Tästä tulikin mieleen kysymys ap:lle: millaisessa talossa kasvoit lapsuutesi?
Olen huomannut, että varsin usein omakotitalossa kasvaneille nämä asiat ovat jotenkin outoja ja marttyyriasenne tulee heti pintaan. Samoin kuin liioitellut tarinat naapureiden hulluudesta ja yliherkkyydestä. En sano etteikö mielipuolia ihmisiä olisi olemassa, mutta tuskin ihan jokaisen tällaisen tarinan taustalla kuitenkaan.
Kyllä olen omakotitalossa kasvanut lapsuuteni, mutta luuletko että me eletään sielläkään kuin siat pellossa? luuletko että meillä oli vapaus huudattaa musiikkia ja tv:tä niin paljon kun haluttiin, jos esimerkiksi isällä tai äidillä on aamulla töihin lähtö? ei. Mutta ei silti vanhemmat koskaan normaalia musiikin tai tv:n kuuntelua kieltäneet, jos isä meni nukkumaan, niin piti laittaa vaan tv:tä hiljemmalle
Te jotka häiriinnytte joka pienestä kolahduksesta, näissä kerrostalo ja rivitalo kopeissa. Niin otetaampa esimerkiksi se, kun joku häiriintyy paskan putoamisesta pönttöön koska siitä kuuluu lompsahdus ja se kuuluu naapurin puolelle huonosta äänieristyksestä johtuen... ja sitten jotkut alkaa kikkailemaan että kannattaa laittaa paperia sinne pöntön pohjalle äänenvaimentimeksi, niin jos sinä sanot mulle että tämä on NORMAALIA elämää, niin minä sanon sulle, että ota lääkkeesi, minä en niitä tarvitse koska tiedän että se paperi on tarkoitettu tasantarkkaan p*rseen pyyhintään! ja se on NORMAALIA elämää, eikä mikään se että alat vessapaperin kanssa kikkailemaan äänenvaimentajana
Niin jos ihminen ei saa kotonaan kuunnella vapaasti musiikkia, käydä tavallaan paskalla jne. Niin kyllä siinä aika ahtaalle ajetaan ihminen , palveleeko tämä ketään tervepäistä?