Ruualle perso Labradorinnoutaja

[Gluteus maximus]

Onneksi ei sentään pöydiltä ruokia ota, mutta muuten aina norkoilee, kerjää, hotkii ruokansa ihan kuin ei sitä tarpeeksi saisi, ihan järjetön syöppö...ja meidän 2v nauttii kun on aina innokas syömään pojan ruuat :headwall: :headwall: arrrrgggg! Onkos kokemusta!

 

[pipsa]

Oon kuullut et labbikset olisivat ruuaalle persoja ihan yleisesti, ja vielä helposti lihovia.

 

[PatalaiskaVätys]

Täällä on ruoanhimoinen Labbis neiti, ikää 1v7kk.
Pöydältä erehtyi ottamaan kerran, mutta oppi virheestään.

Musta on tosi rasittavaa se ruoan perään oleminen.

 

[Nipsukka]

Juu, minäkin olen kuullut, että ovat persoja ruoalle.
Löysin yhden linkin, mutta en tiedä onko sinulle siitä apua, muta laitan silti
http://www.kolumbus.fi/kennelallihuupan/ohjeita.htm

 

[Darwinin leski]

Juu, toi on noutajilla aika yleistä...

Meidän edesmennyt kultaisemme joutui KOLME kertaa eläinlääkärille tyhjennykseen, kun pikkukoiramme päästivät "isosiskonsa" vaatekomeroon missä ruokia säilytettiin. Letku kurkusta ja parafiiniöljyä valumaan litratolkulla, ja johan lensi ihan sitä ihteään kun letkuttaminen loppui... :x :\| Kun koira siis ahmi kuivamuonaa itse säkistä, ja se toki turposi kun koira kävi juomassa ja AVOT -koira oli kuin maapallo.

 

[Koiranilma]

Juu meidän Labbis söi myös tomaatit,sipulit yms. Ei ollu syömishimon kans mitään rajaa Käden kun laitto taskuun, niin alkoi armoton tuijotus et mitä se nyt sieltä ottaa, ei kai syötävää.

 

[Gluteus maximus]

\

Täällä on ruoanhimoinen Labbis neiti, ikää 1v7kk.
Pöydältä erehtyi ottamaan kerran, mutta oppi virheestään.

Musta on tosi rasittavaa se ruoan perään oleminen.

no on joo. Siis meidän koira juoksee olohuoneesta kuin päätön kana kun kuulee jääkaapin oven avautuvan :headwall: syöksyy kuin hyeena kun näkee jotain tippuvan pöydältä (tyyliin leivänmurunen) Meillä on tosi tarkat ruokailuajat koiralle ja on pysynyt hyvässä kunnossa runsaalla liikunnalla ja juuri noilla tarkoilla ruokailuajoilla. Meidän koiraneidillä ikää reilut 4v

 

[NaRikka]

Meillä samanlainen spanieli. Paitsi että surutta napsii pöydältäkin, kun silmä välttää. Kissan ruokailu täytyy myös aina vahtia vieressä, koska muuten koira änkeää kissankupille. On ihan tyypillistä tälläsille lintukoirille, ne syö sillon kun ruokaa on tarjolla ja tässä maassahan sitä on ja koko ajan. Mikä vaan mikä etäisestikin muistuttaa ruokaa, niin käy hyvin. Joskus eläinlääkäri suositteli sellaista painonvartijoiden popparia tekemään koiralle, että sais sillä tyydyttää sitä syömisen tarvettaan, ei lihota, eikä sisällä juurikaan mitään ravintoaineita, että sitä voisi ihan surutta popsia. Itse oon antanut porkkanoita (sellasia isoja kokonaisina) jyrsittäväksi, puolikkaita omenia, näkkäriä, puruluita.. Joskus myös ruuanhajuinen paperi kelpaa revittäväksi, mutta sen silppuamisessa ei kauaa nokka tuhise. Ja ruokaa ei kannata esille jättää, sehän on ihan sama ku narkkarin eteen jättäis huumeruiskun. Minkäs nää herkkusuut himoilleen mahtaa, niilläkun ei oo ihmisen aivoja kertomassa ylensyömisen seurauksista.

 

[Gluteus maximus]

\

Juu meidän Labbis söi myös tomaatit,sipulit yms. Ei ollu syömishimon kans mitään rajaa Käden kun laitto taskuun, niin alkoi armoton tuijotus et mitä se nyt sieltä ottaa, ei kai syötävää.

sipulit, oliivit, salaatit , kurkut yms. kaikki menee. Matolääkkeenkin ottaa tablettina, ihan kuin se olisi suurinta herkkua! En ole vielä lytänyt sellaista ruokaa mikä ei koiralta alas menisi

 

[kukamieoon]

meidä enkku neiti on hiukka sanoisinko pullukka koska rakastaa ihan kaikkea syötävää.laitettiin puoltoist viikkoa sitten laihikselle,viime lauantaina punnittiin niin kilo oli lähteny viikossa.
ittelleen kun sais saman eli onnistuneen laihiksen.

 

[Gluteus maximus]

\

Meillä samanlainen spanieli. Paitsi että surutta napsii pöydältäkin, kun silmä välttää. Kissan ruokailu täytyy myös aina vahtia vieressä, koska muuten koira änkeää kissankupille. On ihan tyypillistä tälläsille lintukoirille, ne syö sillon kun ruokaa on tarjolla ja tässä maassahan sitä on ja koko ajan. Mikä vaan mikä etäisestikin muistuttaa ruokaa, niin käy hyvin. Joskus eläinlääkäri suositteli sellaista painonvartijoiden popparia tekemään koiralle, että sais sillä tyydyttää sitä syömisen tarvettaan, ei lihota, eikä sisällä juurikaan mitään ravintoaineita, että sitä voisi ihan surutta popsia. Itse oon antanut porkkanoita (sellasia isoja kokonaisina) jyrsittäväksi, puolikkaita omenia, näkkäriä, puruluita.. Joskus myös ruuanhajuinen paperi kelpaa revittäväksi, mutta sen silppuamisessa ei kauaa nokka tuhise. Ja ruokaa ei kannata esille jättää, sehän on ihan sama ku narkkarin eteen jättäis huumeruiskun. Minkäs nää herkkusuut himoilleen mahtaa, niilläkun ei oo ihmisen aivoja kertomassa ylensyömisen seurauksista.

Minulla on ollut neljä spanielia (yksi cockeri ja kolme Springeriä) ja kyllä tämä labbis on sellainen suursyömäri niihin verrattuna :headwall: Kyllä toki nuo spanielitkin oli melkoisia ahmatteja

 

[tuire]

Kaiholla muistelen nyt edesmennyttä Jeppeämme, vaikka aikoinaan kyllä suututti useammankin kerran.

Täälläkin olen kertonut miten se mm. eräänä Tapaninpäivänä jätettiin ulkoeteiseen pariksi tunniksi kun itse kyläilimme.

Se piti jättää ulkoeteiseen kun olisi säälittänyt jättää raukka pakkaseen. Sisälle sitä ei voinut jättää kun tunnettiin sen roistomainen ja heikko luonne kaikkien herkkujen perään. Ja se osasi avata kaapit ja laatikot ja jopa kiivetä työpöydille että ylettyi myös yläkaappien keksivarastoille.

No koira jäi ulkoeteiseen ja kun ei eteisten välistä ovea saanut lukittua, laitettiin patteri oven eteen.

Tulimme parin tunnin kuluttua kyläreissulta ja koiruus oli murtautunut sisälle.Se oli syönyt hellanpäältä 12 joulutorttua, jotka lähtiessäni paistoin ja jätin jäähtymään.
Lisäksi se oli hotkinut 6kappaletta 300g:n suklaarasioita, yhden 150g:n marmelaadirasian ja noin puoli kiloa irtokarkkeja.

Karkkirasioista se oli askarrellut postimerkin kokoista silppua ja kun se oli sattunesta syystä kuolannut ihan hiveästi ja oksennellut pitkin huushollia niin voitte kuvitella miten iloinen olin. Juuri oli Jouluksi siivottu paikat ja laitettu puhtaat matot jne.

Ja tämä on nyt vaan yksi esimerkki labbiksemme herkuille persosta luonteesta.

Nyt 26.5 tulee vuosi kun Jeppe sai viimeisen piikkinsä ja ikävä on kyllä kova ja sitä muistellaan vähintään viikottain.

 

[Gluteus maximus]

\

Kaiholla muistelen nyt edesmennyttä Jeppeämme, vaikka aikoinaan kyllä suututti useammankin kerran.

Täälläkin olen kertonut miten se mm. eräänä Tapaninpäivänä jätettiin ulkoeteiseen pariksi tunniksi kun itse kyläilimme.

Se piti jättää ulkoeteiseen kun olisi säälittänyt jättää raukka pakkaseen. Sisälle sitä ei voinut jättää kun tunnettiin sen roistomainen ja heikko luonne kaikkien herkkujen perään. Ja se osasi avata kaapit ja laatikot ja jopa kiivetä työpöydille että ylettyi myös yläkaappien keksivarastoille.

No koira jäi ulkoeteiseen ja kun ei eteisten välistä ovea saanut lukittua, laitettiin patteri oven eteen.

Tulimme parin tunnin kuluttua kyläreissulta ja koiruus oli murtautunut sisälle.Se oli syönyt hellanpäältä 12 joulutorttua, jotka lähtiessäni paistoin ja jätin jäähtymään.
Lisäksi se oli hotkinut 6kappaletta 300g:n suklaarasioita, yhden 150g:n marmelaadirasian ja noin puoli kiloa irtokarkkeja.

Karkkirasioista se oli askarrellut postimerkin kokoista silppua ja kun se oli sattunesta syystä kuolannut ihan hiveästi ja oksennellut pitkin huushollia niin voitte kuvitella miten iloinen olin. Juuri oli Jouluksi siivottu paikat ja laitettu puhtaat matot jne.

Ja tämä on nyt vaan yksi esimerkki labbiksemme herkuille persosta luonteesta.

Nyt 26.5 tulee vuosi kun Jeppe sai viimeisen piikkinsä ja ikävä on kyllä kova ja sitä muistellaan vähintään viikottain.

voi toista kun halusi viettää joulua herkutellen. omistajat ei vaan olleet samaa mieltä :kieh: :kieh: olen kuullut kyllä näitä kauhutarinoita useamman ja jotenkin aina ollut labbis kyseessä!

 

[NaRikka]

\

\

Meillä samanlainen spanieli. Paitsi että surutta napsii pöydältäkin, kun silmä välttää. Kissan ruokailu täytyy myös aina vahtia vieressä, koska muuten koira änkeää kissankupille. On ihan tyypillistä tälläsille lintukoirille, ne syö sillon kun ruokaa on tarjolla ja tässä maassahan sitä on ja koko ajan. Mikä vaan mikä etäisestikin muistuttaa ruokaa, niin käy hyvin. Joskus eläinlääkäri suositteli sellaista painonvartijoiden popparia tekemään koiralle, että sais sillä tyydyttää sitä syömisen tarvettaan, ei lihota, eikä sisällä juurikaan mitään ravintoaineita, että sitä voisi ihan surutta popsia. Itse oon antanut porkkanoita (sellasia isoja kokonaisina) jyrsittäväksi, puolikkaita omenia, näkkäriä, puruluita.. Joskus myös ruuanhajuinen paperi kelpaa revittäväksi, mutta sen silppuamisessa ei kauaa nokka tuhise. Ja ruokaa ei kannata esille jättää, sehän on ihan sama ku narkkarin eteen jättäis huumeruiskun. Minkäs nää herkkusuut himoilleen mahtaa, niilläkun ei oo ihmisen aivoja kertomassa ylensyömisen seurauksista.

Minulla on ollut neljä spanielia (yksi cockeri ja kolme Springeriä) ja kyllä tämä labbis on sellainen suursyömäri niihin verrattuna :headwall: Kyllä toki nuo spanielitkin oli melkoisia ahmatteja

On siinä ahneudessa se hyväkin puoli, että tää meidän murre vaikka tanssii balettia päällänsä, jos siitä vaan saa herkkuja.. Oikeesti se on kyllä tosi rasittavaa, että mitään ruokaa ei voi esille jättää, tää kun osaa jopa avata ovet ja siirtää penkit niin, että pääsee pöydälle apajille.. Tää söis vaikka pieniä kiviä, jos näkis mun tai kissankin niitä syövän. Ja vaikka se olis juuri syönyt pussillisen ruisleipää, jonka on varastanut kaapista, niin silti menee kepeästi vielä ainakin kolme perään. Oma ruoka onkin sitten ihan hirveetä, sitä ei oikeen haluis syödä. Kerran paastosi viikon, kun odotti herkkuja, eikä tarjolla ollut kuin omaa ruokaa, kun oli kennelissä hoidossa, ja sellasessa häkissä ja kopissa, missä ei minkäänsortin ruokakaappeja ollut.

 

[sähläri]

mun labbis söi pussillisen kuivia makarooneja kun oli jääny pöydälle
ei tullu mieleenkään et ne ois koiralle maistunu
mulle kans on jääny semmonen ajatus et labbis on yleensä ahmatti

 

[ammis]

Meillä ahmatti cockeri, alta minuutin oma kuppi tyhjä mut silti pitää tulla kerjäämään ja komentamaan vielä lisää. Vierellä norkoo ja tuijottaa vaikka kuin sanoo et ei tipu. Välillä menee vähän kauemmas ja jatkaa tuijotusta välillä kurkkien toisella silmällä, luulee olevansa näkymätön.


ammis

 

[labbis]

Meidän labbis-tyttö 7 v, jolla on ikuinen nälkä !
Keittiöön ei ole todellakaan 7 vuoteen päässyt ilman etteikö neiti olisi vieressä kytännyt. Ruoan hotkaisee kuin viimeistä päivää ja joka helkutin suupalan kyttää !
Syö ihan kaiken maan ja taivaan välillä.
Yksi hyvä puoli on tässä meidän ahmatissa, kun laittaa pieneen pussiin jotain syötävää ja pussin taskuun, niin eipä ahmatti lähde lenkillä mihinkään jolkottelemaan vaan kävelee niin nätisti vieressä B)

 

[ressu]

Mukana tulevassa lehtisess oli jossakin kohtaa maininta: luonnostaan ahneet rodut (labradorinnoutaja).. =)))

 

[Jande32]

tutulta kuulostaa ..mullaon ollut labbis ja se ois syöny vaikka hevosen mut oli pakko säännöstellä sen ruokailua jottei päässyt lihomaan =)
Nyt meillä on sit labbiksen ja dobberin sekotus ja sekin söis vaikka kuinka paljon mutta pakko olla tiukkana ruuan kanssa ettei liho liikaa ei ole hyvä jos liiankin lihava lonkat kärsii silloin =)

 

[puudeli]

Minulla on ollut aikoinaan ihana Labbis (Nestori) joka söi ihan kaiken ja pääsi jopa jääkaapillekin jos oikein halusi.

Nyt meillä on Bassetti ja se on taas sellainen nirsoliini ettei mitään rajaa. Minusta tuollainen syövä koira on kaikesta huolimatta mukavampi, vaikka ei aina niin ajattelekaan.