Saako päiväkodin henkilökunta huutaa lapsille?

Mun mielestä ei ole edes sopivaa jos opettaja alkaa huutaa pääpunaisena. Ja silloinhan oppilas on voittanut. On osannut vetää juuri oikeasta narusta ja sitten myhäilee tyytyväisenä.
Pitää olla hiukan pelisilmääkin noissa tilanteissa.

Eihän ap:n lapsi mitään myhäillyt tyytyväisenä, vaan meni itseensä, kun hänen toimintaansa kritisoitiin, mikä on ihan oikein. Kyllä 6-vuotiaan täytyy jo osata noudattaa ohjeita, ja jos ei osaa, niin miettiä sitten tahollaan, mikä meni vikaan. Ehkä miettii jatkossa, pyöriikö ja hyöriikö häiritsevästi kuin ryssä anttilassa kun on ohjattua toimintaa.

 

Neuvoin poikaa että kyllä lapsen mielipide asioista kuuluu kuunnella ja että asioista pitää kyllä pystyä keskustelemaan.

6-vuotias lapsi ei ole siinä asemassa, että voisi neuvotella, miten hänen eskaripäivänsä etenee. Hän ei myöskään ole siinä asemassa, että voisi pitää mitään kehityskeskustelua lastentarhanopettajalle. Lapsesi pyrkii kalifiksi kalifin paikalle ja jos et nyt aseta rajoja, niin olet pian kusessa.

 

Eihän ap:n lapsi mitään myhäillyt tyytyväisenä, vaan meni itseensä, kun hänen toimintaansa kritisoitiin, mikä on ihan oikein. Kyllä 6-vuotiaan täytyy jo osata noudattaa ohjeita, ja jos ei osaa, niin miettiä sitten tahollaan, mikä meni vikaan. Ehkä miettii jatkossa, pyöriikö ja hyöriikö häiritsevästi kuin ryssä anttilassa kun on ohjattua toimintaa.

Lähinnä vastasin yleisesti sun kommentteihin tässä ketjussa.
Sinä otit koulun puheeksi. Siellä olis mun mielestä hyvä olla pelisilmää vastata tilanteisiin.

Se ammattitaitoinen valinta hoitaa asioita saattaa olla sillä hetkellä työläämpi (tai ainakin tuntua työläämmältä).
Silloin saatetaan mennä sieltä mistä aita on jo kaadettu, ja huudetaan, vaikka se ei olisikaan se ideaali tapa.

 

6-vuotias lapsi ei ole siinä asemassa, että voisi neuvotella, miten hänen eskaripäivänsä etenee. Hän ei myöskään ole siinä asemassa, että voisi pitää mitään kehityskeskustelua lastentarhanopettajalle. Lapsesi pyrkii kalifiksi kalifin paikalle ja jos et nyt aseta rajoja, niin olet pian kusessa.

Mä kyllä ymmärrän mitä ajat takaa ja olen ihan samaa mieltä tuosta; lapsen tulee osata käyttäytyä ja huomioida ympärillä olevat!!!
Ja aivan salettiin jos ei rajoja laiteta niin siitä ei hyvää seuraa.

Silti toi opettajan huutaminen ei minusta ole se oikea tapa, eikä varmasti hedelmällisinkään.
Se huutaminen voi jopa viedä huomion siitä olennaisesta. Poika kyllä varmatsi nyt kuuli mitä häneltä odotetaan, mutta jäiköhän tuosta muuta mieleen kuin se huutaminen...

 

Eihän ap:n lapsi mitään myhäillyt tyytyväisenä, vaan meni itseensä, kun hänen toimintaansa kritisoitiin, mikä on ihan oikein. Kyllä 6-vuotiaan täytyy jo osata noudattaa ohjeita, ja jos ei osaa, niin miettiä sitten tahollaan, mikä meni vikaan. Ehkä miettii jatkossa, pyöriikö ja hyöriikö häiritsevästi kuin ryssä anttilassa kun on ohjattua toimintaa.

Ei nyt ole kyse lapsesta. Aikuisen pitää pysyä aikuisena. Hoitajan pitää olla turvallinen aikuinen ja huutaminen voi rikkoa luottamusta lapsen ja aikuisen välillä, antaa huonoa esimerkkiä ja niin edelleen.

 

Lähinnä vastasin yleisesti sun kommentteihin tässä ketjussa.
Sinä otit koulun puheeksi. Siellä olis mun mielestä hyvä olla pelisilmää vastata tilanteisiin.

Se ammattitaitoinen valinta hoitaa asioita saattaa olla sillä hetkellä työläämpi (tai ainakin tuntua työläämmältä).
Silloin saatetaan mennä sieltä mistä aita on jo kaadettu, ja huudetaan, vaikka se ei olisikaan se ideaali tapa.

Miksi äänen korottaminen komentaessa on mielestäsi paha asia? Eihän se vahingoita ketään. Ei armeijassakaan käskyjä kuiskaamalla anneta.

 

En tajua miten kukaan voi pitää tuota oikeudenmukaisena käytöksenä, kun se EI sitä ole.

Osa lapsista tulee tuollaisesta araksi, koska syy-seuraussuhde jää epäselväksi kun sitä ei selitetä, vaan sen sijaan raivotaan, ja huudon / suuttumisen pelossa lapsi ei uskalla jatkossa olla enää oma-aloitteinen.

Todella tyhmästi tehty kyseiseltä henkilöltä, koska opettajat, lastenhoitajat ynnä muut vieraat aikuiset on lapsen silmissä kuitenkin eri roolissa kuin omat vanhemmat. Konflikti perheenjäsenen kanssa kuuluu elämään, mutta se, että koulussa / palvelutalossa / päiväkodissa tekee jotain väärin, eikä tajua sitä itse ennen kuin joku alkaa huutaa on yksinkertaisesti järkyttävää ja 100 % hyödytöntä.

Miksi lapsen pitäisi käyttäytyä tarhassa hyvin, kun aikuisella on oikeus huutaa ja olla ilkeä? Aikuisten pitäisi pystyä näyttämään esimerkkiä ja selittämään rauhallisesti, miksi suuttuvat, jos suuttuvat. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta tuollaisenkaan käytökseen ei oel oikeutta - hiukka enemmän itsehillintää pitää löytyä.

 

Ei nyt ole kyse lapsesta. Aikuisen pitää pysyä aikuisena. Hoitajan pitää olla turvallinen aikuinen ja huutaminen voi rikkoa luottamusta lapsen ja aikuisen välillä, antaa huonoa esimerkkiä ja niin edelleen.

Ei lapsen kanssa voi vältellä konflikteja siinä pelossa että luottamus horjuu. Sehän on ihan kamalaa lapselle, jos on aina tottunut saamaan jaarittelulla tahtonsa läpi ja vasta kouluiässä kohtaa vastoinkäymisiä ja sen tosiasian, että yhteisiä sääntöjä on noudatettava. Helpointahan varmaan olisi olla lapselle kuin kaveri, mutta opettaja päiväkodissa tai koulussa ei ole siinä asemassa.

 

Miksi äänen korottaminen komentaessa on mielestäsi paha asia? Eihän se vahingoita ketään. Ei armeijassakaan käskyjä kuiskaamalla anneta.

Niin, onko se sitten se hedelmällisin keino, mene ja tiedä...

Armeijaa ja koulua en lähtisi vertaamaan, ovat niin eri maailmoja.

 

Minunkin mielestäni on eri asia huudatko vai korotatko ääntä. Jos meitä aikuisia työkaveri tulisi häiritsemään kesken työn niin mitähän tykkäisi jos samantien huudettais että painu sinä sinne omalle työpisteellesi siitä. Enhän minä missään välissä ole sanonut etteikö lasta saa kieltää saatikka opastaa mutta kyse on tavasta jolla sen tekee. Kyllä minä haluan että paikassa jossa lapseni viettää aikaa oppiakseen ja kasvaakseen häntä kohdellaan kunnolla. Eihän tämä tapaus ole maata kaatanut eikä poika ole traumoja saanut kuten joku keljuillen esitti mutta päiväkodissa toimii kasvatusalan ammattilaiset eikä minum mielestä huutaminen ole hyvä keino opettaa lasta. Siinähän vaan oppii huutamalla esittämään asiansa ja kohta taivastellaan sitä miten nämä nykyajan lapset huutaa ja mesoaa.

Jos lähdetään tuolle aikuisiin vertailemisen tielle (joka muuten on upottava suo), niin voisin kysyä, että sanoisitko sinä epäystävällisesti sellaiselle työkaverille, joka yhtäkkiä tulisi työpöytäsi viereen ja vetäisi kaikki tavarat lattialle samalla sanoen sinua typerykseksi? Veikkaisin hyvin vahvasti, että sanoisit... Tämä on nimittäin kohteliaisuustasoltaan sellaista käytöstä, mikä lastenkin toteuttamana usein saa aikaan huutamista aikuisten taholta.

Mitä oppimiseen tulee, niin ennen vanhaan tuo lapsille huutaminen oli kyllä paljon yleisempää kuin nykyään. Silti jostain kumman syystä lapset huusivat ennen vanhaan aikuisille *vähemmän* kuin nykyään. Mistä mahtaisi johtua...

 

"Älä huuda

Lasten tunnereaktiot ovat voimakkaita ja kasvattajan tulisi auttaa häntä oppimaan niiden säätelemistä. Aina se ei ole helppoa. Saako huonosti käyttäytyvälle lapselle edes olla vihainen?
Huutaminen johtaa tilanteeseen, jossa lapsi ei voi muuta kuin reagoida tunteillaan.
– lastenpsykiatri Jukka Mäkelä
– Saa olla vihainen, mutta ei saa huutaa, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä yksinkertaistaa sanomansa.
Mäkelän mukaan äänen korottaminen vie huomion pois itse asiasta, eli mikä lapsen käytöksessä meni pieleen."
Lastenpsykiatri: Lapselle saa olla vihainen, mutta ei huutaa | Yle Uutiset | yle.fi

 

Osa lapsista tulee tuollaisesta araksi, koska syy-seuraussuhde jää epäselväksi kun sitä ei selitetä, vaan sen sijaan raivotaan, ja huudon / suuttumisen pelossa lapsi ei uskalla jatkossa olla enää oma-aloitteinen.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 3-vuotiaasta lapsesta, mutta kyllä esikouluikäisen olisi pitänyt tuohon ikään mennessä oppia, että esikoulussa/päiväkodissa on tietyt säännöt joita tulee noudattaa. Varmasti ymmärtää nyt myös sen, että hänen ei olisi pitänyt toimia niin kuin nyt toimi. Ellei mamma ole sitten tehnyt karhunpalveluksen ja selittänyt jotain vapaakasvatus-skeidaa...

 

Ei lapsen kanssa voi vältellä konflikteja siinä pelossa että luottamus horjuu. Sehän on ihan kamalaa lapselle, jos on aina tottunut saamaan jaarittelulla tahtonsa läpi ja vasta kouluiässä kohtaa vastoinkäymisiä ja sen tosiasian, että yhteisiä sääntöjä on noudatettava. Helpointahan varmaan olisi olla lapselle kuin kaveri, mutta opettaja päiväkodissa tai koulussa ei ole siinä asemassa.

Ymmärrätkö sinä, että huutaminen on a) huonoa, epäkypsää käytöstä b) se ei ole ammatillista. Hermojaan ei saa menettää muutkaan ammattiryhmät, vai kuinka monesti olet nähnyt lääkärin/kirjastonhoitajan/farmaseutin/myyjän huutamalla selvittävän asiat ilman seuraamuksia?

Opetatteko te siellä koulussa lapset huutamalla keskustelemaan ja ratkaisemaan ongelmat? Kai katsot sitäkin vain hyvällä, kun se on yhteisön tapa toimia? Jos et, niin miksi sinä saat olla poikkeus?

Millä tavoin aikuisen huutamista lapselle voi pitää konfliktina? Sinä olet se opettaja jolle maksetaan siitä kasvattamisesta, lapsi ei saa pennin hyrrää istumisestaan eikä hänellä ole vastuuta, elämänkokemusta ja käyttäytymismalleja/työkaluja selvitä auktoriteettia vastaan.

 

Sitä en ymmärrä miten lapsi tavallaan omalla toiminnallaan olisi ansainnut huutamisen ja jonkin sortin nolaamisen muun ryhmän edessä koska mun mielestäni sitä ammattitaitoa mitataan just miten selvitään näissä tilanteissa. Toki poika toimi väärin kun häiritsi lukutuokiota mutta toisaalta toimi lapselle tyypillisellä tavalla spontaanisti. Omasta mielestäni ainakin lapsi on lapsi ja käyttäytyy lapsen tavoin ja aikuisen tehtävä on opastaa jos toiminta on ollut tilanteeseen nähden väärää. Ei lapsen kokemusta siitä miltä tuo huutaminen hänestä tuntui voi vähätellä. Ja tänään poika oli tämän henkilön kanssa puhunut asiasta ja oli sanonut omana mielipiteenään ettei lapsille saa huutaa niin eskariope oli vaan ärähtänyt että minulle et puhu tuolla tavoin koska minä olen aikuinen. Mitäpä tuohon sitten voi sanoa. Neuvoin poikaa että kyllä lapsen mielipide asioista kuuluu kuunnella ja että asioista pitää kyllä pystyä keskustelemaan.

Tuossa sinä toisaalta aliarvioit lapsen kykyä hallita ja tajuta käytöstään ja toisaalta vaadit, että lapsen kanssa pitäisi (ainakin suht) tasavertaisesti keskustella asiasta ja kuunnella lapsen mielipidettä.

Minusta aika epäloogista. Tuon tyyppisen ajattelun voisi nimittäin myös tiivistää niin, että lapsella tulee olla aikuistyyppiset oikeudet ja vauvan velvollisuudet...

 

Niin, onko se sitten se hedelmällisin keino, mene ja tiedä...

Armeijaa ja koulua en lähtisi vertaamaan, ovat niin eri maailmoja.

Kyllähän sinä voit tulla tekemään empiiristä tutkimusta koulujen työrauhasta. Oppitunnit ovat julkisia. Omalla kohdalla olen kokenut toimivaksi.

 

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 3-vuotiaasta lapsesta, mutta kyllä esikouluikäisen olisi pitänyt tuohon ikään mennessä oppia, että esikoulussa/päiväkodissa on tietyt säännöt joita tulee noudattaa. Varmasti ymmärtää nyt myös sen, että hänen ei olisi pitänyt toimia niin kuin nyt toimi. Ellei mamma ole sitten tehnyt karhunpalveluksen ja selittänyt jotain vapaakasvatus-skeidaa...

Aika moni lapsihan aloittaa päiväkodin vasta esikoulussa, koska se on pakollinen. Lapset myös kehittyy todella eri tahtia kuten yleisesti tiedetään, eivät kaikki lapset ole samalla tasolla samassa iässä eikä muutenkaan samanlaisia.

Toisille sääntöjen noudattaminen myös on vaikeampaa kuin toisille. Ehkä sun mielestä niin ei pitäisi olla, mutta lapsetkaan ei ole täydellisiä

On ihan eri asia muistuttaa lasta säännöstä ja vaatia, että sääntöä noudatetaan, kuin alkaa huutaa / sättiä jotain omituista niin, ettei lapsi edes tajua, mikä meni pieleen.

 

Ymmärrätkö sinä, että huutaminen on a) huonoa, epäkypsää käytöstä b) se ei ole ammatillista. Hermojaan ei saa menettää muutkaan ammattiryhmät, vai kuinka monesti olet nähnyt lääkärin/kirjastonhoitajan/farmaseutin/myyjän huutamalla selvittävän asiat ilman seuraamuksia?

Jos kirjastonhoitajaa tulee asiakas sylkäisemään naamalle, niin veikkaan että se huutaa sille asiakkaalle aika kovaa. Eikä sille tosiaankaan koidu siitä huutamisesta mitään seurauksia työnjohdon suunnalta.

Tämä sanottuna nimimerkillä "Lapsi sylkäisi minua naamaan ja sen jälkeen huusin sille"

 

Ymmärrätkö sinä, että huutaminen on a) huonoa, epäkypsää käytöstä b) se ei ole ammatillista. Hermojaan ei saa menettää muutkaan ammattiryhmät, vai kuinka monesti olet nähnyt lääkärin/kirjastonhoitajan/farmaseutin/myyjän huutamalla selvittävän asiat ilman seuraamuksia?

Opetatteko te siellä koulussa lapset huutamalla keskustelemaan ja ratkaisemaan ongelmat? Kai katsot sitäkin vain hyvällä, kun se on yhteisön tapa toimia? Jos et, niin miksi sinä saat olla poikkeus?

Millä tavoin aikuisen huutamista lapselle voi pitää konfliktina? Sinä olet se opettaja jolle maksetaan siitä kasvattamisesta, lapsi ei saa pennin hyrrää istumisestaan eikä hänellä ole vastuuta, elämänkokemusta ja käyttäytymismalleja/työkaluja selvitä auktoriteettia vastaan.

Itsehän en ole maininnut huutavani. Korotan kyllä ääntäni, jos aihetta siihen on. On itseasiassa ihan tekniikkakysymys, tuottaako äänensä kantavasti vai kireästi huutamalla. Yliopistossa lienee yhä jotain puheviestinnän kursseja, joissa äänenkäyttöä voi treenailla.

 

Kyllähän sinä voit tulla tekemään empiiristä tutkimusta koulujen työrauhasta. Oppitunnit ovat julkisia. Omalla kohdalla olen kokenut toimivaksi.

En tiedä edes uskaltaisinko. Varmaan olis rystyset valkosena koko tunnin. Tai vähintäänkin manailisin että onpa jääny pahemman kerran kasvatustyö kesken.
Miks koulu ei ota järempiä aseita käyttöön?
Varoitus->ulos luokasta->toistuvasta häirinnästä erotus määräajaksi->häirinnän jatkumosta erotus?
Tuon vois vielä lisätä rangaistukseksi koulun yleisten sääntöjen rikkomisesta; kiusaamiset sun muut.

 

Tuossa sinä toisaalta aliarvioit lapsen kykyä hallita ja tajuta käytöstään ja toisaalta vaadit, että lapsen kanssa pitäisi (ainakin suht) tasavertaisesti keskustella asiasta ja kuunnella lapsen mielipidettä.

Minusta aika epäloogista. Tuon tyyppisen ajattelun voisi nimittäin myös tiivistää niin, että lapsella tulee olla aikuistyyppiset oikeudet ja vauvan velvollisuudet...

Juu, opettajalla on velvollisuus kuunnella lasta, ihan totta! Ajatella, että ihan käytöstapoja odotetaan aikuiselta!
Aikuinen on aina lapsen roolimalli. Lapsi on vasta opettelemassa tapoja ja malleja toimia eri tilanteissa ja lapselta ei voi odottaa täydellisyyttä. Jos tuota ei ymmärrä on totta vie väärällä alalla.

 

Jos kirjastonhoitajaa tulee asiakas sylkäisemään naamalle, niin veikkaan että se huutaa sille asiakkaalle aika kovaa. Eikä sille tosiaankaan koidu siitä huutamisesta mitään seurauksia työnjohdon suunnalta.

Tämä sanottuna nimimerkillä "Lapsi sylkäisi minua naamaan ja sen jälkeen huusin sille"

Eläpäs nyt muuttele aihetta! Kysymys on satutuokiosta whatsoever, joka keskeytyi lapsen noustessa ylös ja niin eespäin. On hemmetin tärkeät sadut lastentarhassa jossa voi verrata naamalle sylkemisen:'D

 

On ihan eri asia muistuttaa lasta säännöstä ja vaatia, että sääntöä noudatetaan, kuin alkaa huutaa / sättiä jotain omituista niin, ettei lapsi edes tajua, mikä meni pieleen.

Minä en jaksa uskoa hetkeäkään, etteikö lapselle olisi sanottu hänen käytöksestään jo aiemmin. Jo se, että "ne legot" on tuttu asia, viittaa siihen, ettei tämä nyt ihan puskista tullut. Jos lapsi on aloittanut ulkopuolisessa hoidossa vasta tänä syksynä, niin sitä suurempi rooli vanhemmilla olisi ollut kasvatuksessa. Jotkut ovat oppineet/opetettu siihen, että nätisti sanomiselle nakellaan niskoja ja se on jokin hauska leikki kun ohjaaja/opettaja joutuu toistamaan käskynsä. Sitten kyllä itketään, kun onkin ikään kuin "nolattu" lapsi sillä viimeisellä komentamisella, vaikka lapsella olisi ollut mahdollisuus lopettaa hölmöilynsä hyvän sään aikana.

 

Itsehän en ole maininnut huutavani. Korotan kyllä ääntäni, jos aihetta siihen on. On itseasiassa ihan tekniikkakysymys, tuottaako äänensä kantavasti vai kireästi huutamalla. Yliopistossa lienee yhä jotain puheviestinnän kursseja, joissa äänenkäyttöä voi treenailla.

No äänen korotus on ihan ok, ap puhui kuusi vuotiaalle huutamisesta ja hoitaja/ ope oli ylimielisesti todennut "olen täällä se aikuinen ja teen miten haluan".
Ja mitä väliä puheviestinnällä on, oli muuten turhimmat kurssit kaikki noi viestinnän kurssit silloin ekana vuonna, mutta kiva jos olet voinut reenailla ääntäsi! Sitähän niissä just tehtiin "näin huudat sitten ammattilaisena ja tuotat hyvää tekstiä"

 

Juu, opettajalla on velvollisuus kuunnella lasta, ihan totta! Ajatella, että ihan käytöstapoja odotetaan aikuiselta!
Aikuinen on aina lapsen roolimalli. Lapsi on vasta opettelemassa tapoja ja malleja toimia eri tilanteissa ja lapselta ei voi odottaa täydellisyyttä. Jos tuota ei ymmärrä on totta vie väärällä alalla.

Kuunteleminen ei ole sama asia kuin neuvottelukumppani.

Mitä täydellisyyteen tulee, niin sellainen ihminen joka on lähes viilipytty 100 prosentissa tilanteita on aika epäluonnollinen näky, eikä siltä kantilta mikään kovin hyvä roolimalli. Lapselle tekee myös hyvää nähdä, että jos sitä hoitajaa/opettajaa/aikuista ärsyttää riittävän kovasti niin se tosiaan suuttuu, ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

 

Minä en jaksa uskoa hetkeäkään, etteikö lapselle olisi sanottu hänen käytöksestään jo aiemmin. Jo se, että "ne legot" on tuttu asia, viittaa siihen, ettei tämä nyt ihan puskista tullut. Jos lapsi on aloittanut ulkopuolisessa hoidossa vasta tänä syksynä, niin sitä suurempi rooli vanhemmilla olisi ollut kasvatuksessa. Jotkut ovat oppineet/opetettu siihen, että nätisti sanomiselle nakellaan niskoja ja se on jokin hauska leikki kun ohjaaja/opettaja joutuu toistamaan käskynsä. Sitten kyllä itketään, kun onkin ikään kuin "nolattu" lapsi sillä viimeisellä komentamisella, vaikka lapsella olisi ollut mahdollisuus lopettaa hölmöilynsä hyvän sään aikana.

Onhan se totta, että jotkut lapset testaavat kuinka kauan menee, että aikuinen pakottaa lopettamaan sen mitä ei saa tehdä tms. pistää toteen uhkauksensa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että satutuokiossa olisi normaalia alkaa huutaa lapselle noin vain.

Tämän keskustelun aloittanut tapahtumakuvaus vaikuttaa ihan tavalliselta tilanteelta jollaisia tarhaikäisten lasten kanssa on koko ajan, kun jonkun mieleen juolahtaa jotain ja se tulee sanottua ääneen. Olisi eri asia, jos lapsella olisi esim. pinttymä jonkun toisen kiusaamisesta.

On ainoastaan huonon ja epäjohdonmukaisen kasvattajan merkki, jos suuttuu noin pienistä asioista. Tuollaisen aikuisen on turha odottaa, että hänellä olisi enää auktoriteettia vaativammassa tilanteessa, kun pienestä asiasta menee hermot ja lapsi tottelee lähinnä säikähdyksen takia. Ei siksi, että ymmärtäisi. Tosin hän onkin tekemisissä vain pienten lasten kanssa, mutta esim. koulumaailmassa kyseinen tyyppi olisi varmaan oppilaille vain hermoheikko vitsi. :l

Oli miten oli, lapsella on oikeus hyvään kohteluun päivähoidossa eikä sitä oikeutta voi menettää, vaikka jokin sääntö jäisi noudattamatta, tahallaan tai vahingossa.