[QUOTE="ahaa";29034163]Te, jotka puolustelette keisareitanne ja kuninkaitanne, jotka saavat karjua ja kiljua ja huuttaa tuntitolkulla, onko heillä sisaruksia? Mitä he sanovat?
Kyllähän ennenvanhaankin kun lapset juoksentelivat metsissä pienestä saakka keskenään, ei ryhmä olisi sallinut tuollaista huutamista, kuriinhan se 4v olisi yhteisvoimin laitettu, lyöty nokkaan.
On kyllä ihmetouhua tuollainen että ei äiti edes kerro penikalleen, että vittu, täällä asuu muitakin.[/QUOTE]
Mistä ihmeestä kuvittelet, ettei niille penikoille kerrota, että täällä asuu muita. Mistä tiedät, ettei äiti ole koko helvetin kolme tuntista pitänyt mukulaa sylissä ja rankannut lausetta "Ole hiljaa, häiritset naapureiden ja muiden unirauhaa". Mistä tiedät, ettei lapsi ole ollut ensimmäisen tunnin huudon jälkeen jäähyllä ja kiljunut siellä entistä uhmakkaammin?
Ikävä kyllä tuollainen nokkaan tempaisu on nykypäivänä lailla kielletty. Ja kyllä omat kersani pyrin kasvattamaan niin, etteivät ne ketään nokkaan tempaise. Jos seura ei miellytä, voi seuraa vaihtaa. Ei ketään kouluteta omaan makuun sopivaksi tempaisemalla nokkaan.
Luojan kiitos, meillä tuota ei ole joka ilta. Mutta silloin kun on, sitä todellakin on. Jota jäähyt, lelujen laittamiset arestiin, sylissä pakolla pitämiset, eivät auta. Eikä ihan taatusti se, että kehoittaa enemmän tai vähemmän nätisti pitämään nokkansa ummessa, kun on yö. Olipa tänä aamuna hilpeää, kun kersa huusi jostain syystä koko aamun, kun ei halunnut pk:hon. Piti pukea väkisellä jne. Sinne pk:hon se kuitenkin päätyi. Veikkaan, että ainoa asia, jolla huudon olisi saanut päättymään, olisi ollut kotipäivä. Minkä viestin se sitten olisi "pikkukuningattarelle" antanut, että huudolla olisi saanut tahtonsa läpi?
Ja silti, tämä kyseinen lapsi saa aina pk:ssa, kylässä jne. vain positiivista palautetta käyttäytymisestään, kuten myöskin muista taidoista.