Rukousketju lapsettomille

Toivottavasti ketään ei loukkaa, että pystytän tällaisen. Olen uskova kristitty ja olen valmis rukoilemaan muidenkin lapsettomien puolesta. Olen vuosia rukoillut oman tilanteeni puolesta ja voin ottaa nöyrästi tarvittaessa muidenkin rukousaiheita mukaan.

 

Mansikkatyttö, musta on hienoa, että rohkenit tällaisen ketjun laittaa! Itse oon kokenu lapsettomuuden eri vaiheissa rukouksen ja esirukouksen tosi merkittäväks. Lapsettomuuteen liittyy niin monenlaisia tunteita, että kaikenlainen tuki on tarpeen. Rukouksen kautta oon myös saanut varmuutta siitä, että kävi miten kävi, meiän elämä on Jumalan meille tarkoittama ja rakkaudella lahjoitettu just sellaisena.
Nyt olen raskaana ja koen, että tää on niin suuri Jumalan lahja!

 

Ihana ajatus perustaa tälläinen ketju..itse en ole mitenkään harras uskovainen,,,kirkossa käyn kerran-pari vuoteen ja iltarukoukset luetaan. Mutta koen tällä hetkellä rukouksen tärkeäksi,kuin myös sen että joku muu myös rukoilee miedän puolesta. Lapseni on minulle lahjoja,arvostan sitä lahjaa yli kaiken...nyt hoito epäonnistui,munasolut karkasivat ja saatiin vain yksi, jonka mikrohedelmöityksen tulosta odotellaan huomiseen..olo on raskas ja niin pettynyt...mietin mistä saisin lisää uskoa että jaksaisin uskoa tähän yhteen. En tiedä

 

Hieno ajatus! Omat uskonasiani ovat sanoisinko vaiheessa, mutta laitoin tänä syksynä omalle kirkolleni esirukouspyynnön lapsettomien ja lapsensa menettäneiden puolesta. Tuli itselle hyvä mieli siitä.

 

Kiitos vaan mukavasta vastaanotosta. Olemme kaikki joutuneet todella epätoivoisen tilanteen eteen ja siinä voi aina häilyä katkeruuden ja toivon rajamailla, jos mietitään Jumalan osuutta asioissa.
Mutta esirukous kantaa näissä tilanteissa, joissa on vaikea jaksaa eteenpäin.
Kiitos yläkertaan Kielovanamon raskaudesta :flower: :heart:

 

Minun mielestäni kaunis ajatus. Ei siitä ainakaan haittaa ole.
Itse en ole millään erikoisella tavalla uskovainen, olen käynyt rippikoulun, minut on vihitty kirkossa ja käyn isäni haudalla aina silloin tällöin, mutta siihenpä se melkein jää. Myöskään ystäväni ei ole uskovainen, mutta hän on maailmanympärimatkallaan käynyt jokaisella mantereella tutustumassa eri kirkkoihin ja kulttuureihin ja kuulema joka paikassa rukoillut meidän lapsettomuushoitojen puolesta. Sain häneltä viestin, joissa hän kertoi rukoiluistaan samana päivänä kun sain positiivisen raskaustuloksen. Joten eiköhän ne ole kaikki keinot tervettulleita!

 

Tuli mieleen tällainen laulu. Voimia teille jokaiselle!!

Silloin kun en itse
jaksa rukoilla,
kun on sydämeni
tyhjä sanoista,
tule sinä Jeesus,
hiljaa rukoile,
kanna kuivuudesta
ilon lähteelle.

Silloin kun en itse
jaksa uskoa,
kun on sydämeni
liekki hiipuva,
tule sinä Jeesus,
usko minussa,
pimeyteni valtaa
taivaan valolla.

Silloin kun en itse
jaksa rakastaa,
kun on sydämeni
kuiva erämaa,
tule sinä Jeesus,
hiljaa rakasta,
anna minun löytää
rauha sinussa.

Silloin kun en itse
jaksa ollenkaan,
kun on kaikki voima
poissa kokonaan,
tule sinä Jeesus,
tällaisena jään,
pienen lapsen lailla
syliin lepäämään.

 

Mansikkatyttö, kiva, että perustit tällaisen ketjun. En usko sen aiheuttavan kenellekään mitään loukkaantumisia tms. Jokainen uskoo tavallaan.

Sitä vain halusin kysellä, että eikö kenelläkään muulla ole tämä asia aiheuttanut uskon horjumista? Miun täytyy myöntää, että on todella vaikeaa ylipäänsä uskoa tämän jälkeen, että joku Jumala jossain on (olen siis aina uskonut). Jos joskus uskonkin niin silloinkin olen niin vihainen ja katkera tuolle Jumalalle, ettei ole tosikaan.

Minäkään en todella tarkoita loukata ketään tällä, mutta tuntuu vain niin vaikealta uskoa Jumalaan, joka olisi hyvä ja kaikkivaltias.

 

Kaihokielo: aivan varmasti on. Ainakin itselläni tämä on horjuttanut uskoa, mutta myös vahvistanut. Tämä on oikeastaan ainoa täysin epärealistinen rukousaihe, johon vain odotan ihmettä. Luultavasti, jos Jeesus tähän vastaa, tämä tulee olemaan elämäni suurimpia ihmeitä..
Oikeastaan minulla on toivo ainoastaan Jumalassa, koska lääkärit voivat tehdä vain jonkin verran asian hyväksi. Mutta tottakai sitä on vihainen ja katkera, mutta jos aiheena ei olisi lapsettomuus, se voisi olla jokin toinen.

 

Hei! Kiitos tämän ihanan ketjun perustamisesta Minä olen myöskin uskova kristitty ja koin tämän ketjun syntymisen juuri nyt kun itse näille sivustoille vasta kirjauduin johdatuksena ja isona sinauksena.
Kielovanamo: kiitos ihanasta laulusta, kyyneleethän siinä silmään tuli kun sitä luin. Mutta toivon kyyneleet surun sijaan
Kaihokielo: Et uskokaan miten kovia kamppailuja olen itse oman lapsettomuuteni vuoksi käynyt uskonelämäni suhteen. Uskon kaikesta sydämestäni Jumalaan ja Jeesukseen Jumalan ainoana Poikana, ja aivan kaikkeen mitä raamatussa sanotaan. Mutta silti, vuosien ja vuosien pettymysten jälkeen on ollut välillä todella vaikeita aikoja, sellaisia jolloin on ollut todella vaikea uskoa yhtään mihinkään tai minkään olemassaoloon. Silti uskon, että se on inhimillistä. Ja uskon että Jumala sen ymmärtää ja tietää, Hän on itse meidät luonut. Ja muuta en voi sanoa omalta kohdaltani kuin sen, että jostain kummasta se usko sitten kuitenkin on vain aina uudestaan syntynyt ja herännyt, ja tulevaisuuden toivo sen myötä. Siitä toivosta en halua ikinä luopua, ilman sitä en jaksaisi tätä kaikkea.

 

Rebec: tervetuloa mukaan ja tervetuloa liittymään rukoilijoihin.
Minusta tänne saa laittaa täysin epärealistisia rukousaiheita, koska meillä on ihmeellinen Jumala, joka loi kaiken ja tekee yhä ihmeitä.

 

Kaihokielo, on horjunut, ei sitä voi kieltää, oon ollu vihainen (monesta muustakin asiasta kuin lapsettomuudesta), eikä katkeruuskaan varmaan oo ollu kaukana. Mutta täytyy myös sanoa, että koen hirveesti oppineeni Jumalan rakkaudesta ja kaikkivaltiudesta tän kaiken keskellä. Jossain vaiheessa tuntu, että moni asia alko mulle puhua vahvasti siitä, että ihan kaikki saadaan ottaa rakastavan Jumalan kädestä, pettymykset ja vastoinkäymisetkin. Mulle rohkaisevia on mm. ollu Mailis Janatuisen kirja Nainen ja hänen miehensä ja samoin useampi TV7:n Kaivo-ohjelma, joita netistä jossain vaiheessa katoin (esim. Petri Välimäen haastattelu). Tällä hetkellä oon paitsi kiitollisella myös aika nöyrällä mielellä sen suhteen, että ite elän keskellä ihmettä. En ymmärrä, miksi minä sain kokea tämän nyt, miks joku toinen joutuu odottamaan paljon paljon pitempään ja kulkemaan paljon paljon rankemman tien.

 

Kiitos tästä ketjusta Mansikkatyttö. Tähän kirjoittaakseni liityin palstalaisiin, rekisteröydyin.

Olen ensimmäistä viestiä kirjoittamassa. Olen jo 31-vuotias, lapseton nainen. Edellisen kumppanin kanssa yritettiin lasta puoli vuotta. Sitten tuli ero. Nykyisen kumppanin kanssa ollaan nyt yritetty pari kuukautta, kihloihin menon jälkeen. Ei ole vielä tärpännyt.

Minua pelottaa hirveästi, että olisin vaurioittanut itseäni tartuttamalla itseeni klamydian. Kävin antamassa pissanäytteen, vaan tuloksia ei vielä ole tullut, eikä tule pariin viikkoon, sillä yths:n kone helsingissä, jossa näytteet käsitellään, on rikki.

Uskon rukouksen voimaan. Olen uskonut näin jo vuosia. Muutaman kerran olen soittanut rukouspuhelimeen ja kokenut parantumisen esim polvikivusta rukouksen voimin.
Kiitos, jos muistat minua.

 

Mansikkatyttö: Kiitos tästä ketjusta. Itse en ole mitenkään erityisen uskovainen, mutta olen kyllä rukoillut että meillä hoidot onnistuisi ja saisimme vauvan. Tulin heti ekasta ivf:stä raskaaksi, mutta vauvalla oli iso niskaturvotus ja hänellä todettiin turnerin syndrooma. Huonon ennusteen takia raskaus keskeytettiin. Samana päivänä kun minulle tehtiin alkionsiirto, isäni kuoli syöpään. Joten viime keväänä surin sekä omaa menetettyä vauvaa että isääni. Täytyy sanoa, että silloin olin vihainen ja katkera kaikille ja kaikelle, enkä voinut käsittää miten yhdelle ihmiselle annetaan niin paljon surua.

Nyt olen taas raskaana ja pelottaa että meneekö kaikki hyvin. Olen itse rukoillut tosiaan muutamia kertoja ja toivonut että vauvalla olisi kaikki hyvin. Olen rukoillut myös läheiseni puolesta, joka on myös raskaana. Olisin kovin kiitollinen, jos sinäkin Mansikkatyttö rukoilisit puolestamme.

 

Hieno ketju tämä. En minäkään erityisen uskonnollinen ole, mutta rukoiltua tulee aina välillä.
Ja nyt tuntuu, että tarvitsee erityistä voimaa hyväksyä se tilanne, ettei meille enempää lapsia tule.

 

En tänne suuremmin kommentoi väliin, mutta käyn laittamassa muistiin teidän rukousaiheet ja rukoilen sitten. En ole mikään suuri rukoilija, itsekin nyt surkeassa tilanteesa, mutta Jumalahan
lupasi, että " Avuksesi huuda Minua hädän päivänä, niin Minä tahdon auttaa sinua". Toki haluan kaikkia muistuttaa, miten tärkeää on luovuttaa oma elämä Jeesuksen käsiin, saada syntinsä anteeksi ja olla matkalla taivaan kotiin. Rukous on voimavara matkalla.

 

Haluaisin tässä hieman jakaa omia kokemuksiani uskosta ja lapsettomuudesta, josko niistä voisi olla jollekulle toiselle tukea tämän kaiken surun ja tuskan keskellä mitä lapsettomuus elämään tuo... Minä olen näiden vuosien aikana saanut valtavasti voimaa raamatun kertomuksista naisista jotka myöskin kärsivät lapsettomuudesta. Silloin kun tulin uskoon muutamia vuosia sitten, oikein ahmin noita kertomuksia, ja sain niistä uutta uskoa ja toivoa siihen, että joku ihmeellinen "tarkoitus" myös lapsettomuudella kuitenkin on ollut noidenkin naisten elämässä. Se, että mikä se tarkoitus on ollut omassa elämässäni, sitä en ole todellakaan voi sanoa täysin ymmärtäneeni, mutta ehkä kuitenkin jotakin pientä olen näiden vuosien aikana omasta elämästäni löytänyt. Jo pelkästään se, että Raamatussa ylipäätään puhutaan lapsettomuudesta niin monen ns. tärkeän henkilön kohdalla, on luonut minuun valtavasti toivoa. Esimerkiksi Saara Iisakin äiti, Rebekka Eesaun ja Jaakobin äiti, Raakel Joosefin äiti, Hanna Samuelini äiti, Elisabet Johannes Kastajan äiti olivat kaikki lapsettomia naisia, kunnes Jumala muutti heidän elämänsä suunnan. En nyt tässä tarkoita ketään loukata, kaikelle ei tietenkään millään löydy raamatustakaan selitystä, on olemassa ihan käsittämätöntä kärsimystä mitä ei voi niin millään ymmärtää, ja jokaisen elämä on ainutlaatuinen, kukaan toinen ei voi täysin ymmärtää sitä tuskaa mitä itse kukin joutuu kokemaan lapsettomuuden vuoksi. Mutta ainakin omalla kohdallani Jumalan Sana on ollut se joka on antanut minulle luottamusta siihen, että tästä kaikesta vuosien ja vuosien pettymyksistä huolimatta, joku ihmeellinen tarkoitus näillä minunkin pettymyksillä ja surulla on. Sitä en täysin ymmärrä mikä tuo tarkoitus on, ja saanko sitä koskaan täällä maan päällä tietääkään, mutta yritän kuitenkin joka ikinen päivä jättää oman elämäni ja kaiken lapsettomuuden aiheuttaman tuskan Jeesukselle ja luottaa siihen, että Hän kantaa kaiken lävitse mitä elämä eteen tuo.

Toivotan kaikille Taivaan Isän runsasta siunausta ja voimia tähän päivään ja kaikkiin hoitoihin mitä itse kukin tällä hetkellä läpi käy. Toivottavasti kirjoitukseni ei loukkaa ketään, vaan tuo ehkä jollekulle hieman toivoa tähän päivään. Olette myös minun rukouksissani =)

 

Hei Rebec Tosi ihanaa, että olet löytänyt lohtua Raamatusta. Itselleni nuo kertomukset ovat tuoneet myös pientä toivoa, mutta rohkenen tunnustaa, että joskus ennemmin suututtavat. Olisi oikeastaan helpompaa olla uskomatta Jumalaan tässä jutussa ja käydä vaan hoidoissa ja hyväksyä kohtalon sattuma... Oikeastaan pahimpina hetkinä ei jaksa edes miettiä sitä, että tässä on jokin "johdatus". Koko elämäntilanne on vain raivostuttava ja toivoton. Mutta silti olen Jlaan uskova

 

Mansikkatyttö juuri samat tuntemukset. Minuakin suututtaa ja kiukuttaa ja ärsyttää Raamatun lapsettomuuskertomukset, vaikka lähdin hakemaan toivoa niistä. Koen kuitenkin tosi vaikeaksi myös olla uskomatta, kun on aina uskonut johonkin suurempaan voimaan ja tarkoitukseen. Nyt sitten tuntuu, että olenko elänyt harhassa ja olemmeko me oikeasti vain heitettyjä tähän maailmaan ja aivan yksin näiden tunteidemme kanssa. Ilmeisesti uskoni ei koskaan olekaan ollut niin vahva. Ihailen kyllä teitä, jotka pystytte näidenkin asioiden kanssa uskomaan ja luottamaan Jumalan johdatukseen.

 

Rebec, mä oon kokenu ihan samalla tavalla, mutta eihän se johdatukseen uskominen ole helppoa kriisien keskellä, eikä kriisien ja vaikeuksien hyväksyminen, vaikka kuinka sisimmässään haluaisi uskoa, että se on kaikki Jumalan sallimaa. Onneks johdatus ja Jumalan rakkaus meitä kohtaan ei oo riippuvainen siitä, kuinka vahva on meidän usko tai luottamus tai epäilläänkö vai ei. Saadaan just tällasina olla Jumalan edessä, ja kun oma usko ja voima ei riitä, kuitenkin riippua kiinni siinä lupauksessa mikä on meille Raamatussa annettu.

" Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan,
ethän anna vihollisilleni sitä riemua,
että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi."
(Psalmi 25:1-3)

 

Hei! Olen lukenut paria keskustelua täällä, vaikka kirjoittanut en toistaiseksi olekaan kirjoitellut. Tänään on kuitenkin sellainen olo, että tarvitsen apua. Olen myös uskova kristitty ja on aivan ihanaa, että täällä on tällainenkin keskustelupalsta. Itselläni on lapsitoiveita takana kohta kolme vuotta, mukana yksi kohdunulkoinen raskaus ja hoitoja tämän vuoden huhtikuusta. Nyt syksyllä koeputkihedelmöitykseen siirryttäessä on käynyt ilmi, että munasoluja tulee tosi heikosti ja sitä myöten vauvahaaveet ovat vähitellen romuttuneet - eivät vielä ihan nollaan mutta melkein. Vaikka ikää on "vasta" 34v, AMH-testauskin näyttää, että munasarjojen toiminta on pahasti hiipunut.

Nyt on ICSI-hoito meneillään ja ensi viikolla punktio. Tilanne on aika surullinen, koska aiemmassa ultrassa näytti olevan kolme rakkulaa, mutta nyt tämän päivän tarkastuksessa niitä olikin vain kaksi. Hoidon keskeyttäminenkin kävi mielessä, mutta ei taitaisi olla paljon hyötyä siitäkään. Takana on kaksi IVF-yritystä: ensimmäinen vaihtui inssiksi, kun soluja tuli vain 1-2 ja jälkimmäisessä isommilla lääkeannoksilla saatiin aikaan neljä munasolua, joista yksikään ei hedelmöittynyt. Siitä syystä olemme nyt ICSI-linjalla ja pahaksi onneksi sitten soluja on tulossa entistäkin vähemmän.

Tämän hoidon jälkeen emme varmaan yritä enää kuin ehkä kerran, joten kaipaisin rukoustukea ensinnäkin siihen, että hoito voisi mennä hyvin (raskaudesta on jotenkin vaikea edes haaveilla, mutta jos päästäisiin edes siirtoon asti) ja toisaalta sen hyväksymiseen, että lasta emme tule suurella todennäköisyydellä saamaan. Lisäksi tarvitsemme voimia parisuhteeseen, kun nämä asiat tuovat ylimääräistä stressiä ja välillä myös ristiriitoja.

Kiitos teille ja siunausta jokaisen elämään.

 

Hei!

Onko kukaan teistä lukenut Lorna Byrnen kirjaa Enkeleitä hiuksissani? Lornalla on myös nettisivut, mihin saa käydä kirjoittamassa rukoustoiveita.

 

Onko kukaan muu miettinyt, kun itsekkin aina välillä mietin tarkoitusta lapsettomuudelle, että mitä jos saisikin lapsen ja kohtalona olisi menettää se pienenä tai että lapsi olisi hyvin hyvin vakavasti sairas.. itse teen välillä tällaista kauppaa mielessäni, että olen mielummin sitten ilman lasta, jos kohtalo on sellainen minun kohdalla, että saisin niin paljon surua, että musertuisin sen alle? Mutta tämäkin ajatus tuntuu ahdistavalta, koska en mitenkään ole valmis luopumaan vauvahaaveista..

 

Hei DancingQueen! Tervetuloa sinullekin tänne kirjoittelemaan ja vertaistukea saamaan ja jakamaan =) Ymmärrän omasta kokemuksestani sen tuskan mitä lapsettomuus voi tuoda myös parisuhteeseen. Meillä oli muutama vuosi sitten avioero hyvin lähellä mm. kaiken sen seurauksena mitä lapsettomuus meidän elämään toi. Mutta Herra päätti toisin ja piti kiinni meistä ja meidän liitosta ja siitä olen äärimmäisen kiitollinen. Lapsettomuus on todella kova kriisi parisuhteelle, mutta tiedän että se voi myös olla suhdetta voimaannuttava, sitten kun kriisistä on jotenkin selvitty. Niillä kaikista tuskaisimmilla hetkillä en ainakaan minä osannut ajatella sen tuovan yhtään mitään hyvää elämään, mutta jollakin kumman tavalla näin jälkeen päin voin nähdä sen yhdistäneen meitä yhä tiiviimmäksi avioparina. Meillä kaikki meni niin että luovuimme hoidoista, pidimme monen vuoden tauon kaikesta ja itseasiassa tarkoituksemme ei ollut milloinkaan näihin ns. rankempiin hoitoihin edes lähteä. Päätin tuolloin yrittää elää ja olla kiitollinen siitä elämästä mikä minulle oli annettu lapsettomana ja hyväksyä itseni, parisuhteemme ja kaiken sellaisenaan. En voi sanoa että täysin olisin siinä onnistunut, mutta kyllä minussa näiden vuosien aikana paljon muutosta tapahtui, siis hyväänkin suuntaan. Ainakin opin hyväksymään itseni naisena ja vaimona juuri tällaisenaan, lapsettomana. Mutta niin vain kävi, että se minkä luulimme olevan lopullinen päätös, muuttuikin tässä matkan varrella ja tässä sitä nyt sitten ollaan, ensimmäinen IVF/ICSI hoitoyritys on meneillään. En tiedä kuinka itse ajattelet näistä hoidoista uskovana, mutta itse yritän koko ajan lohduttaa itseäni sillä että uskon vakaasti siihen, että kaikki mitä minun elimistössäni tapahtuu, munarakkuloiden kypsyminen, se sisältääkö ne soluja, tapahtuuko hedelmöittyminen ja jakautuminen jne. jne. kaikki se on Jumalan käsissä, ja loppujen lopuksi on yksin Hänestä kiinni alkaako uusi elämä vaiko ei. Vaikka lääketiede sanoisi mitä, haluan ainakin itse uskoa sen mitä Sanassa sanotaan eli että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta, ei mikään! Olet rukouksissani, siunausta sinulle ja miehellesi =)
Sharlin: minä olen miettinyt ihan samanlaisia, ja välillä jopa siten, että olisin varmaan ihan kauhea äiti jos lapsia saisin, tuskin edes jaksaisin näin vanhana kaikkea sitä mitä äitiyteen liittyy. Mutta sitten taas mietin, että kyllä niitä lapsia saa vaikka minkälaiset ihmiset, sellaisetkin jotka eivät niitä edes haluaisi. Minä uskon, että jokainen meistä olisi maailman paras ja täydellisin äiti, kun se meille vaan suotaisiin. Eikä meissä todellakaan ole naisina mitään vikaa minkävuoksi meille ei ole lapsia vielä suotu. Lapsihaaveista luopumista olen myös paljon omalla kohdallani miettinyt, välillä olen kuvitellut että niin sen täytyy mennä, minun täytyy luopua siitä haaveesta että haluaisin olla äiti. Ja yritinkin tuota ihan väkipakolla joskus saada aikaiseksi, oikein aivopesin itseäni. Mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut. Ymmärsin taistelevani tuulimyllyjä vastaan niinkust sanotaan. Me olemme naisia, Jumala on luonut meidät tällaisiksi kuin olemme ja uskon että se sydämen valtava kaipuu saada synnyttää uutta elämää on myöskin Jumalan asettamaa. Silti, en voi minäkään mitenkään käsittää että miksi siitä huolimatta kaikille jotka lasta kaipaavat, ei sitä suoda....
Nyt täytyy lopettaa, tästähän tulee romaani :ashamed:
Siunausta kaikille ja voimia kaikkeen! :wave:

 

IHANA ketju,täähän on aivan kiitosaihe!!


Eli noin 4v yritystä takana tuloksettomasti,, ei yhen yhtä plussaa muualla kuin ovulaatiotikuissa..
Meillä ns."selittämätön lapsettomuus".
Helpottais paljon ku sais tietää mistä tää lapsettomuus johtuu, ja kuitenki se antaa jollain tapaa toivoa, että kyllä se sieltä tulee sitten kun on se " Jumalan aika"..


Nyt vaan on tuntunu jotenki erikoisen raskaalta.
Tuntuu, että mihkä vaan menen tai katson niin kaikki on raskaana,,
Itellä menkat oli 1vkon myöhässä ja erehdyin tietenki innoissani tekemää testiä joka näytti negaa ja sit ne illalla jo alkoki mut niukkoina,kivuttomina ja kesti 3pvää liian vähän..
Taas erehdyin tekemään testin ihmisten yllytettyä minut siihen,, ja negaa näytti..
Ja raskaamman tästä kaikesta tekee se kun nyt on mun 3 parasta kaveria jääny raskaaks, 2lla niistä ei mikään paras mahdollinen eelämäntilanne..
Välillä tuntuu niinkuin oisin yhtä kysymysmerkkiä Jumalan eessä, että miksi Jumala suo semmosille ihmisille lapsia ketkä ei niitä toivo ja ovat valmiita vaikka tekemää abortteja koska ne lapset ei kuulu ns. suunnitelmiin?? Miksei semmoset ihmiset saa lapsia ketkä on valmiita antamaan vaikka oikean kätensä kun vaan sais sen lapsen ja semmosiin perheisiin missä lapsella on mahdollisuus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen??
Mutta niinkuin raamattu sanoo, että Herran tiet ovat tutkimattomat..

Haluan kiittää ketjun perustajaa ja siunata sinua ja voimia rukouksiin..

NAISET RUKOILLAAN JA KIITETÄÄN HERRAA, KYLLÄ HERRA VASTAA SILLÄ HÄN ON LUONUT NAISEN SYNNYTTÄMÄÄN LAPSIA, EIKÄ ME OLLA MITÄÄ POIKKEUKSIA!! EI VAAN OLE OLLUT MEIDÄN AIKA VIELÄ..
OLI SAIRAUKSIA TAI EI NII HERRA ON VOIMALLINEN VASTAAMAAN MEILLE KUN NÖYRRYMME HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN ETEEN..

KYLLÄ MEKIN VIELÄ SAAMME OMAT ENKELIT MEILLE TAIVAAN ISÄN LAHJANA!!

VOIMIA JA SIUNAUSTA KAIKILLE!!