Kaiholla muistelen nyt edesmennyttä Jeppeämme, vaikka aikoinaan kyllä suututti useammankin kerran.
Täälläkin olen kertonut miten se mm. eräänä Tapaninpäivänä jätettiin ulkoeteiseen pariksi tunniksi kun itse kyläilimme.
Se piti jättää ulkoeteiseen kun olisi säälittänyt jättää raukka pakkaseen. Sisälle sitä ei voinut jättää kun tunnettiin sen roistomainen ja heikko luonne kaikkien herkkujen perään. Ja se osasi avata kaapit ja laatikot ja jopa kiivetä työpöydille että ylettyi myös yläkaappien keksivarastoille.
No koira jäi ulkoeteiseen ja kun ei eteisten välistä ovea saanut lukittua, laitettiin patteri oven eteen.
Tulimme parin tunnin kuluttua kyläreissulta ja koiruus oli murtautunut sisälle.Se oli syönyt hellanpäältä 12 joulutorttua, jotka lähtiessäni paistoin ja jätin jäähtymään.
Lisäksi se oli hotkinut 6kappaletta 300g:n suklaarasioita, yhden 150g:n marmelaadirasian ja noin puoli kiloa irtokarkkeja.
Karkkirasioista se oli askarrellut postimerkin kokoista silppua ja kun se oli sattunesta syystä kuolannut ihan hiveästi ja oksennellut pitkin huushollia niin voitte kuvitella miten iloinen olin. Juuri oli Jouluksi siivottu paikat ja laitettu puhtaat matot jne.
Ja tämä on nyt vaan yksi esimerkki labbiksemme herkuille persosta luonteesta.
Nyt 26.5 tulee vuosi kun Jeppe sai viimeisen piikkinsä ja ikävä on kyllä kova ja sitä muistellaan vähintään viikottain.