saako teidän lapset samanarvoisia lahjoja eri isovanhemmilta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kaikkea sitä tulee pohdittua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kaikkea sitä tulee pohdittua

Vieras
Meillä on sellainen tilanne, et omat vanhempani antavat meidän lapsille vähän liikaa lahjoja ja anoppi ja appi huomattavasti vähemmän. En oleta, että yhtään kukaan antaa mitään, mutta jos niin haluavat itse tehdä, niin se sopii. Ikinä emme pyydä mitään tiettyä juttua ostamaan, ellei suoraan kysytä vinkkiä ja silloinkin ehdotamme jotain melko edullista. Kiusallisia tilanteita syntyy lähinnä synttäreillä, kun lahjoja jaetaan yhtä aikaa. Viimeksi kun äitini halusi antaa rahaa lapsen säästötilille, niin annoin tilinumeron ja pyysin maksamaan suoraan sinne. Tähän asti on synttärikortin välissä ollut rahaa. Olen miettinyt, et mitähän anoppi ajattelee tilanteesta, kun näkee, että toisten lahjat on suurempia. Tuleeko sellainen olo, että oma lahja oli liian pieni. Meidän mielestä kaikki lahjat on yhtä arvokkaita, mut mitähän muut synttärivieraat ajattelee, jos joku tuo selvästi arvokkaamman lahjan?
 
Meillä antavat molempien vanhemmat suhteutettuna tuloihinsa. En ole koskaan ajatellut että toiset antaisivat enemmän tai vähemmän. Molemmat haluavat lastamme muistaa ja tekevät sen pystymisensä mukaan.

Eikä välitä kyllä lapsikaan siitä että toisilta tulee arvokkaampia juttuja kuin toisilta. Osaa ottaa kaikesta ilon irti ja esim. molempien vanhempien luona kyläillessäkin on pojalla omat lempparijuttunsa.
 
joo, anoppi ja appiukko hommaa jonkun max. kympin lahjan (mitkä hajoo saman illan aikana...), mun mutsi antaa yleensä rahaa vähän enempi ja mun faija ei ikinä mitään :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
joo, anoppi ja appiukko hommaa jonkun max. kympin lahjan (mitkä hajoo saman illan aikana...), mun mutsi antaa yleensä rahaa vähän enempi ja mun faija ei ikinä mitään :D

tää oli ku suoraa mun suusta!viime vuonna poika sai anopilta pikkuauton mitä en kerenny ees ehjänä näkee ja mun äitiltä vaikka ja mitä!
 
Minun vanhemmat ovat kuolleet, joten sieltä ei mitään tule. Anopin ja appiukon, samaten kuin kummien ostamisia kontrolloin hyvinkin tarkasti. Emme halua taloa täyteen rojua, vaan mieluummin keräämme vitoset mummulta ja kummeilta ja ostamme sillä rahalla yhden mieluisan lahjan lapselle. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin tuhat pakettia mitä ihmeellisempää rojua. Haluan lasteni oppivan, että kaikkea voi nykyään saada, muttei sellaisessa ole mitään järkeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mimoska:
Emme halua taloa täyteen rojua, vaan mieluummin keräämme vitoset mummulta ja kummeilta ja ostamme sillä rahalla yhden mieluisan lahjan lapselle. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin tuhat pakettia mitä ihmeellisempää rojua. Haluan lasteni oppivan, että kaikkea voi nykyään saada, muttei sellaisessa ole mitään järkeä.

No meillä ei onneksi synttäreinä tule leluja liikaa, koska olen niin toivonut, mutta toiset isovanhemmat antaa rahaa lelun tai vaatteen lisäksi ja toiset vain vaatteen tai lelun. Ja itse asiassa taitaa mennä niin päin, että ne ns köyhemmät antaa vähän liikaa, ainakin mun mielestä ja toiset taas vähemmän. Olen sanonut, ettei tarvitsisi antaa niin paljon, mutta en kai sitä kieltääkään voi, jos toiset omasta halustaan antavat lapsille rahaa.

 
Minun vanhemmillani on aikalailla eri elämäntilanne kun anopilla, eli lahjatkin sen mukaan:) Mutta tärkeintä on muistaminen, ei se maksaako lahja 10e vai 50e! Tosin, appi ei muista lastenlapsia millään lahjalla, tuo, jos tuo, suklaata...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mimoska:
Minun vanhemmat ovat kuolleet, joten sieltä ei mitään tule. Anopin ja appiukon, samaten kuin kummien ostamisia kontrolloin hyvinkin tarkasti. Emme halua taloa täyteen rojua, vaan mieluummin keräämme vitoset mummulta ja kummeilta ja ostamme sillä rahalla yhden mieluisan lahjan lapselle. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin tuhat pakettia mitä ihmeellisempää rojua. Haluan lasteni oppivan, että kaikkea voi nykyään saada, muttei sellaisessa ole mitään järkeä.

Onhan se tietty vähän noinkin, mutta toisaalta tykkään, että vaikka lahja olisi miten pieni, kertoisi se jotenkin antajastaan. Tai lähinnä muistuttaisi. Voin sitten aina kertoa lapselle, että "kuule tän oot saanu ukilta viime jouluna" ja tän sulle antoi Sanna-täti kun kävi kesällä kylässä. Jos lapset ovat saaneet lahjaksi esim. vaatteita, tapaan aina ottaa valokuvan lahjavetimissä ja laittaa sen kiitokseksi sille, jolta lahja on tullut. Digiaikana on helppo lähetellä kuvia esim sähköpostitse. Tykkään siis opettaa lapsilleni, että jutut eivät vaan ilmesty jostain vaan lahjoilla on antajansa lämpimine ajatuksineen.
 
En ole tuollaista asiaa edes miettinyt, ainoa mikä isovanhempien lahja-asioissa kismittää että toinen teineistä tuppaa jäämään veljensä varjoon kun heidän isoäitinsä lahjoja ostaa.
Tämä "auringon paisteessa seisova" sai nyt synttärilahjaksi 200? kännykän ostoon kun ei vanha känny enään prinssiä miellyttänyt..
 
mulla on omapoika ja sitten tän nyk. miehen kanssa 2 lasta...
minun vanhemmat ostavat ihan samanverran ja tasavertasesti lahjat lapsille.
oman pojan mummo /eli exän äiti ostaa vain omalle lapsen lapselleen ja senkin jostain kirpputoreilta!! ja sitten miehen vanhemmat ostavat KAIKILLE lapsille jopa enemän minun pojalleni kuin muille..että näin..
 
Ei. Mutta mitä sitten? Kukin antaa oman kykynsä ja halunsa mukaan. Eihän siinä sen kummempaa ole. Eihän kummitkaan muista kummilapsiaan samalla summalla? Meillä esim. ostetaan kummilapsille (5) aina n. 20 euron arvoinen joulu- ja synttärilahja ja tiedän, että moni antaa kalliimmankin (siis samalle kummilapselle). Mä en koe siitä huonoa omaatuntoa, koska tuo 20 euroa on aivan riittävä lahjasumma ja meidän budjettiin sopiva. Vuodessa noista kertyy 200 euroa ja se on mun yhden kuun kotihoidontuki.
 
Meidän muksu ei vielä ole syntynytkään, joten en ole vielä tuota ongelmaa päässyt seuraamaan, mutta omasta lapsuudesta voin kertoa kokemuksia. Äitini puolelta minulla oli sekä mummo että pappa jotka olivat hyvätuloisia. Meitä lapsen lapsia on 8 ja saimme kalliitakin lahjoja. Isän puolelta minulla on yli 40 vuotta sitten leskeksi jäänyt mummo jonka eläke on erittäin pieni ja lapsenlapsia 20. Hän koki suurta alemmuuden tunnetta antamistaan lahjoista. Me lapset tiesimme tilanteen, emmekä odottaeetkaan mitään suurta, emmekä itse taatusti lahjoja vertailleet, ainoastaan tämä mummo itse. Tilanne kärjistyi rippijuhliini jossa hän teki suuren numeron muka vähempiarvoisesta lahjastaan (itseasiassa se oli paljon mieleisempi kuin mummon ja papan antama kalliimpi lahja) ja melkein pilasi juhlani. Lakkiaisiini ratkaisimme isäni kanssa ongelman sillä, että sovimme mummon kanssa että käyn itse hankkimassa lahjan ja toimitamme kuitin hänelle jonka perusteella hän sitten antaa rahaa (summasta suurin piirtein oli sovittu etuläteen). Mummokin oli tyytyväinen ku tiesi minun saaneen mieleisen lahjan (olinhan sen itse valinnut) eikä edes huomannut toisten isovanhempien tuomia lahjoja joiden hinta oli melkein 10 kertainen hänen lahjaansa verrattuna.

No meni ehkä hiukan ohi alkuperäisen kysymyksen, mutta tosiaan isovanhemmat itse saattavat ottaa asiasta paineita. Olen jo nyt huomaavinani samaa ongelmaa parin kuukauden kuluttua syntyvän vauvamme isovanhempien kanssa. Appivanhemmat ostivat meille aikoinaan olohuoneen verhot joille suurten ikkunoiden vuoksi tuli mittaa ja hintaa aika paljon. Nyt vanhempani halusivat välttämättä avustaa meitä pyykinpesukoneen hankkimisessa ja tämän kuultuaan appivanhemmat haluavat maksaa vauvanvaunut. Onneksi molempien tulotaso on suurinpiiretin sama, mutta jo nyt on kyllä täytynyt sanoa, että kylläme itsekin voimme tavaramme hankkia ja ettei kaikkea tarvi vauvalle hankkia etukäteen.
 
Eivät saa. Isovanhemmat hankkivat toisen lapsensa lapsille kaikenlaista pitkin vuotta ja satsaavat isolla rahalla näiden synttäri- ja joululahjoihin, kun taas meidän lapsemme saavat vain joulu/synttärilahjat ja nekin vain nimelliset (esim. toisen perheen lapsi sai kännykän, meidän lapsi sai smurffivideon vuodelta 85, ovh 4 e). Sama se minulle, mutta kunhan lapset tulevat siihen ikään että ymmärtävät niin tulee tulemaan kiperiä kysymyksiä eriarvoisuudesta...nyt jo lapsi ihmetteli että miksi pappa antoi eräissä juhlissa rahaa kaikille muille mutta ei hänelle. Voi kun ei tarvitsisi olla tekemisissä ollenkaan noiden kanssa.
 

Yhteistyössä