Mies
Itselläni on sellainen ""ongelma"", että naisystävä haluaa romantiikkaa, hellyyttä, läheisyyttä ja sen jälkeen seksiä. Itselleni romantiikka on vähän ällöä, mutta läheisyys ja hellyys kyllä käyvät. Ongelma on siinä, etten halua yhdistää näitä edellämainittuja seksiin, vaan haluan seksin olevan spontaania, ehkä jopa vähän sellaista kylmää siinä mielessä että siinä olisi vallitseva puoli Himo, eikä läheisyys. Sellainen läheisyysseksi, jossa halailun ja hellyttelyn jälkeen päädytään rakastelemaan rauhallisesti ja ""läheisesti"", jonka jälkeen nukahdetaan toisen syliin on minusta... no, jos ei vastenmielistä niin tylsää. Tiedän että saan syytöksiä olevani tunnekuollut tai kylmä, mutta asia ei ole niin.
Tunnen läheisyyttä ja rakkautta, mutta en vain halua yhdistää niitä seksiin. Itseni kannalta seksielämä kuoleentuu, kun siitä tulee tunteiden ja läheisyyden pelikenttä. Seksi on minulle himojen tyydytystä, fantasioita ja itsensä toteuttamista ja sellaisenaan erittäin nautinnollista. Olen nopeasti kyllästyvää tyyppiä, joten haluan paljon vaihtelua ja improvisointia sekselämään. Sellainen tasatahtia, 3-4 viikossa nukkumaan mennessä ja sängyssä tehtävä rakastelu muuttuu tylsäksi kassien tyhjentämiseksi, siis täysin päinvastoin mitä voisi luulla. Kun saan harrastaa seksiä vain himojeni pohjalta, jolloin tunteet jätetään syrjään on se minulle paljon nautinnollisempaa ja tyydyttävämpää, eikä kyse ole vain fyysisten paineiden poistostosta, vaan kokonaisvaltaisesta psyykkisestä hyvän olon tuottamisesta.
Onko muita/mielipiteitä?
Tunnen läheisyyttä ja rakkautta, mutta en vain halua yhdistää niitä seksiin. Itseni kannalta seksielämä kuoleentuu, kun siitä tulee tunteiden ja läheisyyden pelikenttä. Seksi on minulle himojen tyydytystä, fantasioita ja itsensä toteuttamista ja sellaisenaan erittäin nautinnollista. Olen nopeasti kyllästyvää tyyppiä, joten haluan paljon vaihtelua ja improvisointia sekselämään. Sellainen tasatahtia, 3-4 viikossa nukkumaan mennessä ja sängyssä tehtävä rakastelu muuttuu tylsäksi kassien tyhjentämiseksi, siis täysin päinvastoin mitä voisi luulla. Kun saan harrastaa seksiä vain himojeni pohjalta, jolloin tunteet jätetään syrjään on se minulle paljon nautinnollisempaa ja tyydyttävämpää, eikä kyse ole vain fyysisten paineiden poistostosta, vaan kokonaisvaltaisesta psyykkisestä hyvän olon tuottamisesta.
Onko muita/mielipiteitä?