Saako päiväkodin henkilökunta huutaa lapsille?

Kuunteleminen ei ole sama asia kuin neuvottelukumppani.

Mitä täydellisyyteen tulee, niin sellainen ihminen joka on lähes viilipytty 100 prosentissa tilanteita on aika epäluonnollinen näky, eikä siltä kantilta mikään kovin hyvä roolimalli. Lapselle tekee myös hyvää nähdä, että jos sitä hoitajaa/opettajaa/aikuista ärsyttää riittävän kovasti niin se tosiaan suuttuu, ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Kyllä, ärsyyntyä saa ja voi sanoakin "käytöksesi todella suututtaa" mutta huutamisesta ei makseta. Ihan kuten ei muissakaan ammateissa. Ammatillisuus pitää säilyttää. Ja olen 120% varma, että hoitaja ei huuda normaalisti ja hän on ollut todella nolona itsekin, että menetti hermonsa.

 

Miks koulu ei ota järempiä aseita käyttöön?
Varoitus->ulos luokasta->toistuvasta häirinnästä erotus määräajaksi->häirinnän jatkumosta erotus?
Tuon vois vielä lisätä rangaistukseksi koulun yleisten sääntöjen rikkomisesta; kiusaamiset sun muut.

Minä en osaa vastata noihin kysymyksiisi, koska minun aineeni on sen verran toiminnallinen, että varsinaista häiriökäyttäytymistä esiintyy aika vähän, verrattuna (kuulemma) esimerkiksi ruotsinopettajaan. Omat haasteet oppitunneilla oppilaiden kanssa ovat luokkaa "jalat pois pöydältä", eli helpolla pääsen. Pääasiassa tunnit sujuvat varsinkin kakkosten ja kolmosten kanssa ihan ongelmitta.

 

Eläpäs nyt muuttele aihetta! Kysymys on satutuokiosta whatsoever, joka keskeytyi lapsen noustessa ylös ja niin eespäin. On hemmetin tärkeät sadut lastentarhassa jossa voi verrata naamalle sylkemisen:'D

Mutta pointti on joka tapauksessa se, että jos nyt lähdetään tekemään näitä vertailuja, niin reaktio on aina suhteessa sitä edeltäneeseen toisen osapuolen käytökseen.

Jos se kirjastonhoitaja vetää aina välillä jotain lukupiirejä ja siellä on kerta toisensa jälkeen sama asiakas häiritsemässä, ja se asiakas jatkaa sitä häirintäänsä kerta toisensa jälkeen kielloista huolimatta, niin jossain vaiheessa siinäkin ylittyy se luonnollisen ja oikeutetun suuttumisen raja (kirjastonhoitaja huutaa asiakkaalle)

 

Mutta pointti on joka tapauksessa se, että jos nyt lähdetään tekemään näitä vertailuja, niin reaktio on aina suhteessa sitä edeltäneeseen toisen osapuolen käytökseen.

Jos se kirjastonhoitaja vetää aina välillä jotain lukupiirejä ja siellä on kerta toisensa jälkeen sama asiakas häiritsemässä, ja se asiakas jatkaa sitä häirintäänsä kerta toisensa jälkeen kielloista huolimatta, niin jossain vaiheessa siinäkin ylittyy se luonnollisen ja oikeutetun suuttumisen raja (kirjastonhoitaja huutaa asiakkaalle)

Niinkö? Miten minä näen aina rauhallisia ja hillittyjä ammattilaisia, vaikka heistä näkee että asiakas/tilanne ottaa todella päähän? Kirjastonhoitaja ei joudu tekemisiin vaikeiden tapausten kanssa, kuten esim. Sairaanhoitajat ja poliisit. Silti ammattilainen ei anna takaisin, vaikka mitä tulee niskaan. Miksi hoitaja saisi siis niin tehdä lapselle lastentarhassa?

 

Kyllä, ärsyyntyä saa ja voi sanoakin "käytöksesi todella suututtaa" mutta huutamisesta ei makseta. Ihan kuten ei muissakaan ammateissa. Ammatillisuus pitää säilyttää. Ja olen 120% varma, että hoitaja ei huuda normaalisti ja hän on ollut todella nolona itsekin, että menetti hermonsa.

Kyllä työajalla tapahtuvasta huutamisesta maksetaan.

 

Kyllä työajalla tapahtuvasta huutamisesta maksetaan.

Sä voit käydä kysymässä päivähoidon työntekijöiltä kuuluuko heidän huutaen selvittää ongelmat, siihen heitä ei ole palkattu vaikka millainen Petri-Antero siellä häiriköi ja pilaa kokonaisen satutuokion! Anteeksi nyt vaan, on niin naurettava syykin tuolle huudolle.

 

Sä voit käydä kysymässä päivähoidon työntekijöiltä kuuluuko heidän huutaen selvittää ongelmat, siihen heitä ei ole palkattu vaikka millainen Petri-Antero siellä häiriköi ja pilaa kokonaisen satutuokion! Anteeksi nyt vaan, on niin naurettava syykin tuolle huudolle.

Korjasin vaan viestissäsi olleen teknisen asiavirheen. Työsopimuksessa ei ehkä pakoteta huutamaan, mutta jos töissä nyt sattuu huutamaan, niin rullaahan se palkka siinä karjuessakin.

 

Ei meillä ole vapaata kasvatusta. Meillä on kolme lasta, neljä, viisi ja kuusi vuotiaat. Jokainen lapsista osaa kiittää, pyytää anteeksi ja tervehtiä ihmisiä, vieraampia ja vanhoja ihmisiä kädestä pitäen itsensä nimellä esitellen. Ollaan pystytty käymään heidän kanssaan juhlat ristiäisistä hautajaisiin, museoissa, kirjastoissa, uimassa, kaupoissa ym normaaleja asioita. Osaavat kyllä käyttäytyä. Mutta ainahan lasten kanssa sattuu ja tapahtuu ja silloin kysytäänkin aikuisen kykyä toimia oikein. Lapset eivät ole koskaan kiusanneet toisia lapsia, sisarusten välisiä kahnauksia kyllä on mikä on ihan normaalia. Idea on se että huutamattakin ollaan saatu kasvatettua lapsista kivoja, omilla aivoillaan ajattelevia yksilöitä. Ja kyllä tulen edelleenkin kannustamaan lapsia sanomaan omia mielipiteitään vaikkei kaikkien aikuisten ego sitä näytä kestävän. Meillä uskotaan että keskustelulla ja lapsen hyvällä kohtelulla saa aikaiseksi tasapainoisia ihmisiä.

 

Niinkö? Miten minä näen aina rauhallisia ja hillittyjä ammattilaisia, vaikka heistä näkee että asiakas/tilanne ottaa todella päähän? Kirjastonhoitaja ei joudu tekemisiin vaikeiden tapausten kanssa, kuten esim. Sairaanhoitajat ja poliisit. Silti ammattilainen ei anna takaisin, vaikka mitä tulee niskaan. Miksi hoitaja saisi siis niin tehdä lapselle lastentarhassa?

Jossain vaan tulee ne rajat vastaan, kun tilanne on tarpeeksi vaikea/tiukka. Ei ammattilaisenkaan edellytetä (ainakaan yleisemmin) olevan mikään yli-ihminen vaan nimenomaan ihminen.

Tietysti asia on niin, että esim. poliisilta vaaditaan paljon pidempää pinnaa kuin kirjastonhoitajalta, mutta tämä vaan liittyy yleisesti siihen, millaisia ihmistyyppejä eri ammatteihin halutaan.

Hyvin pystyn kuvittelemaan sellaisiakin tilanteita, missä voi yleisesti ajatellen sanoa olevan ok, että poliisilta alkaa olla kärsivällisyys vähissä ja se alkaa huutaa.

Ja vielä sekin asia tähän liittyy, että huutaminen on hyvin eri asia kuin itsehillinnän täydellinen menettäminen (mikä voisi olla vaikka sitä, että lastenhoitaja heittää kurittoman mukulan huoneen nurkkaan ja alkaa potkia sitä voimiensa takaa).

 

Korjasin vaan viestissäsi olleen teknisen asiavirheen. Työsopimuksessa ei ehkä pakoteta huutamaan, mutta jos töissä nyt sattuu huutamaan, niin rullaahan se palkka siinä karjuessakin.

Ammatillisuus sen estää ja tajusihan sen tuon kuus veekin.

 

Korjasin vaan viestissäsi olleen teknisen asiavirheen. Työsopimuksessa ei ehkä pakoteta huutamaan, mutta jos töissä nyt sattuu huutamaan, niin rullaahan se palkka siinä karjuessakin.

 

Ja mitä väliä puheviestinnällä on, oli muuten turhimmat kurssit kaikki noi viestinnän kurssit silloin ekana vuonna

No ei se multa ole pois ihan kuin se nyt muka tekisi musta tyhmemmän.

 

Ammatillisuus sen estää ja tajusihan sen tuon kuus veekin.

Rehellinen karjaisu silloin tällöin on parempi kuin vittuilu ja nolaaminen, jälkimmäistäkin jotkut kasvattajat nimittäin harrastavat. En tiedä oletko ollut pitkään töissä (esim. vuosia), mutta käytännössä kaikki kaivavat jossain vaiheessa jonkun konstin millä pitää rotia, eikä huutaminen ole pahimmasta päästä.

Lisäksi jotkut oppilaat ottavat huutamisena ihan minkä tahansa reilulla äänellä puhumisen, ettei niistäkään voi oppilaan kommentin perusteella päätellä, että onko todella karjuttu vai puhuttu vaan painokkaammin.

 

Ammatillisuus sen estää ja tajusihan sen tuon kuus veekin.

No 6-vuotias ei sitä tajunnut, vaan toisti kuin papukaija mitä äitinsä oli sanonut. Vai tajusiko sittenkin? Hirveän rationaalisesti osaa ajatella, mutta ei sitten kuitenkaan ymmärtänyt, miksi täti oli vihainen, kun oli ensin häirinnyt yhteistä tuokiota. Joku tässä ei nyt tästää.

 

Anteeksi nyt vaan, on niin naurettava syykin tuolle huudolle.

Edelleen, mistä sinä tiedät kuinka kauan se lapsi oli sitä huonoa käytöstään tehnyt? Pinna voi kiristyä joko kertarysäyksellä tai sitten pitkäaikaisella pienemmällä rasittamisella.

 

No tässäpä tuli parahiksi esimerkki siitä ittuilusta, mitä jotkut sitten käyttävät siinä kohtaa missä toiset ottavat ronskimman äänen. Ei ole yhtään jalompi kommunikointimuoto.

 

Jossain vaan tulee ne rajat vastaan, kun tilanne on tarpeeksi vaikea/tiukka. Ei ammattilaisenkaan edellytetä (ainakaan yleisemmin) olevan mikään yli-ihminen vaan nimenomaan ihminen.

Tietysti asia on niin, että esim. poliisilta vaaditaan paljon pidempää pinnaa kuin kirjastonhoitajalta, mutta tämä vaan liittyy yleisesti siihen, millaisia ihmistyyppejä eri ammatteihin halutaan.

Hyvin pystyn kuvittelemaan sellaisiakin tilanteita, missä voi yleisesti ajatellen sanoa olevan ok, että poliisilta alkaa olla kärsivällisyys vähissä ja se alkaa huutaa.

Ja vielä sekin asia tähän liittyy, että huutaminen on hyvin eri asia kuin itsehillinnän täydellinen menettäminen (mikä voisi olla vaikka sitä, että lastenhoitaja heittää kurittoman mukulan huoneen nurkkaan ja alkaa potkia sitä voimiensa takaa).

Itsehillintä kyllä on menetetty jos aikuinen alkaa huutaa kuusi vuotiaalle jonkun sadun keskeytyksestä. Ja osoittelee ja käskee poistua leikkii jtn legoilla. Ei taida olla oikea työpaikka kyseiselle hoitsuille..

 

Rehellinen karjaisu silloin tällöin on parempi kuin vittuilu ja nolaaminen, jälkimmäistäkin jotkut kasvattajat nimittäin harrastavat. En tiedä oletko ollut pitkään töissä (esim. vuosia), mutta käytännössä kaikki kaivavat jossain vaiheessa jonkun konstin millä pitää rotia, eikä huutaminen ole pahimmasta päästä.

Lisäksi jotkut oppilaat ottavat huutamisena ihan minkä tahansa reilulla äänellä puhumisen, ettei niistäkään voi oppilaan kommentin perusteella päätellä, että onko todella karjuttu vai puhuttu vaan painokkaammin.

Niin niin ja onhan se parempi ja ystävällisempi tyyli kun vaikka lapsen heittäminen seinään kuten joku vetosi Jep, näin me kasvatetaan kunnon kansalaisia!!

 

Ja kyllä tulen edelleenkin kannustamaan lapsia sanomaan omia mielipiteitään vaikkei kaikkien aikuisten ego sitä näytä kestävän. Meillä uskotaan että keskustelulla ja lapsen hyvällä kohtelulla saa aikaiseksi tasapainoisia ihmisiä.

Lapsella on oikeus mielipiteisiinsä ja lasta pitää kuunnella. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa, sekin täytyy lapselle kertoa. Lapsi ei voi mennä tilittämään mielipiteitään eskarissa tai koulussa opettajalle milloin tykkää, aivan kuten työelämässä ei sovi missä ja milloin vaan mennä arvostelemaan esimiestään. Jonkinlainen auktoriteettien kunnioitus pitää myös oppia, muuten ei elämässä pärjää.

 

Rehellinen karjaisu silloin tällöin on parempi kuin vittuilu ja nolaaminen, jälkimmäistäkin jotkut kasvattajat nimittäin harrastavat. En tiedä oletko ollut pitkään töissä (esim. vuosia), mutta käytännössä kaikki kaivavat jossain vaiheessa jonkun konstin millä pitää rotia, eikä huutaminen ole pahimmasta päästä.

Lisäksi jotkut oppilaat ottavat huutamisena ihan minkä tahansa reilulla äänellä puhumisen, ettei niistäkään voi oppilaan kommentin perusteella päätellä, että onko todella karjuttu vai puhuttu vaan painokkaammin.

Tuo "karjaisu on parempi kuin vittuilu" tyylinen argumentointi ei kuitenkaan tee huutamisesta hyväksyttävää, kun se ei vaan sitä ole. Potkaisu on parempi kuin raiskaus, tönäisy parempi kuin puukotus, voihan sitä aina keksiä kaksi asiaa, joita ei kuulu tehdä, joista toinen on pahempi kuin toinen.

Huutaminenkin on erilaista riippuen tapahtuuko se esim. ulkona jollain retkellä, jossa on tapahtumassa joku kriisitilanne esimerkiksi, vai tapahtuuko se sisällä, yllättäen ja rauhallisessa tilanteessa, jossa sitä ei todellakaan tarvittaisi. Sanomattakin selvää, kummassa tilanteessa sen voi perustella ja kummassa se on vain haitallista.

 

Itsehillintä kyllä on menetetty jos aikuinen alkaa huutaa kuusi vuotiaalle jonkun sadun keskeytyksestä. Ja osoittelee ja käskee poistua leikkii jtn legoilla. Ei taida olla oikea työpaikka kyseiselle hoitsuille..

Ammattilainenhan on menettänyt itsehillintäänsä jo silloin, kun esimerkiksi kirjastonhoitaja alkaa vastailla 15 min säästä jaaritelleelle mummolle kyllästyneeseen sävyyn, tavoitteena karkottaa mummo tiehensä. Luonnollisesti ammatillisen otteen työhönsä omaavan kirjastonhoitajan tulisi ymmärtää, että mummojen juttukumppanina toimiminen on osa työnkuvaa ja silloin täytyy pysyä täysin viilipyttynä, eikä aiheuttaa yksinäisyydestä kärsivälle mummolle pahaa mieltä. Näkyvät kyllästymisreaktiot osoittavat, että kirjastonhoitaja on luultavimmin väärällä alalla.

Vai miten se nyt meni...

 

Lapsella on oikeus mielipiteisiinsä ja lasta pitää kuunnella. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa, sekin täytyy lapselle kertoa. Lapsi ei voi mennä tilittämään mielipiteitään eskarissa tai koulussa opettajalle milloin tykkää, aivan kuten työelämässä ei sovi missä ja milloin vaan mennä arvostelemaan esimiestään. Jonkinlainen auktoriteettien kunnioitus pitää myös oppia, muuten ei elämässä pärjää.

Valitettavasti kunnioitus ansaitaan eikä huutavat, vittuilevat opettajat/auktoriteetit ole kovin tykättyjä saatikka arvostettuja lasten silmissä.

 

Muutama päivä sitten itse osuin päiväkodissa tilanteeseen jos hoitaja ei huomannut minun jo tuleen ja aika kiukkuiseen sävyyn melko kovalla äänellä sanoi pojalleni ja toiselle pojalle että "nyt lopetatte pelleilyn tai joudutte leikkimään eri paikkoihin". Huomatessaan minu hoitaja selvästi hieman hämmentyi, mutta totesin myös hoitajalle silloin kun aihetta on saa komentaa.

Tässä esimerkissä epäilen että kukaan oppi tai hyötyi mitään, ellei sitten hoitaja oppinut olemaan korottamatta ääntään. Suurelta osin varmasti hyödyttömyys johtui hoitajan reakoinnista kun huomasi minun olevan paikalla. Myös molemmat pojat hämmentyivät tilanteesta. Hoitaja jopa tapahtumaa selittäessään vieritti syytä pelleilyyn tuolle toiselle pojalle. Hämmennykseltään omani ei sen paremmin osannut selittää tilannetta, tyytyi vain toistamaan että x:n oli tänään taaas vähän vallattomalla tuulella. Parempiakin toiminta malleja todennäköisesti hoitaja olisi voinut valita.

 

Mie olen kyllä sairaanhoitajana huutanut potilaalle kuin hinaaja pää punaisena

 

Ammattilainenhan on menettänyt itsehillintäänsä jo silloin, kun esimerkiksi kirjastonhoitaja alkaa vastailla 15 min säästä jaaritelleelle mummolle kyllästyneeseen sävyyn, tavoitteena karkottaa mummo tiehensä. Luonnollisesti ammatillisen otteen työhönsä omaavan kirjastonhoitajan tulisi ymmärtää, että mummojen juttukumppanina toimiminen on osa työnkuvaa ja silloin täytyy pysyä täysin viilipyttynä, eikä aiheuttaa yksinäisyydestä kärsivälle mummolle pahaa mieltä. Näkyvät kyllästymisreaktiot osoittavat, että kirjastonhoitaja on luultavimmin väärällä alalla.

Vai miten se nyt meni...

Se on täysin eri asiayhteys kun huutaminen asiakkaalle. Jos ei jumalauta kestä että kuusi vuotias nousee ylös ja keskeyttää satuhetken niin on ammatinvalinta totaalisen väärä.