Rumat ihmiset, meidän ketju

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ruma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Ruma

Vieras
Tähän saavat tulla rumat ihmiset. Kerro miksi olet ruma.
Minä olen ruma, koska olen läski. Olisin ruma vaikka en olisi läskikään, koska mulla on pienet tissit, lyhyet jalat ja ohuet hiukset.
 
No omasta mielestäni en ole ruma, vaan ihan tavallinen. Mut yläasteella pojat oli sitä mieltä et olin ruma sika ja työnantaja kysyi kerran onko rumuudesta ollut mulle haittaa. Joten olen vissiin ruma siksi, että näytän sialta :D Jee, jee.
 
[QUOTE="vieras";22898240]:O[/QUOTE]

Sanos muuta. Noh tapahtui siellä paljon muutakin ns. henkistä alistamista. Ihmiset ei aina tajuakkaan miten helposti voi aiheuttaa traumoja esim. työnhakemiseen on tullut suuri kynnys. Elämä on...
 
[QUOTE="vieras";22898273]Sanos muuta. Noh tapahtui siellä paljon muutakin ns. henkistä alistamista. Ihmiset ei aina tajuakkaan miten helposti voi aiheuttaa traumoja esim. työnhakemiseen on tullut suuri kynnys. Elämä on...[/QUOTE]
Sanoisin, että on erittäin epätodennäköistä, että vastaavaan törmäisit tulevaisuudessa. Pahoja henkisiä ongelmia..
 
[QUOTE="vieras";22898284]Sanoisin, että on erittäin epätodennäköistä, että vastaavaan törmäisit tulevaisuudessa. Pahoja henkisiä ongelmia..[/QUOTE]

No mäkin uskon, että ei kahta kertaa voi käydä yhtä huono tuuri. Mutta jäi vain sellainen tunne, että olen todella huono ja epämiellyttävä ihminen. Huono työssä ja en tarpeeksi miellyttävä persoona. Jooh. On mulla onneksi hyviä kokemuksia kolmesta muusta työpaikasta, mut ei ne ole onnistuneet pyyhkimään pois yhtä karseaa kokemusta. Jos olisin ollut silloin viisas olisin lopettanut 7kk harjoittelun ja mennyt toiseen paikkaan. Sadistina olin koko 7kk vaikka ekat merkit työnantajan luonteesta tuli esiin jo toisella viikolla. Nyt olen taas opinnoissa siinä vaiheessa, että täytyisi hakea harjoittelupaikkaa... mutta kynnys on todella suuri.
 
[QUOTE="vieras";22898308]No mäkin uskon, että ei kahta kertaa voi käydä yhtä huono tuuri. Mutta jäi vain sellainen tunne, että olen todella huono ja epämiellyttävä ihminen. Huono työssä ja en tarpeeksi miellyttävä persoona. Jooh. On mulla onneksi hyviä kokemuksia kolmesta muusta työpaikasta, mut ei ne ole onnistuneet pyyhkimään pois yhtä karseaa kokemusta. Jos olisin ollut silloin viisas olisin lopettanut 7kk harjoittelun ja mennyt toiseen paikkaan. Sadistina olin koko 7kk vaikka ekat merkit työnantajan luonteesta tuli esiin jo toisella viikolla. Nyt olen taas opinnoissa siinä vaiheessa, että täytyisi hakea harjoittelupaikkaa... mutta kynnys on todella suuri.[/QUOTE]
Olisiko jotain tahoa, jossa voisit purkaa näitä juttuja? Jos liittyy kiinteästi opiskeluun tuo harjoittelu, niin vaikka sitä kautta. Ettei jää pitkäksi aikaa vaivaamaan. Monesti helpottaa jo se, kun saa sanotuksi asiat ääneen, mihin siihenkin voi olla kova kynnys.
 
Tuosta työpaikkajutusta. Itsekin olen ollut työpaikassa, jossa jouduin tuollaisen henkisen kiusaamisen uhriksi. Tuntui, että valittivat joka asiasta mistä pystyivät. Tämä kaikki alkoi jo ennen kuin olin tehnyt yhtään ainutta työpäivää eli ei voinut olla kyse mitenkään siitä, että itse olisin aiheuttanut tämän. Jälkikäteen on helppo sanoa, ettei olisi pitänyt sinne edes jäädä, mutta tilanne oli silloin se, ettei minulla oikein ollut muutakaan mahdollisuutta. Olin rahaton jne. Siellä oli toki mukaviakin työntekijöitä, mutta kaksi johtajaa oli niin vittumaisia, että vieläkin ällöttää ajatella. Kaiken huippu oli se, että viimeisenä työpäivänä oli sovittu, että käyn hakemassa työtodistuksen tiettyyn aikaan. No kun tulin hakemaan niin sain kuulla, että tämä johtaja oli jo lähtenyt, teki ihan varmasti vittuillakseen koko jutun. Sovittiin sitten sen toisen "johtajan" kanssa, että lähettävät postitse ja sitä sain odotella, että jotain 3 viikkoa. Huomasin postileimasta, että oli postitettu vasta pari viikkoa lähtöni jälkeen. Minua eniten harmitti se, että kaikille muille (siellä oli paljon kausityöläisiä) tuo työtodistusten jakaminen onnistui, muttei minulle. Ketään muuta ei samalla tavalla huijattu ja valehdeltu päin naamaa, työtehtävät oli ihan erilaisia mitä sovittu, vapaapäivistä sain ensimmäiset 2 kk aina huonoimmat vapaapäivät ja vaikka mitä kaikkea. Jäi todella paskamainen kuva tuosta työstä ja pitkän aikaa minuakin inhotti edes ajatella mitään työnhakua, tai vieläkin kyllä inhottaa. Yritän ajatella, että on pieni mahdollisuus joutua tuollaiseen paikkaan uudestaan ja olen jo yhdessä työpaikassa ehtinyt olla tuon jälkeen, missä kaikki toimi niin kuin luvattiin, ja oli kuin paratiisi tuohon toiseen verrattuna.
 
Sitten vielä ketjun aiheeseen enemmän liittyvä viesti. Minä en enää jaksa ymmärtää miten voin lähes aina onnistua pahoin valokuvissa. Normaalisti näytän mielestäni ihan normaalilta tai ainakaan en hirveän näköiseltä. Mutta ne kuvat....ihan kamalia...jos joskus haluaa edes suht onnistuneen kuvan niin täytyy ottaa ainakin 10 kuvaa.. Nykyaikana voi todeta, että onneksi on digikamera keksitty.
 

Yhteistyössä