romahdus

[Lullukka]

Hei,
piti taas pitkästä aikaa tulla tänne lukemaan muiden kuulumisia ja purkamaan omaa pahaa oloa..
Yritystä takana siis kaksi ja puoli vuotta ja hoitojen aloituksesta tulee pian vuosi... Kaksi inseminaatiota tehty ja kolmas aiotaan vielä yrittää ennenkuin otetaan käyttöön muut hoitokeinot...

Kolmanteen inseminaatioon meno on nyt siirtynyt jo useamman kerran kun aina sattuu kierto menemään niin että ultraamisaika sattuu viikonlopulle jolloin poli on kiinni...

Koko tämän kaksi ja puoli vuotta olen pysynyt ite aika hyvin kasassa... Tunteet heittelehtii laidasta laitaan ja välissä on ollut aika kipeitä ja tuskallisia aikoja.. Eilen sitten romahdin ihan tyystin... Menin töistä kotiin ja kieheni varovasti kertoi yhden tuttavapariskunnan odottavan perheenlisäystä... siinä samassa lysähin lattialle ja aloin vollottaa ihan kamalasti... meni kolme tuntia ennekuin sain itkun hieman rauhottumaan...

Toisaalta oli helpottavaaa purkaa kerralla pahaa oloa kunnolla pois, mutta toisaalta säikähin sitä totaalista romahtamista ja niin säikähti mieski...

Tämä tuttava pariskunta on tuntenut toisensa kaksi vuotta ja menivät alkukesästä naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt on tulossa jo perhettä.... vaikka pitäis olla onnellinen toisten puolesta niin väkisinkin alkaa ajattelemaan että me ollaan yritetty lasta kauemmin kuin tämä pari on edes tuntenut toisensa :ashamed:

No kyllä tästä taas saa koottua ajatuksia sen verran että seuraavan kerran kun nään tämän parin osaan hymyillä ja toivottaa onnea.... kai?

Tämmösiä ajatuksia tällä hetkellä...

 

[aitiliini83]

Haleja sulle :hug: :hug: :hug: :hug:
Muistan tuon tunteen hyvin! Me yritimme pari vuotta ennen hoitoihin menoa! Silloin tuntui todella raskaalta kaikki vauvauutiset, joita tuntui satelevan silloin joka puolelta! Voimia sulle! Kyllä se vielä teilläkin tärppää! Kärsivällisyyttä!!