Erään arvion mukaan suomalaisilla on Euroopan korkein älykkyysosamäärä. ”
Suomalaisten älykkyysosamäärä on Euroopan korkein, suomalaisilla on Euroopan parhaat tulokset pisa-testeissä, Oulun yliopistossa dosenttina vaikuttava Edward Dutton perustelee. Duttonin mukaan monessa tieteellisessä tutkimuksessa suomalaisille on mitattu poikkeuksellisen korkea älykkyysosamäärä. Dutton viittaa tuoreeseen tutkimukseen, jossa suomalaisten älykkyysosamääräksi on laskettu yli 105. Luku on Euroopan korkein ja edustaa myös maailman huippua. Vain joissakin Aasian maissa, kuten Kiinassa, Koreassa ja Japanissa, äly säkenöi terävämmin.”
Oululaiset tutkijat tekivät yllättävän havainnon.
www.is.fi
Erot älykkyysosamäärissä näkyvät Ruotsin ja Suomen välillä ja jopa Suomen rajojen sisällä ruotsin- ja suomenkielisten kesken. Suomea äidinkielenään puhuvien älykkyysosamäärä on korkeampi kuin ruotsia ädinkielenään puhuvien.
”Suomensuomalaisilla on uuden tutkimuksen mukaan 3,9 pistettä korkeampi älykkyysosamäärä kuin suomenruotsalaisilla. Suomenruotsalaisilla taas on riikinruotsalaisia korkeampi älykkyysosamäärä.” Suomalaisuus vaikuttaa positiivisesti myös Suomessa asuviin ruotsinkielisiin.
Tutkimus: Suomenkieliset ovat kuitenkin tutkimuksen mukaan ruotsinkielisiä epäsosiaalisempia.
www.is.fi
Tämän perusteella voisi näyttää siltä että kielellä on yhteys älykkyysosamäärään, mutta kun tarkastellaan suomalaisten ja ruotsalaisen kulttuurien eroja älykkyyden teoriaa vasten, älykkyyden teoria ennustaa tämän ilmiön olemassa olon ja antaa samalla sille toisen selityksen. Erot eivät johdu pelkästään kielestä, jos lainkaan siitä. Älykkyyden teorian mukaan introverttiydestä tulevat ominaisuudet ovat edellytys älykkyyden syntymiselle ja tämä korreloi myös älykkyysosamäärän kanssa. Ruotsalaiset ovat suomalaisia enemmän extrovertteja.
”Suomenruotsalaiset ovat yhteistyökykyisempiä, ulospäin suuntautuneempia ja tunne-elämältään tasapainoisempia.” Suomalaisten suurempi introverttiys johtaa toiseen ja älykkyyden teoriassa keskeisimpään muuttujaan objektiivisuuteen, huomion kiinnittyessä asioihin tunteiden sijasta.
Osin edellisestä johtuen ruotsalaisessa kulttuurissa ei ole samanlaista kriittisyyttä itseä kohtaan kuin suomalaisessa ja ruotsalaisessa sielunmaisemassa on selvästi vahvempi pyrkimys pitää yllä positiiviista kuvaa itsestä ja muistakin. Ruotsalaisessa kulttuurissa ei olla yhtä objektiivisia omaa itseään kohtaan kuin suomalaisessa ja objektiivisuus omaa itseään kohtaan on älykkyyden syntymiselle keskeisin tekijä. Tämä tarkoittaa sitä että todennäköisesti suomalaiset ovat älykkäämpiä kuin ruotsalaiset ja koska älykkyys ja älykkyysosamäärä korreloivat keskenään oletettavasti tämä ero älykkyysosamäärissä syntyy tätä kautta. Kuten artikkelisarjan toisessa osassa käsiteltiin korkea älykkyysosamäärä lisäsi mielenterveyden ongelmien todennäköisyyttä ja myös suomalaisten suuremmat mielenterveysongelmat näyttävät tukevan tätä.
On tarkasteltava myös geneettisen yhteyden mahdollisuutta kielen ja kulttuurin lisäksi. Suomalainen kulttuuri on itämerensuomalaisten N-isälinjaisten piirissä syntynyt ja jos genetiikalla selitettäisiin älykkyysosamäärien itäsuomalaisten älykkyysosamäärän täytyisi olla korkeampi Itä-Suomessa. Tästä ei minulla ole kuitenkaan tutkimustuloksia esittää, mutta välillisesti itäsuomalaisten korkeammat mielenterveysongelmat yhtä kautta tukevat todennäköisyyttä sille. Mutta länsi ja itä jakautuvat myös suhtautumisessaan elämään, fyysiseen ja henkiseen puoleen. Länsisuomalainen pyrkii menestykseen kovalla työnteolla saavuttamaan suuren omaisuuden kun taas itäsuomalainen enemmän henkisin keinoin ja henkisiin päämääriin pyrkien välttämään turhaa työtä.
Suomalaisten edellä älykkyysosamäärissä olivat vain japanilaiset, korealaiset ja kiinalaiset. Geneettisesti N-isälinjaiset ovat alkuisin samasta suunnasta kuin nämä japanilaiset, korealaiset ja kiinalaisetkin. N-isälinjaisten osuus näissä kansoissa on edelleenkin huomattava ja näissä kansoissa puhutaan samaan kieliryhmään kuuluvia kieliä. Ei voida siis sulkea pois sitä etteikö älykkyysosamäärä olisi ”geneettinen ominaispiirre”, mutta kielen merkitykseen henkilökohtaisesti suhtaudun paljon enemmän epäillen. En tosin voi varmudella väittää ettei sillä olisi vaikutusta.
Tämä on kolmas osa älykkyyttä koskevasta artikkelisarjasta. Ensimmäinen artikkeli ”Älykkyyden määritelmä” käsitteli älykkyyden teoriaa ja eroa älykkyyden ja älykkyysosamäärän välillä.
puheenvuoro.uusisuomi.fi
www.hs.fi
Niinpä.
