Roikutteko vanhempienne tai appivanhempienne rahapussissa?

En todellakaan roiku.

Minusta on aika pateettista että yli 25-vuotiaat on taloudellisesti riippuvaisia omista vanhemmistaan. Toki saamme usein avustusta vanhemmilta isompiin hankintoihin, mutta normaalin elämisemme, asumisen, autot, matkat, vaatteet ym. kustannamme itse.

Ja sä et näe mitään ristiriitaa tossa kirjoituksessas?

Oletko vähän yksinkertainen?

Emme ole vanhemmista RIIPPUVAISIA, vaikka joskus saammekin heiltä pientä extraa. Tulisimme oikein hyvin toimeen ilman mitään avustuksiakin.

pientä ekstraa kun on saanut asunnon ja veneen. haista nyt kukkanen.

 

Kai ne vanhemmat saa lapsiinsa rahaa käyttää niin halutessaan? Kertaakaan en ole pyytänyt, mutta otan vastaan kyllä. Hoidan itse omat laskuni ja sen sellaset, mutta jos äiti tuo kassin uusia vaatteita lapsille, käskenkö viedä takaisin kauppaan? Eipä mene yhtä paljon perintöveroa, jos ottaa etukäteen vähän.

Näin meilläkin....
Mun vanhemmat ovat aina antaneet meille lapsille saman verran rahaa jos on jotain antaneet... Samaten kaikille lastenlapsille

Äiti aina sanoo että antaa mieluummin nyt ite meille kun haluaa antaa kuin sitten verottajan taskuun kun kuolee...

 

En roiku en pyydä.
Muttta saavat syytää tänne ihan miten paljon haluavat.
Tulossa ne meille kahdelle tyttärelle ja lapsenlapsille on joka tapauksessa.

 

Turha niissä on roikua kun toisen vanhemmilla ei kukkarossa ole mitään ja toisen vanhemmat on pihejä , omilla pärjätään

 

En todellakaan roiku. Olen muuttanut kotoa 17vuotiaana ja siitä asti olen tullut toimeen omillani. Silloin kun kotoa on valmis lähtemään pitää mielestäni kyetä myös itsensä elättämään.
Minulla on myös aikuset tyttäret eivätkä hekään minun kukkaroa ole rasittaneet.

 

Roikun ja sekös sinua harmittaa....et ole ainoa kade johon olen törmännyt.

 

Ei pyydetä mitään. Appivanhemmat antoivat juuri tonnin meille yli 30-vuotiaille ja ostivat lapsille parilla sadalla eurolla vaatetta Olen todella kiitollinen, raha tulee tarpeeseen eikä mene tupakkaan tai alkoholiin. Omat vanhemapani eivät auta. Mies käy töissä ja minä opiskelen ja teen keikkatöitä, eli ei ole kyse siitä, etteikö itse oltaisi yritteliäitä/pärjättäisi.

 

En roiku, mutta vastaan otan, jos jotain haluavat antaa =)

 

Kuinka tämä maximilliana nolaa ittensä täällä. On järkyttävän ahne ja ei itse ole päivääkään tehnyt töitä. Huh huh.

 

No ei me roikuta vanhempiemme kukkarolla, mut niin mun kuin miehenkin vanhemmat haluu osallistua pojan kuluihin ja otetaan kyllä kiitollisina vastaan. Joskus myös saadaan lahjaks "ylimäärästä", vaikka ei olis merkkipäiväkään... Vanhemmat antaa mieluummin nyt kuin säästää isoo perintöpottia. Nythän sitä enemmän tarvitaankin, mut pärjättäis kyllä hyvin ilmankin.

Jos tulee tiukka paikka ja tarvii pyytää, niin se on kyl sitten lainaa enkä herkästi pyydä. Ei niillä tosiaan o enää elatusvelvollisuutta.

 

Kuinka tämä maximilliana nolaa ittensä täällä. On järkyttävän ahne ja ei itse ole päivääkään tehnyt töitä. Huh huh.

Tervetuloa meille tutustumaan minuun ja muutamaan muuhun.

 

Meni tää ketju vähän yli äyräiden...

 

Mä en roiku kenenkään pusseissa :xmas:

 

Enkä minä, missään pusseissa...

 

En.

 

Ei oo tarvis, mut aina välillä sielt jotain kuitenni putoilee

 

En roiku, mutta vastaan otan, jos jotain haluavat antaa =)

no juuri näin. miksi ei saisi ottaa vastaan jos vanhemmat(isovanhemmat) kokevat että a) heillä on varaa auttaa b) heillä on halua auttaa?
sinänsä en ymmärrä että aikuiset ihmiset OLETTAVAT että vanhemmat(isovanhemmat) maksavat esim lasten haalarit tai fillarit jne (tai skootterit autot, asunnot), mutta omiksi ihmeessä lahjoista pitäisi kieltäytyä???
meidän perheessä ei rahallista avustusta juuri saada, mutta kyllä mummut on usein lastenvahteina - pitäiskö miedän siitäkin kieltäytyä tai vaatia saada maksaa mummoilla?