Rutinaa ja valitusta väsyneeltä äidiltä

Ei tukiverkostakaan näköjään mitään hyötyä ole. Vaikka niin olen tähän asti kuvitellutkin.
Olen pitkin kevättä ja kesää monelle sanonut, että olen väsynyt ja kaipaan lomaa. Olen itkenyt ja huutanut, pyytänyt apua. "Nukut ensi yönä kunnon unet", "mutta teillähän on kiltit lapset", "nauti kesästä", "älä stressaa". Näin mua on autettu.

Meillä onkin kiltit lapset, tai kai kaikki lapset on kilttejä. Mutta varsinkin tuo kuopus, se on niin vilkas ja nopea liikkeissään, että sen perässä pitää mennä koko ajan. Eli kaikki se aika, minkä on hereillä, menee mulla tavallaan harakoille, mitään en saa tehtyä. Ja se alkaa pikku hiljaa näkymään täällä kotona.
Ja epäjärjestys ja kaaos lisää mun pahoinvointia.

Miehellä on koko alkuvuosi ollut täynnä jos jonkinlaista projektia, aikaa meille täällä kotona ei isommin liikene. Tänäänkin lupasi lähteä lasten kanssa rannalle, eipä vielä ole näkynyt. Ja lapset purkaa minuun sen turhautumisen. Ja mies kitisee mulle, jos soitan ja kysyn, onko tulossa. Paskasanko näköjään mun tehtävä myöskin nykyään.

En jaksaisi miettiä enää yhtään aamu-tai iltapalaa, en lounasta, en kauppareissua. En mitään. Laskujen maksukin myöhästelee jo kun en vaan jaksa niitäkään miettiä.

Ja miehelle olen puhunut. Monta kertaa. Itkien, huutaen, rauhassa, pyytäen ja anellen.
Lopputulos on kai se, että parisuhde on paska ja mies ei välitä. En ymmärrä miten muuten voisi ajaa toisen ihan piippuun.
Jssap, tiedän.

Eipä mulla muuta.

 

Mitä saat DEPS-testistä pisteitä?

 

Voi, kuulostaa raskaalta! Keneltä olet pyytänyt apua? Olisiko sinun mahdollista palkata osa-aikaista lastenhoitoapua, edes silloin tällöin? Itse kotiäitinä samaistun todella tuohon tunteeseen ettei yhtäkään välipalaa tai lounasta jaksaisi enää miettiä. Asutko pk-seudulla? Oletko miettinyt ruokien kotiinkuljetuspalvelua, esim. Alepalla on sellainen. Oletko jutellut tilanteesta neuvolassa? Olisiko mahdollista sukulaisilta tai ystäviltä pyytää suoraan esim. "voisitko tulla tällä viikolla joku päivä hoitamaan lapsia pariksi tunniksi"? Voimia ja toivottavasti tilanne helpottaa!

 

Oletko sanonut sille tukiverkolle ihan suoraan, että voisitko joskus ottaa lapsen/ lapset hoitoon? He eivät välttämättä ymmärrä vihjailua.

Entä voisitko saada jaksamista jotain muuta kautta? Masennuskin tuossa saattaa olla jo ihan mahdollinen...

 

Mitä saat DEPS-testistä pisteitä?

6/30 antoi tuo koittamani testi tulokseksi. 12 ylöspäin kai saattaa jo meinata masennusta.

Enkä masennukseen usko. Ärsyttää vaan, kun kaikki kaatuu mun harteille. Eikä minkäänlaista pientäkään irtiotta arjesta näkyvissä!

Lapset on mulle rakkaita ja kuolisin vaikka heidän puolestaan. Mutta silti kaipaisin sitä, että vaikka parina päivänä mun ei tarvitsisi huolehtia kuin itsestäni, saisin levätä ja tehdä mitä huvittaa!

 

Miehelle varmasti pitäisi tuosta vielä puhua.
Entä olisiko teidän mahdollista ottaa maksettu hoitaja?
Tai lapset isovanhemmille viikonlopuksi?

 

Voi, kuulostaa raskaalta! Keneltä olet pyytänyt apua? Olisiko sinun mahdollista palkata osa-aikaista lastenhoitoapua, edes silloin tällöin? Itse kotiäitinä samaistun todella tuohon tunteeseen ettei yhtäkään välipalaa tai lounasta jaksaisi enää miettiä. Asutko pk-seudulla? Oletko miettinyt ruokien kotiinkuljetuspalvelua, esim. Alepalla on sellainen. Oletko jutellut tilanteesta neuvolassa? Olisiko mahdollista sukulaisilta tai ystäviltä pyytää suoraan esim. "voisitko tulla tällä viikolla joku päivä hoitamaan lapsia pariksi tunniksi"? Voimia ja toivottavasti tilanne helpottaa!

Anopilta, omalta äidiltäni, siskoltani, appiukolta ja jopa menin niin kauheaksi, että pyysin miehen mummoltakin. "Kyllä sä pärjäät, oot vahva ihminen ja hyvä äiti". Joo, oonkin, ainakin ollut. Siksi kukaan ei varmaan mua otakaan todesta.

Olen selvinnyt raiskauksesta, useammasta keskenmenosta, isäni alkoholismista, narsistisesta ja väkivaltaisesta ex-puolisosta, koulukiusaamisesta.
Että eipä kukaan usko, ettenkö tästäkin tilanteesta selviäisi niillä "kunnon yöunilla".

Ei asuta pk-seudulla. Enkä tiedä miten täällä olisi mahdollista palkata hoitoapua, mitään mll toimintaa ei ainakaan ole. Sukulaisissakaan ei ole ketään sellaista koulupimua jonka voisi satunnaisesti palkata.

 

[QUOTE="noo";30100438]Miehelle varmasti pitäisi tuosta vielä puhua.
Entä olisiko teidän mahdollista ottaa maksettu hoitaja?
Tai lapset isovanhemmille viikonlopuksi?[/QUOTE]

Miehelle näköjään turha puhua. Olen oikeasti jo monenmonta kertaa tästä sanonut.
Tyhjentää ehkä kerran tiskikoneen ja kuvittelee sen tekevän ihmeitä, pitäisi vielä kiittää ja suurinpiirtein palvoa että jaksoi nähdä vaivaa.
Ei se ymmärrä, enkä tiedä kiinnostaako sitä edes.

 

[QUOTE="Piippu";30100447]Anopilta, omalta äidiltäni, siskoltani, appiukolta ja jopa menin niin kauheaksi, että pyysin miehen mummoltakin. "Kyllä sä pärjäät, oot vahva ihminen ja hyvä äiti". Joo, oonkin, ainakin ollut. Siksi kukaan ei varmaan mua otakaan todesta.
[/QUOTE]

Tohon sun pitää opetella nyt napakasti jatkamaan, että milloin voisit ottaa lapsen/ lapset hoitoon. Älä jätä avunpyyntöä vihjailun tasolle, vaan kysy ihan konkreettisia asioita. Kuten että kävisikikö joku tietty lauantai tai sunnuntai, että lapset tulisivat äidillesi.

Tiedän itsekin, että "vahvana ihmisenä" ei ole helppo pyytää apua, mutta kokemus on myös opettanut, että se kannattaa. Sun pitää vaan tarpeeksi monta kertaa uskaltaa sanoa, että et jaksa nyt yksin, ja todella tarvitset apua.

 

[QUOTE="noo";30100459]Tohon sun pitää opetella nyt napakasti jatkamaan, että milloin voisit ottaa lapsen/ lapset hoitoon. Älä jätä avunpyyntöä vihjailun tasolle, vaan kysy ihan konkreettisia asioita. Kuten että kävisikikö joku tietty lauantai tai sunnuntai, että lapset tulisivat äidillesi.

Tiedän itsekin, että "vahvana ihmisenä" ei ole helppo pyytää apua, mutta kokemus on myös opettanut, että se kannattaa. Sun pitää vaan tarpeeksi monta kertaa uskaltaa sanoa, että et jaksa nyt yksin, ja todella tarvitset apua.[/QUOTE]

En tiedä sitten kuinka pölvästejä mun ja miehen suvussa on, jos ei edes siitä ymmärrä avuntarvetta jos sanoo, että kohta soitan vaikka sosiaalipäivystykseen, että saan hetken rauhaa!
Ja itkee ja raivoaa väsymystä ja turhautumista.

 

Ja siis todellakaan en kiukuttele lapsille. Jos joku nyt pelkää, että lapset tästä kärsivät.
Ja mitään mt-ongelmaa mulla ei ole.

Täydellinen kyrsiintyminen vaan kaikkeen!

 

Mulla oli aikoinaan sama tilanne, olin täysin puhki eikä kukaan auttanut. Sitten multa meni hermo, varasin itselleni 2 yötä kylpylässä ja miehelle vaan ilmoitin, että sinä päivänä lähden. Koska jos en lähde, loppuu avioliitto siihen. Ja lähdin. Enkä soitellut ja kysynyt, miten menee. Laitoin oman puhelimeni kiinni ja rentouduin vaan.

Kuulostaa varmaan tosi kylmältä, mutta mun oli pakko tehdä se. Sen jälkeen mieskin taisi tajuta, miten poikki olin ja keskustelimme asiasta kunnolla. Asiat parani.

Ilmoitat miehellesi, että sun on saatava levätä. Toteuttakaa se sitten miten vaan, pääasia että todellakin lepäät. Ja sitten kissa pöydälle, ettei sun tarvitse hoitaa kaikkea yksin. Jo on pässi mies jos ei tajua.

 

Mulla oli aikoinaan sama tilanne, olin täysin puhki eikä kukaan auttanut. Sitten multa meni hermo, varasin itselleni 2 yötä kylpylässä ja miehelle vaan ilmoitin, että sinä päivänä lähden. Koska jos en lähde, loppuu avioliitto siihen. Ja lähdin. Enkä soitellut ja kysynyt, miten menee. Laitoin oman puhelimeni kiinni ja rentouduin vaan.

Kuulostaa varmaan tosi kylmältä, mutta mun oli pakko tehdä se. Sen jälkeen mieskin taisi tajuta, miten poikki olin ja keskustelimme asiasta kunnolla. Asiat parani.

Ilmoitat miehellesi, että sun on saatava levätä. Toteuttakaa se sitten miten vaan, pääasia että todellakin lepäät. Ja sitten kissa pöydälle, ettei sun tarvitse hoitaa kaikkea yksin. Jo on pässi mies jos ei tajua.

Tota mäkin oon miettinyt. Että lähden vaan ja otan rennosti.
Vielä kun pääsisin toteutukseen asti!

 

[QUOTE="Piippu";30100474]En tiedä sitten kuinka pölvästejä mun ja miehen suvussa on, jos ei edes siitä ymmärrä avuntarvetta jos sanoo, että kohta soitan vaikka sosiaalipäivystykseen, että saan hetken rauhaa!
Ja itkee ja raivoaa väsymystä ja turhautumista.[/QUOTE]

Oli pölvästejä tai ei, niin fakta on, että sinä et ole saanut sitä apua, mitä kaipaisit. Siis on syytä vaihtaa taktiikkaa. Toisin sanoen kysyä suoraan ja konkreettisesti. Ei niin, että sanot että väsyttää. Vaan niin, että kysyt, että käykö, jos lapset tulevat teille ensi viikon lauantaina kello 13-20.

 

[QUOTE="noo";30100593]Oli pölvästejä tai ei, niin fakta on, että sinä et ole saanut sitä apua, mitä kaipaisit. Siis on syytä vaihtaa taktiikkaa. Toisin sanoen kysyä suoraan ja konkreettisesti. Ei niin, että sanot että väsyttää. Vaan niin, että kysyt, että käykö, jos lapset tulevat teille ensi viikon lauantaina kello 13-20.[/QUOTE]

Esikoista mielellään ottavatkin. On jo sen verran iso, että ei kaipaa erityistä huolenpitoa. Kuopusta arastelevat ottaa, hänen perässään kun pitää oikeasti kulkea yksin askelin.

Ja sitten kun tuo esikoinen on poissa kotoa, mies ajattelee mun pääsevän helpolla kun ei ole kuin yksi vahdittava...

 

[QUOTE="Piippu";30100612]Esikoista mielellään ottavatkin. On jo sen verran iso, että ei kaipaa erityistä huolenpitoa. Kuopusta arastelevat ottaa, hänen perässään kun pitää oikeasti kulkea yksin askelin.

Ja sitten kun tuo esikoinen on poissa kotoa, mies ajattelee mun pääsevän helpolla kun ei ole kuin yksi vahdittava...[/QUOTE]

Ymmärrän, että väsyttää. Mutta hyvä nainen, sun on nyt vaan muutettava jotain omassa viestinnässäsi. Ei siksi, että siinä olisi varsinaisesti mitään vikaa, vaan siksi, että entisellä mallilla et ole saanut tarvitsemaasi apua ja olet nyt liian väsynyt. Ihan sama, vaikka olisit puhunut jo sata kertaa miehesi kanssa. Sun on puhuttava se sadannesensimmäinenkin kerta ja sanottava, että tarvitset vapaata, ja yksikin vahdittava on liikaa.

Ensinnäkin siis: kysy äidiltäsi, että voisivatko lapset tulla hänen luokseen lauantaina klo 13-20 (muuta päivä & aika sopiviksi). Älä arvaile, että käykö, älä mieti, että arastelevatko ottaa nuoremman., Kysy.

Jos ottaa, hienoa.
Jos ottaa toisen, sano miehellesi, että hoitaa nuoremman.
Jos ei ota kumpaakaan, kysy joltain toiselta.

Älä arvaa, älä lannista itseäsi etukäteen, älä mieti, että ei se kuitenkaan toimi.

 

[QUOTE="noo";30100635]Ymmärrän, että väsyttää. Mutta hyvä nainen, sun on nyt vaan muutettava jotain omassa viestinnässäsi. Ei siksi, että siinä olisi varsinaisesti mitään vikaa, vaan siksi, että entisellä mallilla et ole saanut tarvitsemaasi apua ja olet nyt liian väsynyt. Ihan sama, vaikka olisit puhunut jo sata kertaa miehesi kanssa. Sun on puhuttava se sadannesensimmäinenkin kerta ja sanottava, että tarvitset vapaata, ja yksikin vahdittava on liikaa.

Ensinnäkin siis: kysy äidiltäsi, että voisivatko lapset tulla hänen luokseen lauantaina klo 13-20 (muuta päivä & aika sopiviksi). Älä arvaile, että käykö, älä mieti, että arastelevatko ottaa nuoremman., Kysy.

Jos ottaa, hienoa.
Jos ottaa toisen, sano miehellesi, että hoitaa nuoremman.
Jos ei ota kumpaakaan, kysy joltain toiselta.

Älä arvaa, älä lannista itseäsi etukäteen, älä mieti, että ei se kuitenkaan toimi.[/QUOTE]

Mies ei ole vieläkään tullut kotiin.. Venyy näköjään se päivä tänäänkin. Että jäipä se lasten kanssa rannalla käyminenkin mun harteille. Käytiin kyllä vain pikaisesti tossa lähirantsussa, esikoinen kastautui ja pienempi jaksoi jopa hetken pysyä paikoillaan kun luttasi vedenrajassa.
En joka kerta paikkaile näitä miehen töppejä, mutta tänäänkin oli niin kuuma ja nihkeä päivä, että pieni pulahdus oli varmaan mukavaa lapsista.

Täytyy tossa syksymmällä kysellä sitten noita viikonloppukyläilyjä. Mummuilla ja pappoilla ei tunnu näin kesäisin olevan "vapaita" viikonloppuja. Ja viikolla ovat töissä.

 

[QUOTE="Piippu";30100881]Mies ei ole vieläkään tullut kotiin.. Venyy näköjään se päivä tänäänkin. Että jäipä se lasten kanssa rannalla käyminenkin mun harteille. Käytiin kyllä vain pikaisesti tossa lähirantsussa, esikoinen kastautui ja pienempi jaksoi jopa hetken pysyä paikoillaan kun luttasi vedenrajassa.
En joka kerta paikkaile näitä miehen töppejä, mutta tänäänkin oli niin kuuma ja nihkeä päivä, että pieni pulahdus oli varmaan mukavaa lapsista.

Täytyy tossa syksymmällä kysellä sitten noita viikonloppukyläilyjä. Mummuilla ja pappoilla ei tunnu näin kesäisin olevan "vapaita" viikonloppuja. Ja viikolla ovat töissä.[/QUOTE]

Mitä jos silti kysyisit? Etkä päättäisi itse heidän puolestaan?

Mulla on yksi sellainen ystävä, joka aina toisinaan jättää pyytämättä mukaan tai kysymättä apua juuri siksi, että kuvittelee mulla olevan muuta. Mutta ei sitä muuta kuitenkaan aina ole, ja tosiaan voisin hyvin mielelläni joskus myös perua sen "muun" jos vaan tietäisin ystäväni tarvitsevan apuja. Vihjailuista en vaan valitettavasti aina itsekään ymmärrä, toivoisin, että hän voisi kysyä minulta suoraan.