T
Tosipöllö
Vieras
En kestä enää tuota äitini tuskaista haikailua aina vaan ja samasta aiheesta (tietystä miehestä). Äitini; 39v.nätti, nuorekas, hoikka, huumorintajuinen,rento ja todella
järkevä ihminen. Ja tietenkin vapaa. Fiksuja miehiä on ollut vuosikaudet tarjolla hänelle. Nyt,kun hän haluaisi vakituisemman suhteen, ei kukaan "tarjokkaista" sitten kelpaa.
Hän on iskenyt silmänsä erääseen, joka taas sattuukin ainoana oleva juuri se, joka ei perässä juoksentele. Aivan päinvastoin. "Että se tietty yksi just sitten ei... "-tyyppisiä
juttuja en aikaisemmin edes oikein uskonut tosielämässä montaa mahtuvan tähänkään maahan. Ajattelin että ovat vaan lehtien pakkopullaa tuollaset jutut. Eihän tämä voi
olla totta, että tämäntyyppinen juttu sitten sattuu hänelle ja siis melkein omaan nilkkaan kolahtaa nyt.
Kyse ei nyt ole siitä että sen miehen "metsästys" toisi lisäarvoa tälle valitulle miehelle, vaan että tämä on oikeasti hiukan vaikeasti ja harvoin tavoitettavissa. Ja ollut jo pitkään poikamiehenä, niin vielä osaa suhailla tuolla jotenkin niin pahuksen sutjakkaasti, ettei siinä kuulemma ole saanut kunnon tilaisuutta. ? Siis puhua asiasta. Silti kaikkien mielestä oikea pari, kuulemma.
Mies on kuulemma sympaattinen tapaus ja osoittanut kiinnostusta. Ainakin katse on kuulemma sellainen "tietynlainen" ja pakko tässä on äidin arvioon luottaa, kun sillä on aina ollut nuo asiat hallussa. Vaan eipä enää osaa/uskalla tehdä asialle mitään. Ei äidin ystävätkään ujoja nössöjä ole, mutta tässä asiassa eivät osaa auttaa. Ihmettelen vain
tätäkin.
Kukaan ei uskalla ehkä puuttua peläten että vaikuttaisi negatiivisesti juttuun = flirtin loppumiseen miehen suunnalta, tms. Odottaakohan kaikki vaan ihmettä
tapahtuvaksi ? Ja mun hermot ainakaan ei tätä kestä! Minähän tästä myös saan kärsiä aivan kohtuuttomasti, kun välimatkaakaan ei ole paljoa ja menivät vielä keksimään tuon
kännykänkin.
Ajattelin tässä väsyneenä eilen mennä itse hoitamaan juttua eteenpäin. Osaisin kyllä puhua hienovaraisesti asiasta
. Sitten tajusin,ettei tämä mies todennäköiseti edes tiedä äidilläni olevan lapsia, saati nyt sitten että jo aikuinen lapsi. Tai jospa tietääkin, ja olen se puuttuva selitys jutun jumittumiseen ? Eipä silti voisi suoraltakädeltä ketään
miestäkään syyttää, jos moista hiukan hätkähtää;olin muutama vuosi sitten vielä äidin kanssa asuessa melko tavallisen vaikea (arvosteleva) "puppugeneraattori".
Mutta asiaan: Jos ainakin hankkisin miehen numeron ja lähettäisin tekstarina jotain, mikä sitten johtaisi puheluun tai johonkin tapaamiseen jollain muotoa. Perinteiset
treffit ei yleensä ole ainakaan äidin mieleen. Jään vielä miettimään mitä tekstariin laittaisin. Vai pitäisikö värvätä joku ystävistäni henkilököhtaiselle puhujareissulle ?
Vai pitäisikö sittenkin vain luopua näistä suunnitelmista ? Jotain on kuitenkin jonkun pian tehtävä tai mä halkean. Oliskohan kenelläkään kokemusta tällaisen asian hoidosta ihan
käytännön tasolla ? Ehdotuksia ?
Kyllä voisin tän pienen riskin ottaa tässä. Ei mulle voida pitkään olla vihasia jos homma ei onnistu, koska ei se onnistu itsekseen senkään vertaa.
järkevä ihminen. Ja tietenkin vapaa. Fiksuja miehiä on ollut vuosikaudet tarjolla hänelle. Nyt,kun hän haluaisi vakituisemman suhteen, ei kukaan "tarjokkaista" sitten kelpaa.
Hän on iskenyt silmänsä erääseen, joka taas sattuukin ainoana oleva juuri se, joka ei perässä juoksentele. Aivan päinvastoin. "Että se tietty yksi just sitten ei... "-tyyppisiä
juttuja en aikaisemmin edes oikein uskonut tosielämässä montaa mahtuvan tähänkään maahan. Ajattelin että ovat vaan lehtien pakkopullaa tuollaset jutut. Eihän tämä voi
olla totta, että tämäntyyppinen juttu sitten sattuu hänelle ja siis melkein omaan nilkkaan kolahtaa nyt.
Kyse ei nyt ole siitä että sen miehen "metsästys" toisi lisäarvoa tälle valitulle miehelle, vaan että tämä on oikeasti hiukan vaikeasti ja harvoin tavoitettavissa. Ja ollut jo pitkään poikamiehenä, niin vielä osaa suhailla tuolla jotenkin niin pahuksen sutjakkaasti, ettei siinä kuulemma ole saanut kunnon tilaisuutta. ? Siis puhua asiasta. Silti kaikkien mielestä oikea pari, kuulemma.
Mies on kuulemma sympaattinen tapaus ja osoittanut kiinnostusta. Ainakin katse on kuulemma sellainen "tietynlainen" ja pakko tässä on äidin arvioon luottaa, kun sillä on aina ollut nuo asiat hallussa. Vaan eipä enää osaa/uskalla tehdä asialle mitään. Ei äidin ystävätkään ujoja nössöjä ole, mutta tässä asiassa eivät osaa auttaa. Ihmettelen vain
tätäkin.
Kukaan ei uskalla ehkä puuttua peläten että vaikuttaisi negatiivisesti juttuun = flirtin loppumiseen miehen suunnalta, tms. Odottaakohan kaikki vaan ihmettä
tapahtuvaksi ? Ja mun hermot ainakaan ei tätä kestä! Minähän tästä myös saan kärsiä aivan kohtuuttomasti, kun välimatkaakaan ei ole paljoa ja menivät vielä keksimään tuon
kännykänkin.
Ajattelin tässä väsyneenä eilen mennä itse hoitamaan juttua eteenpäin. Osaisin kyllä puhua hienovaraisesti asiasta
. Sitten tajusin,ettei tämä mies todennäköiseti edes tiedä äidilläni olevan lapsia, saati nyt sitten että jo aikuinen lapsi. Tai jospa tietääkin, ja olen se puuttuva selitys jutun jumittumiseen ? Eipä silti voisi suoraltakädeltä ketään miestäkään syyttää, jos moista hiukan hätkähtää;olin muutama vuosi sitten vielä äidin kanssa asuessa melko tavallisen vaikea (arvosteleva) "puppugeneraattori".
Mutta asiaan: Jos ainakin hankkisin miehen numeron ja lähettäisin tekstarina jotain, mikä sitten johtaisi puheluun tai johonkin tapaamiseen jollain muotoa. Perinteiset
treffit ei yleensä ole ainakaan äidin mieleen. Jään vielä miettimään mitä tekstariin laittaisin. Vai pitäisikö värvätä joku ystävistäni henkilököhtaiselle puhujareissulle ?
Vai pitäisikö sittenkin vain luopua näistä suunnitelmista ? Jotain on kuitenkin jonkun pian tehtävä tai mä halkean. Oliskohan kenelläkään kokemusta tällaisen asian hoidosta ihan
käytännön tasolla ? Ehdotuksia ?
Kyllä voisin tän pienen riskin ottaa tässä. Ei mulle voida pitkään olla vihasia jos homma ei onnistu, koska ei se onnistu itsekseen senkään vertaa.
.
