Saanko minä jo antaa periksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei jaksa

Vieras
Vuosikaudet olen pitänyt suhdettamme ja arkeamme yksin kasassa, mutta en ole löytänyt voimia tai uskallusta lähteä. Tuntuu niin pelottavalta ajatukselta että kaikki pitäisi aloittaa alusta.

Ensin miehen työnteko alkoi takuta, lopulta jäi kokonaan työttömäksi ja muuttui täysin tahdottomaksi olioksi. Mitään ei enää jaksanut eikä yrittänyt. Alkoi kuolla tunne-elämältään, ei enää huomionosoituksia, alkoi tulla itsekkääksi.
Kaikki kaatui minun niskaani, siivoaminen, tiskaaminen, pyykinpesu, koiran ulkoiluttaminen, elättäminen, kaupassa käyminen. Minä sain kaiken tehdä ja järjestää.
Mies alkoi kadota ryyppyreissuilleen, minulle ei voinut ilmoittaa.

Tänään tuli jostain syystä se viimeinen niitti kaikista. Olimme kaupassa, mies haki kaljapäkin ja jätti minut yksin hoitamaan ja maksamaan kaiken muun.
Räjähdin hänelle keskellä kaupan pihaa, kun pääsimme kotiin hän vain katosi. Laitoin hänelle viestin perään että en enää jaksa, tahdon pois täältä.

Olen itkeskellyt koko päivän, olen niin katkera kaikesta, olen vuosikaudet yrittänyt jaksaa, uskonut ja toivonut ja rakastanut, ja toinen ei muuta kuin tekee kaiken koko ajan vaikeammaksi ja kaataa p*skaa niskaan.

Joko minä saisin luovuttaa
 
kun minä toivon, että olisit luovuttanut jo paljon aikaisemmin! Kaikkea hyvää elämääsi tästä eteenpäin kun otat itseäsi niskasta kiinni ja laitat miehen pellolle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Luovuta suhteesta. Olet jo niin alhaalla että tuosta voi olla suunta vain ylös. Aloita elämä omilla ehdoillasi.

Tosiaan tuskin alemmas pääsee tuosta, ja ylöspäin et juopon miehen kanssa pääse, valitettavasti!
 
sanoisin tähän, että mies kannattaa pitää juuri niin kauan kuin se on tuottoisa.
kun köyhyys astuu sisään ovesta, niin rakkaus lentää ulos ikkunasta.

tämä on nähty niin usein.
monet tekevät kyllä niinkin, että odottelevat kaikessa rauhassa ja "kestävät" jos tiedossa on palkkio myöhemmin. Rahan muodossa siis.
Sellaista se elämä on, noin yleensä.
mutta jos tässä tap. ap n mies on lyönyt niin sanotusti läskiksi ihan itse ja vapaaehtoisesti, niin sitten ei riitä ymmärrys miksi ap n pitäisi alkaa roikkua kiinni jossain mikä tuottaa vaan lisää taakkaa.
muuten pidän kaikenlaista miesten Ja naisten hyväksikäyttöä kuvottavana.

vaatimaton elämäkin voi olla oikein hyvää elämää, kun ei roiku kiinni pahoissa riippuvuuksissa, kuten vaikka miehessä.
luovuttaminen on monesti viisasta, jääräpäisyys ei.
 

Yhteistyössä