Itse en tässä kyllä ymmärrä tuota kommenttia minkä usein kuulee tällaisessa tilanteessa, niin kuin nytkin ap.lta.
On näin iso ongelma avioliitossa ja se ongelma on kestänyt kohta 10 vuotta kuten ap. kertoi. Ja on yritetty kaikkensa että saisi paremman seksielämän ja on käyty terapiassakin. Ja ongelmat on kärjistyneet siihen pisteeseen että ap. on valmis pettämään.
Niin se mitä minä en ymmärrä tässä on että kun sanotaan sitten että jos kerran ongelmaan ei löydy ratkaisua ja vaimo ei suostu yhdessä yrittämään ratkoa asiaa, niin sitten ei jää muuta mahdollisuutta kuin erota, niin ap. vastaa että ei halua erota koska on taloa ja mökkiä ja autot ja muutenkin yhteinen elämä on muuten hyvää jos seksi vain unohdetaan.
En vain ymmärrä että miten se muu elämä voi olla niin hyvää kun on tällainen ongelma. Eikö se muka vaikuta ihan kaikkeen, koko muuhun elämään ja vaimon kanssa olemiseen kun on tällainen asia välissä. Ja eikö tämä seksittömyys muka katkeroita ap.tä yhtään, tarkoitan niin etteikö se sitten näy muilla osa-alueilla? Joku viisas joskus sanoi että kun seksi on kunnossa parisuhteessa niin se on 10% siitä suhteesta, ja kun seksi on ongelma niin siitä tulee 90% suhteesta.
Ja sitten se että sanotaan ettei haluta rikkoa lasten kotia. No eiköhän ne lapset mieluummin elä eronneessa perheessä kuin vielä yhdessä olevassa jossa äiti ja isä ehkä näyttelee hyvinvoivia ja yrittävät koko ajan peitellä ongelmiaan lapsilta. Kyllä ne lapset huomaa sen että jokin on vialla! Ja ne aistii sen pinnan alla olevan huonon ilmapiirin, varsinkin kun on noin isosta ongelmasta kysymys.
Ja sitten tuo omaisuus, en vain tajua mikä siinä on sellaista joka tekee onnellisemmaksi kuin se että olis onnellinen parisuhde. Ts. mieluummin pidetään kiinni omaisuudesta kuin annetaan itselle mahdollisuus löytää uusi onnellisempi parisuhde ja aluksi edes onnellisempi minä kun tottahan se on että tuo ongelma katkeroittaa miehen tällä menolla kokonaan.