Saako lastensuojelusta apua vai mistä?

[coatrack]

niin ja heillähän vielä isovanhemmat hoitavat lapsia viikonloppuisin. ja neuvolasta saivat jo palvelusetelejä.

Käsi sydämellä; Toipuisitko sinä oman miehesi kuolemasta sillä että vanhempasi tulisivat hoitamaan lapsia viikonloppuisin ja saisit neuvolasta palveluseteleitä?

 

[hmm]

sitä mä vaan mietin et onko lapset erityisen hankalia vai miksi ei kaksi aikuista pärjää neljän lapsen kanssa? Mun siskolla on 7, joista vanhin on 6 ja silti se pärjää, kun mies on vielä vuorotöissä.

niin ja heillähän vielä isovanhemmat hoitavat lapsia viikonloppuisin. ja neuvolasta saivat jo palvelusetelejä.

jos empatiakyky on noin vieras asia, niin kannattaa varmaan vaihtaa ketjua.

 

[ninaTT]

sitä mä vaan mietin et onko lapset erityisen hankalia vai miksi ei kaksi aikuista pärjää neljän lapsen kanssa? Mun siskolla on 7, joista vanhin on 6 ja silti se pärjää, kun mies on vielä vuorotöissä.

Oiskohan vaikka lasten isän tuoreella kuolemalla jotain tekemistä asian kanssa! :headwall:

No suurinpiirtein näin.

Sen lisäksi mä en valinnu tätä itse, että olisi näin monta pientä mun(kin) vastuulla, koska mä tiedän, etten pysty siihen kovinkaan hyvin. Sisko on vähän parempi lapsilaumankin kanssa, mutta ei just nyt ihan vahvimmillaan, yllättäen. Varmasti tilanne helpottaa jo muutaman kuukauden, puolen vuoden päästä kun surusta alkaa toipumaan.

Sisko ei myöskään valinnut yksinhuoltajuutta eikä olisi lapsia tehny tuohon tahtiin jos olisi tiennyt, mikä on tuleva. Sopeutumiseen menee oma aikansa. Se on ihan eri juttu, jos on yhdessä miehensä kanssa päättänyt tehdä paljon lapsia, oli mies sitten vuorotöissä tai ei. Sentäs se on elossa, vieraan siskolla ei siis ole surua, ja he ovat itse päättäneet miten tekevät, joten ovat jo sopeutuneet asiaan.

Tää on vähän tuore asia ja kaiken surun, hautajais järjestelyjen ja lastenhoidon keskellä vähän väsyttää.

 

[yks]

sitä mä vaan mietin et onko lapset erityisen hankalia vai miksi ei kaksi aikuista pärjää neljän lapsen kanssa? Mun siskolla on 7, joista vanhin on 6 ja silti se pärjää, kun mies on vielä vuorotöissä.

Oiskohan vaikka lasten isän tuoreella kuolemalla jotain tekemistä asian kanssa! :headwall:

No suurinpiirtein näin.

Sen lisäksi mä en valinnu tätä itse, että olisi näin monta pientä mun(kin) vastuulla, koska mä tiedän, etten pysty siihen kovinkaan hyvin. Sisko on vähän parempi lapsilaumankin kanssa, mutta ei just nyt ihan vahvimmillaan, yllättäen. Varmasti tilanne helpottaa jo muutaman kuukauden, puolen vuoden päästä kun surusta alkaa toipumaan.

Sisko ei myöskään valinnut yksinhuoltajuutta eikä olisi lapsia tehny tuohon tahtiin jos olisi tiennyt, mikä on tuleva. Sopeutumiseen menee oma aikansa. Se on ihan eri juttu, jos on yhdessä miehensä kanssa päättänyt tehdä paljon lapsia, oli mies sitten vuorotöissä tai ei. Sentäs se on elossa, vieraan siskolla ei siis ole surua, ja he ovat itse päättäneet miten tekevät, joten ovat jo sopeutuneet asiaan.

Tää on vähän tuore asia ja kaiken surun, hautajais järjestelyjen ja lastenhoidon keskellä vähän väsyttää.

no mikset muuta omaan kämppään? ei ne sun lapsias ole, helpommalla pääsisit.

 

[vieras]

sitä mä vaan mietin et onko lapset erityisen hankalia vai miksi ei kaksi aikuista pärjää neljän lapsen kanssa? Mun siskolla on 7, joista vanhin on 6 ja silti se pärjää, kun mies on vielä vuorotöissä.

no,sun siskollas on kuitenki mies elossa.eikä tarvi hautajaisia ym.miettiä

 

[ninaTT]

sitä mä vaan mietin et onko lapset erityisen hankalia vai miksi ei kaksi aikuista pärjää neljän lapsen kanssa? Mun siskolla on 7, joista vanhin on 6 ja silti se pärjää, kun mies on vielä vuorotöissä.

Oiskohan vaikka lasten isän tuoreella kuolemalla jotain tekemistä asian kanssa! :headwall:

No suurinpiirtein näin.

Sen lisäksi mä en valinnu tätä itse, että olisi näin monta pientä mun(kin) vastuulla, koska mä tiedän, etten pysty siihen kovinkaan hyvin. Sisko on vähän parempi lapsilaumankin kanssa, mutta ei just nyt ihan vahvimmillaan, yllättäen. Varmasti tilanne helpottaa jo muutaman kuukauden, puolen vuoden päästä kun surusta alkaa toipumaan.

Sisko ei myöskään valinnut yksinhuoltajuutta eikä olisi lapsia tehny tuohon tahtiin jos olisi tiennyt, mikä on tuleva. Sopeutumiseen menee oma aikansa. Se on ihan eri juttu, jos on yhdessä miehensä kanssa päättänyt tehdä paljon lapsia, oli mies sitten vuorotöissä tai ei. Sentäs se on elossa, vieraan siskolla ei siis ole surua, ja he ovat itse päättäneet miten tekevät, joten ovat jo sopeutuneet asiaan.

Tää on vähän tuore asia ja kaiken surun, hautajais järjestelyjen ja lastenhoidon keskellä vähän väsyttää.

no mikset muuta omaan kämppään? ei ne sun lapsias ole, helpommalla pääsisit.

:headwall:

No ehkä mä en ole yhtä kylmä kusipää kun jotkut voi olla, että jättäisin oman rakkaan siskoni ja kolme siskonpoikaani oman onnensa nojaan?

Ei ole mun lapsia, mutta rakkaita silti. Mun lapselle ne ovat yhtä kun sisaruksia, tyttönen ei ole koskaan asunut muualla kun serkkujensa kanssa.

 

[coatrack]

no mikset muuta omaan kämppään? ei ne sun lapsias ole, helpommalla pääsisit.

Eiköhän lapsille riitä että ovat menettäneet isänsä, että tarviis vielä muuta perhettä alkaa rikkomaan, sitähän NinaTT ja lapsensa heille ovat kun yhdessä asuvat.. Ja sittenhän sisko ois kolmen kanssa ihan yksin.

 

[valo]

Pitää vielä lisätä, että on todella hienoa NinaTT, että siskollasi ja erityisesti hänen lapsillaan on sinut apuna. Usein lapsille riittää, että on edes yksi tervejärkinen aikuinen heitä luotsaamassa eteenpäin.

 

[AnnClaire]

Perheneuvolaan yhteys.

Kyllä tuossa pitäs jaksaa jotenkuten. 5v alkaa olemaan jo sen verran iso, että ei tuota kamalasti ylimääräistä hommaa ellei ole erityislapsi.

Moni yh pärjää isomman lapsikatraan kanssa, vaikka kuinka olis vaikeaa.

 

[hmm]

Nyt tekee mieli kysyä, missä on miehen perhe, missä teidän perhe?
Missä on ystävät?

 

[järkyttynyt]

Pitkään olen tätä ja toista vastaavaa palstaa seurannut ja mielestäni aika kovan kuoren näille jutuille kasvattanut, mutta nyt täytyy sanoa että tuli lähes itku näistä kommenteista joita ap on saanut. Voiko ihmiset, ilmeisesti vieläpä äidit, olla näin kylmiä ja ilkeitä toisilleen?! Ei minkäänlaista myötätuntoa tai ymmärrystä, vaikka perhettä on kohdannut suuri tragedia joka taatusti pistää elämän sekaisin pitkäksi aikaa niin lapsilta kuin vanhemmiltakin.

Ap:lle, hänen siskolleen ja asianosaisille lapsille lähetän lämpimän halauksen ja toivon että saatte apua esim. neuvolan kautta. Voimia teille, olette ajatuksissa. <3

 

[valo]

Ehkä nimimerkki äiti yrittää selittää, ettei niitä voimavaroja kannata tuhlata vain siihen avun hakemiseen. Silloin käy helposti niin, että ihminen passivoituu eikä edes kuvittele selviytyvänsä arjesta itsenäisesti.
Toki on ymmärrättevää, että yhteiskunnan systeemissä eläneenä odottaa aikuisenakin apua siltä yhteikunnalta ns. normikansalaista enemmän.

Mutta kuten ap kirjoitti hän uskoo heidän selviävän. Siihen kannattaa luottaa ja keskittää ne voimavarat siihen perheen arkeen.

 

[coatrack]

Uskoisin selviäväni siskoni miehen kuolemasta ilman tukitoimiakin.

Mutta ap:han mietti tässä yhtä lailla tukitoimia siskolleen, tai lähinnä juuri siskon puolesta. Uskoisitko selviäväsi oman miehesi kuolemasta ilman tukitoimia parissa viikossa?

Ja tuosta kun joku kirjoitti että aikoinaan äidit pärjäsivät yksin, niin esim. isoäitini jäi leskeksi ison lapsilauman kanssa aikana ennen minkäänlaisia eläkkeitä ja kyllähän he pärjäsivät kun pärjättävä oli, mutta kyllä se on jättänyt noihin ihmisiin jälkensä, varsinkin ihmisen vanhetessa sen on huomannut.. Jos heilläkin olisi ollut ulkopuolista apua tarjolla niin lapsuus olisi varmasti ollut onnellisempi, ja äidin taakka vähemmän raskas.

 

[daa]

Nyt tekee mieli kysyä, missä on miehen perhe, missä teidän perhe?
Missä on ystävät?

ap kirjoitti, että saavat apua omilta vanhemmiltaan (lapset siellä viikonloppuisin), lisäksi ovat jo saaneet neuvolasta apua, mm. ihmisen heille. Miehen perhe lienee jossain ulkomailla.

 

[ninaTT]

Uskoisin selviäväni siskoni miehen kuolemasta ilman tukitoimiakin.

Mutta ap:han mietti tässä yhtä lailla tukitoimia siskolleen, tai lähinnä juuri siskon puolesta. Uskoisitko selviäväsi oman miehesi kuolemasta ilman tukitoimia parissa viikossa?

Just näin! Jos minä ja tyttönen jossakin asuttais omillamme, niin ei me mitään tukitoimia siskon miehen kuoleman takia tarvittais, mutta mä en voi olla vastuussa niin omastani kun kolmesta muusta näin pienestä lapsesta just nyt, ja sisko ei aina kykene.

Kiitos, coatrack ja muut.

 

[ninalle]

Tämä taitaa nyt olla tarpeellinen vihan ja tunteen purkaus..
Harteillasi on taakka joka on laskettu 19-vuotiaalle, nyt sinun pitää huolehtia siskostasi ja neljästä lapsesta.
Uskon että olosi on neuvoton, ja tuntuu että hakkaat päätäsi seinään.

Asettele sanasi viisaasti lastensuojeluun.
Siskosi voisi saada psykiatriselta sairaanhoitajalta sokkiapua, kunnes pääsee jonoon terapeutille.
Kahden pienen vauvan hoito on aika rankkaa, joten pukatkaa lapsia hoitoon surutta.
Ystäviä voi kutsua kyläilemään illalla ja pyytää apua.
Ihan rohkeasti, minä itse tulisin, jos asuisin Espoossa.

Syö ja juo hyvin, muista nukkua. Jalkoihin punaiset villasukat ja päivä kerrallaan, huominen tuo uudet murheet, mutta jokaiselle päivälle omansa.
Tästä pääsee yli ja eteenpäin, aika aikaa kutakin.

 

[nti hulina]

enpä tiädä kuinka helposti apua saa,tuskin muuta tarjotaan kun terapeuttia tai muuta vastavaa.
tukiperheen voi saada mutta nekin taitaa olla kiven alla

mä en saanut mitään apua en edes rahalista vaikka elin pelkillä lapsilisillä,hautauskuluihin tulivat vastaan.

 

[Pinki]

hetki, siivoillaan.....

jatkakaa ja asiallisesti.

 

[siperia]

Jos ette halua viedä lapsia kodin ulkopuolelle hoitoon, mikä onkin varmaan aika hyvä idea kun ottaa huomioon että heillä on jo rankkaa, niin kannattaisi ehkä selvitellä sitä, että mitkä mahdolilsuudet teillä on saada kotiin hoitaja, kun lapsia on noin monta, ja tilanne se mikä on.

Todennäköisesti, karua kyllä, muunlaiset tukitoimet on kiven alla, tuo 40h:kin on jo hyvin ottaen huomioon nykytilanteen (kotiavun suhteen, ei teidän)

 

[m]

"Kyllä ennen vanhaan maalla naiset plaaplaaplaa.." Itsekin olen maalta ja entisen hyvään aikaan samassa taloudessa asui muitakin eli meilläkin oli mummo ja vaari samassa taloudessa, mikä helpotti naisen/äidin taakkaa HUOMATTAVASTI. Ja kun olin ihan pieni, myös isäni kaksi aikuista veljeä asuivat meillä myös. Ja naapuritkin auttoivat.

ninaTT tilanteesta : Ei avuntarvetta pitäisi joutua perustelemaan. Siis jos tuntuu että ette pärjää ja vaikka lapsia olisi vaan se yksi teidän kahden naisen taloudessa, jo se on peruste hakea apua. Ihan sama sanooko/onko joku sitä mieltä että purkaa hammasta ja kärsikää.

Voimia ja osanottoni. Päivä kerrallaan.

 

[ninaTT]

Onko muuten kenelläkään kokemusta siitä, että aviomies/isä kuolee? (kyselen nyt siskon puolesta) Miten kauan kaiken byrokratian selvittelyssä menee? Kelaan kun otti yhteyttä niin varasivat oikein tunnin ajan siskolle ja sekään ei riittänyt, menossa takaisin. Onneksi miehen työnantaja on ollut niin kiltti, auttaneet vaikka missä. Sieltä soitti henkilöstöpäällikkö joka oli itse menettänyt miehensä muutama vuosi taaksepäin. Sieltä sisko itseasiassa sai kriisiapua, miehen työnantajan työterveydenhuollosta.

 

[m]

Niin ja kysehän ei varmastikaan varsinaisesti ole siitä ettettekö pärjäisi mutta ottaa oman aikansa ennenkuin saatte elämän/arjen taas rullaamaan ja siihen saattaa apua jos minkälaista tarvita.

 

[vieras]

Kaveri sai pojalleen 3 viikoksi päivähoidon sen lisäksi sai käydä juttelemassa jossakin kun hältä siis kuoli mies. Aika vähän sitä tarjotaan kuitenkin ja se on väärin! Ehkä ninatt jos jaksaisit pyytää sitä apua neuvolasta tai tuolta sossusta. Ja oisiko siskollesi apua jos kävisi juttelemassa tapahtuneesta jonkun kanssa esin diakonissan?

 

[Scarlett O Harava]

Kuinkahan moni näistä suunsoittajista itte olisi vastaavanlaisessa tilanteessa yhtä voimattomia ja neuvottomia? Kumma kun pitää lyödä lyötyä.

Ninalle, siskolleen ja lapsille voimia! :hug: :hug:

 

[ninaTT]

Ainiin, mitä tulee "ennen vanhaan maalla"-juttuihin Oma isoäitini sai kotiapulaisen kunnalta pariksi kuukaudeksi kun neljäs lapsi (äitini) syntyi. Tämä oli 1960-luvulla MAALLA. Siellä oli itsestäänselvää, että maalaistalon emäntä saa apua joksikin aikaa kun uusi lapsi tulee taloon, varsinkin neljäs.