Säälitkö..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja iva-akka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minusta on oikeasti joskusaika ärsyttävää, kun joku tulee ihan jossain hississäkin kovaan ääneen ihastelemaan "ai kun ihkua, saitte vielä tytön kolmen pojan jälkeen" ja pojat siinä vieressä kuuntelevat. Ihkua tosiaankin juu.
 
Totta. Mutta säälittäviä pellejä minä ja mieheni olemme ilmeisesti jo muiden silmissä pitkään olleetkin.

pitäisiköhän minun herättää mieheni kuulemaan tämä kamala tieto, hänen elämänsä on ollut vajaata lapsuudesta lähtien ja vielä aikuisälläkin. Naapurustossa taitaa kaikilla muilla olla molempia sukupuolia lapsinaan. Ai, on sentään yksi onneton kahden pojan äiti. Täytyykin muistaa halata häntä heti huomenna. Vajaata, raukkaa:'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;22068017:
Minusta on oikeasti joskusaika ärsyttävää, kun joku tulee ihan jossain hississäkin kovaan ääneen ihastelemaan "ai kun ihkua, saitte vielä tytön kolmen pojan jälkeen" ja pojat siinä vieressä kuuntelevat. Ihkua tosiaankin juu.

No, olisitte onnellisia siitä tytöstä, vai väitätkö että 4 poikaa olisi kivampi kombinaaatio?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;22068017:
Minusta on oikeasti joskusaika ärsyttävää, kun joku tulee ihan jossain hississäkin kovaan ääneen ihastelemaan "ai kun ihkua, saitte vielä tytön kolmen pojan jälkeen" ja pojat siinä vieressä kuuntelevat. Ihkua tosiaankin juu.

Niin. Tilanteessa saattaa mieleesi nousta sellainen kysymys, kuka sitä sääliä pahiten kaipaisi :xmas:?
 
pitäisiköhän minun herättää mieheni kuulemaan tämä kamala tieto, hänen elämänsä on ollut vajaata lapsuudesta lähtien ja vielä aikuisälläkin. Naapurustossa taitaa kaikilla muilla olla molempia sukupuolia lapsinaan. Ai, on sentään yksi onneton kahden pojan äiti. Täytyykin muistaa halata häntä heti huomenna. Vajaata, raukkaa:'(

Pakko sinun on herättää. Ei tätä voi jättää huomiseen.
Keräilen tässä juuri itse rohkeutta, miten kauniisti muotoilisin asian omalle miehelleni...
Minä halin myös muutaman työkaverin huomenna töissä, nyt kun tämä asia viimein minullekin kirkastui. Ymmärrän nyt paremmin myös eräiden työkaverien vaivihkaiset silmäykset...
 
Sirpa Selänne juuri tästä avautui jossain haastattelussa? Eli kolmen pojan jälkeen oli tekemällätehty tyttö ja että on niin kovin onnellinen siihen, että on saanut tytön vihdoin elämäänsä

Mullakin kolme poikaa ja tytär ja vielä yksi poika jälkeensä Rakastan heitä kaikkia ja poikien lapset ovat aivan yhtä rakkaita kuin tyttärenkin, ihanat miniätkin. Ja tytär mekin tekemällä tehtiin ja saatiin.
 
Meille syntyi sattumoisin (tai sitten korkeampien voimien vaikutuksesta) molempien sukupuolien edustajat muutaman vuoden välein jo aikoja sitten, ovat nyt isompia. Molemmat tekevät meidät vanhemmat vuorotellen hulluiksi ja vuorotellen taas paisumme ylpeydestä heidän vuokseen. Sukupuolella EI OLE VÄLIÄ, toivoisin että sinäkin oppisit ajattelemaan näin. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen, olivat kromosomit sitten XX tai XY..ehkäpä tämä asia valaistuu joskus sinullekin.
 
Muumimaailmassa kyllä nähtiin yksi perhe, joilla oli 4 tyttöä... Silloin kyllä miehen kanssa vilkaistiin sitä perhettä ja sitä isää ja vähän mietittiin, että olisi toi isä kyllä varmaan ollut onnellinen, jos olisi yhden pojan saanut. :)

Minulla on neljä siskoa eli meitä on viisi tyttöä. Isä on sanonut, että onneksi hänellä ei ole yhtään poikaa, ei olisi kuulemma osannut kasvattaa sellaista. Ehkä tuo ajatus johtui siitä, että isäni joutui sodan takia kasvamaan ilman isää, mutta toisaalta jos itsellä on vain tyttöjä tai poikia voi tuntua siltä, ettei osaisi ollakaan vanhempi toista sukupuolta edustavalle. Itse sain vähän aikaa sitten esikoiseni ja alkuun oli pieni shokki, kun kuulin sukupuolen eli että hän on poika kun itsellä ei ole ollut pikkuveljiä ja olen hoitanut vain tyttölapsia, mutta nyt tietysti tuohon pikkumieheen on ihan tottunut, enkä osaisi äkkipäätä kuvitella että minulla olisi tyttövauva:)
 
Poikasi lapset tulevat tod.näk läheisemmiksi juuri vaimon äidin kanssa. Ainakin meidän lapsemme ovat x 100 läheisempiä minun kuin mieheni vanhempien kanssa

Eiköhän se ole aika paljon ihmisestä itsestään kiinni. Jos on anoppina sellainen paska kuin mitä pahimmillaan osaavat olla (heidän kultapojulle ei kuka tahansa horo kelpaa jne.) niin onko ihme? Jos taas on suht järkevä ihminen niin miksi ihmeessä ei voisi olla läheinen myös miehen vanhempien kanssa? Mä olen erittäin hyvissä väleissä anoppini kanssa, samoin poikansa, meidän lapset on todella tärkeitä ja rakkaita kaikille isovanhemmilleen ja ihan yhtä innoissaan ovat joka paikkaan menossa. Vaikea uskoa että tuo iän myötä muuttuisi ellei muutu isovanhempien suhtautuminen asiaan.
 
Ap, ymmärrän pointtisi ja kyllä, ajattelen samoin. Itselläni yksi molempia, ja ihan yhtä rakkaita ovat. Mutta kyllä sitä tyttöjen jutut on tutumpia ja olisin pettynyt jos en olisi tyttöä saanut.
 
:'(:'( niin kuinka vajaavaista onkaan heidän elämänsä. Naisparat. Tyttörukat.
Ja ajatella, että on sellaisiakin naisia, jotka ovat kasvaneet perheessä, jossa on vain tyttöjä.
Ja itsekin saivat vaan tyttöjä.
Tuplavajaata.

SÄÄLI.

Apua! Just tajusin että olenpas oikein triplavajavainen kun olen kasvanut yh-äidin tyttöperheessä ettei edes sitä miehen mallia ole ollut, ja lisäksi mulla on vain tyttöjä. No onhan meillä sentään tossa toi yksi munakas, mutta muuten. Voi mua, oonpas kyllä raukka. Säälikää nyt vähän ees :(
 
pitäisiköhän minun herättää mieheni kuulemaan tämä kamala tieto, hänen elämänsä on ollut vajaata lapsuudesta lähtien ja vielä aikuisälläkin. Naapurustossa taitaa kaikilla muilla olla molempia sukupuolia lapsinaan. Ai, on sentään yksi onneton kahden pojan äiti. Täytyykin muistaa halata häntä heti huomenna. Vajaata, raukkaa:'(

Perustatte jonkun säälitukiryhmän niin selviätte ehkä tästä suosta.
 
Pakko sinun on herättää. Ei tätä voi jättää huomiseen.
Keräilen tässä juuri itse rohkeutta, miten kauniisti muotoilisin asian omalle miehelleni...
Minä halin myös muutaman työkaverin huomenna töissä, nyt kun tämä asia viimein minullekin kirkastui. Ymmärrän nyt paremmin myös eräiden työkaverien vaivihkaiset silmäykset...

Lähden herättelemään miestäni. Pitäisiköhän vielä soittaa äidillekin näin lähes keskiyöllä ja jakaa hänen kanssaan tämä vajaavuuden tuska. Vaikka toisaalta hänellä kyllä on veljiä.. eli minä se pahemmin kärsinyt olen:snotty::rolleyes:

Pakko asiaa on kuitenkin työstää, ettei vallan mene yöunet. Yhdelle työkaverillenikin voisin toki pirauttaa.. Hän tosin on raskaana joten hänenkin kohdallaan on vielä toivoa...
 
Apua! Just tajusin että olenpas oikein triplavajavainen kun olen kasvanut yh-äidin tyttöperheessä ettei edes sitä miehen mallia ole ollut, ja lisäksi mulla on vain tyttöjä. No onhan meillä sentään tossa toi yksi munakas, mutta muuten. Voi mua, oonpas kyllä raukka. Säälikää nyt vähän ees :(

Säälin. Vajaavaisen säälijän kyvyin.
 

Yhteistyössä