Pitäs jaksaa lukea tuon sekopään manifesti loppuun. Mutta mitä mulle nyt sen lapsuudesta tuli mieleen niin ei siellä mitään kovin erikoista tapahtunut. Ehkä se jatkuva muutos ja muuttaminen ei tehnyt hyvää, jos vielä asperger tosiaan oli. Oli herkkä ja ujo. Mut myös vaativa ja ilmeisesti äiti oli sellainen joka teki kaikkensa aina ettei tarvi pettyä. Pettyessään sai kiukkukohtauksia jotka nyt toisaalta ihan ymmärrettäviä mutta oppiko se lapsena koskaan siihen että elämässä tulee pettymyksiä ja niitä pitää vain sietää?
Sit mua vähän jäi häiritsemään että minkähänlainen suhde sillä oli pikkusiskoonsa. Ei se ainakaan tuossa lapsuuskertomuksessa siitä paljonkaan puhunut. Lähinnä tuntui että ei tainnut tykätä että perheeseen tuli toinen ja vei aikaa sen huomiosta. Senhän piti saada joku huone ja kun se meinattiin antaa pikkusiskolle niin se sai raivarit tjsp. Ja lopulta annettiin periksi ja sai sen huoneen minkä halus.
Sitten isänsä osti sen pikkusiskolle koiran. Siis koiran ja se oli ihan kauhuissaan koska oli pelännyt aina koiria! Ja kun pikkusisko antoi koiralle nimen Lucky, oli pakko mainita että se piti sitä nimeä typeränä. Ja sit myöhemmin puhui koirasta että "minun koirani".
Jollain tapaa musta tuntuu että ton maailmankuvaan on vaikuttanut kuitenkin paljon myös kasvatusjutut ja se suojattu elämä. Eihän sitä kukaan aktiivisesti ainakaan lapsena kiusannut.
Sit sille tuli pakkomielle olla "cool" ja suosittu niinku nää "coolit" tyypit. Miten sen itsetunto oli koko ajan toisista riippuvaista? Miks se hyvästä lapsuudesta huolimatta oli noin huonoitsetuntoinen? Jotain mätää siinä perheessä oli, en laittais aspergerin syyks paljonkaan.
Tää on tietty vaan mun mielipide ja spekulaatio.
Sen varmaa kuitenkin ettei tolla tyypillä naksahtanut päässä yhtäkkiä. Kyllä tuo suunnitelma on kehittynyt eikä ollut mikään impulsiivinen väkivallanteko. Se tekee siitä teost vielä kauheamman. Sen sisällä on kytenyt pahuus, itsekkyys ja katkeruus. Ja kuitenkin elämä oli ihan hyvin? Vaikkei pesää nyt ollutkaan vielä herunut keltään kauneimmalta blondilta.
Ainiin,s ekin pisti silmään että olikohan se peräti 5-vuotias kun ne muutti USA:an ja ensimmäiseksi katsoivat elokuvan Indipendence Day. Ja muutenkin noi leffat mitä ne katso, ei tainnut ikärajoilla olla väliä. Miten tollasetkin elokuvat on vaikuttanut pienen ja herkän lapsen mieleen...
Pitää lukea tarina loppuun, jospa heräis ajatuksia.
Sit mua vähän jäi häiritsemään että minkähänlainen suhde sillä oli pikkusiskoonsa. Ei se ainakaan tuossa lapsuuskertomuksessa siitä paljonkaan puhunut. Lähinnä tuntui että ei tainnut tykätä että perheeseen tuli toinen ja vei aikaa sen huomiosta. Senhän piti saada joku huone ja kun se meinattiin antaa pikkusiskolle niin se sai raivarit tjsp. Ja lopulta annettiin periksi ja sai sen huoneen minkä halus.
Sitten isänsä osti sen pikkusiskolle koiran. Siis koiran ja se oli ihan kauhuissaan koska oli pelännyt aina koiria! Ja kun pikkusisko antoi koiralle nimen Lucky, oli pakko mainita että se piti sitä nimeä typeränä. Ja sit myöhemmin puhui koirasta että "minun koirani".
Jollain tapaa musta tuntuu että ton maailmankuvaan on vaikuttanut kuitenkin paljon myös kasvatusjutut ja se suojattu elämä. Eihän sitä kukaan aktiivisesti ainakaan lapsena kiusannut.
Sit sille tuli pakkomielle olla "cool" ja suosittu niinku nää "coolit" tyypit. Miten sen itsetunto oli koko ajan toisista riippuvaista? Miks se hyvästä lapsuudesta huolimatta oli noin huonoitsetuntoinen? Jotain mätää siinä perheessä oli, en laittais aspergerin syyks paljonkaan.
Tää on tietty vaan mun mielipide ja spekulaatio.
Sen varmaa kuitenkin ettei tolla tyypillä naksahtanut päässä yhtäkkiä. Kyllä tuo suunnitelma on kehittynyt eikä ollut mikään impulsiivinen väkivallanteko. Se tekee siitä teost vielä kauheamman. Sen sisällä on kytenyt pahuus, itsekkyys ja katkeruus. Ja kuitenkin elämä oli ihan hyvin? Vaikkei pesää nyt ollutkaan vielä herunut keltään kauneimmalta blondilta.
Ainiin,s ekin pisti silmään että olikohan se peräti 5-vuotias kun ne muutti USA:an ja ensimmäiseksi katsoivat elokuvan Indipendence Day. Ja muutenkin noi leffat mitä ne katso, ei tainnut ikärajoilla olla väliä. Miten tollasetkin elokuvat on vaikuttanut pienen ja herkän lapsen mieleen...
Pitää lukea tarina loppuun, jospa heräis ajatuksia.