Suosittelen itse metodia, jota au pair aikoinani olen käyttänyt seitsemän eri ikäisen lapsen kanssa: ensinnäkin varmista, ettei nukkumisympäristö pelota lasta. Mielestäni se, että hänen sisaruksensa nukkuu samassa huoneessa (isosisarus?) on jonkinlainen rauhoittava tekijä. Jos lasta pelottaa pimeä, laita univalo. Voitte katsoa vaikka yhdessä kaapit/sängyn aluset, jos lasta pelottaa ''mölkö'' tai muu.
Kun lapsi sitten aloittaa ramppaamisen, tein itse näin: ensimmäisen kerran otin kädestä ja sanoin ''nyt on yö, ei ole mitään hätää, minä olen täällä, nyt nukutaan'' ja vein sänkyynsä. Kun toisen tai kolmannen kerran nousi ylös, sanoin ''nyt nukutaan'' tms. Lopulta sitten lopetin puhumisen ja vain talutin lapsen nukkumaan. Alussa siihen meni jopa yli tunti, mutta lopulta lapset oppivat minun passissa ollessani nukahtamaan sänkyynsä.
Jos lasta pelotti, hänellä oli jano/pissitti, tämä oli tietenkin poikkeustapaus. Useimmat lapsista olivat kuitenkin oppineet siihen, että yöllä sai kukkua: kun nousi ylös, sai leikkiä leluilla, pääsi syliin, sai herkkuja yms. Pelosta yms. ei ollut siis minun nähdäkseni kyse. Samaa metodia on käyttänyt mm. äitini (joka sen minulle neuvoi) ja nykyään samankaltaisia voi nähdä monissa tv:n, kirjojen yms. lastenhoitaja ohjelmissa.