tuntuu, että tämä oli minulle ihan oikea elävä lapsi jonka menetin tai menetän. mies alkoi ykskaks vähättelemään asiaa. Sanoi ettei tässä voi alkaa sohvallakaan istumaan ja murehtimaan. Se on totta, ei voikaan. Mä vaan en kykene tekemään kuin ihan ihan pakolliset kotityöt ja peseytymään jne. Tavallaan tässä odottelen keskenmenoa. Niin en todellakaan voi nyt elää normaalisti.
 
Tottakai saat ja pitää surra. Eihän tuollaista asiaa voi vain "lakaista" pois mielestä. Monesti sanotaan ettei sikiö ole vielä lapsi...mun mielestä on ainakin henkisesti ajatellen. Ehkä miehesi ei osaa/pysty vielä muuten reagoimaan. Paljon voimia teille:hug:
 
Tottakai saa surra, ja pitääkin jotta asiasta pääsee yli. Tuossa on muutenkin aika paljon käsittelemistä koska on pahasti epämuodostunut, varmasti varjostaa jatkossa tuleviakin raskauksia. Epäilemättä miehesi suree myös, mutta hänen tapansa surra on erilainen kuin sinun. :hug:

Itseä vaan vähän ihmetytti tuo sanamuoto surra KUIN vauvaa. Omana näkemyksenäni sanoisin että noin varhaisilla viikoilla sikiötä ei pysty suremaan samoin kuin vauvaa joka on jo syntynyt. Omat keskenmenot on olleet kova paikka, mutta en voisi kuvitellakaan mitä se olisi jos menettäisin jomman kumman lapseni. Siinä lähtisi järki ja jo pelkkä ajatus saa itkun partaalle. On kuitenkin vissi ero siinä onko raskaus vasta alussa vai onko vauva jo siinä, lähelläsi tuhisemassa ja sitten otetaan pois.
 
Totta kai saa surra. :hug: Kuten jotkut tuossa mainitti niin tuo miehen reaktio voi olla sitä suremista. Jokaanen kokee asiat eri tavalla.

Kyllä mä ainakin surin ja itkin keskenmenoa vaikka viikkoja ei ollut kuin n. 6.
 
www.enkelinkosketus.net, liitypä sinne, suljettu yhteisö juuri näille surullisille asioille. Saat sieltä varmasti vertaistukea, niin olet itsekin saanut jo yli kaksi vuotta.

Voimia sinulle!

T. keskeytys rv 22 olemattomien vauvan ja itsen henkiinjäämismahdollisuuksien vuoksi
 

Yhteistyössä