Roikutteko vanhempienne tai appivanhempienne rahapussissa?

Mun vanhemmat ostelee meidän lapselle jonkin verran lahjoja ja samoin meillekin. Samoin ostelevat miehen isä ja äitipuoli. Joskus kun käydään äiteen kanssa kaupassa hän ilmoittaa kassalle mennessä, että menehän pakkamaan, hän maksaa. En mä tuommoisesta kieltäydy. Silloin kun oltiin lapsia meillä ei ollut ylimääräistä rahaa, joten varmaan osaltaan senkin takia vanhemmat haluavat nykyään silloin tällöin jotain kustantaa. Toki mekin sitten heitä autetaan kaikella muulla tavalla mitä vaan pyytävät ja toisinaan ei edes tarvitse pyytääkään.

Lähipiiristä löytyy myös jokunen tapaus jossa perheelliset ihmiset asuvat vanhempien/isovanhempien omistamassa asunnossa, ajavat isin ostamalla (ja kahden vuoden välein vaihdettavalla) autolla, tankkaavaat isin bensakortilla ja vielä hoidattavat lapset päivittäin ilmaiseksi isovanhemmilla, jotta voi käydä töissä tienaamassa kotihoitotuen lisäksi rahaa. Näissä tapauksissa mennään mun mielestä jo vähän pitkälle, mutta jokainen tyylillään tietenkin...
 
Ja lasten auttaminen on ok. Ja vielä parempi on lastenlasten auttaminen. Mutta jos aikuinen mies käyttää rahansa elektroniikkaan yms. ja ei sen tähden pysty itse hoitamaan kyytiään töihin ilman isin ostamaa skootteria. Niin en voine muuta kuin ihmetellä sitä mitä he opettavat lapselleen kuinka isi ostaa mitä tarvitaan. Ja entä jos istämä nyt 3kymppinen mie ei pystykään kustantamaan poikansa elämää sitten kun oma poikansa sitä haluaa/tarvitsee kun isi aikoinaan niin opetti.
 
Turkilmas
Ei todellakaan roikuta. Anoppi kyllä tykkää ostaa poitsulle yhtä ja toista ja meillekin ovat aika arvokkaita lahjoja ostaneet aina. Mutta pienimmässäkään määrin ei kyllä olla vanhemmistamme taloudellisesti riippuvaisia.

Ja mun vanhempia taas ollaan elätetty useampi vuosi, tälläkin hetkellä äiti on meille velkaa jonkin verran ja aina ostetaan ruokasäkki kun sinne mennään.

Mä en näe vanhempien auttamisessa mitään pahaa niin kauan kun siinä on jokin tolkku. Valitettavasti tiedän kuitenkin tapauksia joissa lapsi (aikuinen sellainen) on todella pahasti riippuvainen vanhempien taloudellisesta tuesta. SE on huolestuttavaa, sillä meille jokaiselle tulee eteen aika jolloin pitäisi opetella rahankäyttö ja oppia itsenäiseksi. Vanhemmat eivät mielestäni edes saa elättää lapsiaan ikuisesti, mielestäni se on lapselle lähinnä karhunpalvelus.
 
Onko se roikkumista, kun ottaa kiitollisena vastaan mitä annetaan?
Jos on, niin roikumme. Hyvin, hyvin kiitollisina.

Miusta olisi noloa sanoa omille vanhemmille tai appivanhemmilleni, että lapsenlapsellenne ette sitten osta ennää mittään :ashamed:
 
Joo tietenkin ollaa ketjuin lukittu itsemme heidän lompakkoon. :)
No ei todellakaan. Muutenkin ostelevat aivan "turhaan" kalliita juttuja jouluksi ja synttäreille . Saataisiin ne itsekin ostetua mutta tiedetään (kokemuksesta) että jos ei oteta vastaan niin loukkaantuisivat.
 
Ei todellakaan. Mitään en ole pyytänyt/saanut.
Joskus vituttaa kans yks kaveri, 36 vuotias ja aina stn porukat ostaa ruoat, laskut maksaa, autot ostaa ja kaikki! Hänellä ja vaimollaan yksi lapsi. Mies käy töissä, vaimo kotona. Silti jatkuvasti vinkuvat lainaan ja ikinä ei saa ajallaan takas, kun on niin "tiukkaa"!!!
Vittu kurkusta alas vetävät kaiken ja sitten kerjätään sääliä! |O :headwall:
 
EI TOSIAAN ROIKUTA!Ainoa joka meitä aikoinaan auttoi oli mun isomummu.Muuten kaikki mitä meillä on meidän ihan itse hankkimaa.Syntymäpäivinä tms. lapset saavat kyllä lahjarahaa tai vastaavaa,muuten eivät oikeastaan koskaan.Rehellisyyden nimissä en kyllä pistäisi pahakseni jos joku isovanhemmista haluaisi osallistua lasten harrastusten kustannuksiin.Itselleni en heiltä mitään materiaa tai muuta tarvitse enkä halua.Olen ylpeä ja onnellinen kaikesta mitä itse ollaan omalla työllämme ansaittu vaikka se ei kovin kummoista olekaan! =)
 
no en todellakaan ja onhan tuo eläkeläisäidin kukkaro aika lailla ohuempi kuin minun.
mutta en minä ole roikkunut sen jälkeen kun olen vajaa 20 v omilleni muuttanut. Periaate olis en jälkeen itse huolehtia itsestäni. ja saman opin olen antanut omalle lapselleni ja omillansa elää. Toki kutsun poikaystävänsä kanssa syömään silloin tällöin ja voin joskus jotakin kivaa ostaa mutta en tosiaan enää elätä eikä hän sen varaan laske. Laina on laina tällä hetkellä, koroton tosin eli en nyt rahapulaankaan jätä tai saatan avustaa osalla kuten annoin osan autokoulun kakkosvaiheeseen mutta isoimman osan itse maksoi.
 
Mie
En ole pistänyt vastaankaan. Miksi pistäisin? Aiheuttaa nyt mielipahaa, kun toinen haluaa auttaa. Äitini aina sanoo, että tunsi katkeruutta, kun hänen vanhempansa eivät häntä auttaneet, vaikka heillä olisi ollut varaa, eikä halua saman tapahtuvan lapsilleen.

Olen töissä, mutta äitini ostaa lapsilleni vaatteita ihan säännöllisesti (samoin muille lapsenlapsilleen) sekä antaa rahaa.

En tunne huonoa omaatuntoa tai muutakaan sellaista, ainoastaan kiitollisuutta. Olen sitten auttanut äitiäni niissä asioissa, joissa voin, esim. hoidan hänen kirjeenvaihtoaan, päivitän hänen CV:nsä, huollan tietokoneen, kytken sähkölaitteet ja sellasta.
 
Mitään en ole pyytänyt sen jälkeen kun kotoa pois muutin, mutta vanhempani ovat paljon ihan omasta tahdostaan avustaneet. Esim lapsille ovat ostaneet ja joskus meillekin jotain. Kiitollisina on kaikki vastaan otettu
 
kyllä meilla ainakin mun vanhemmat auttaa todella kivasti. ja mitä siitä? jos tykkäävät antaa rahaa / ostaa meille jotain, niin minkä ihmeen takia mä kieltäisin? miehen vanhemmat auttaa vähemmän, mutta lapsen tilille on tullut todella kivasti heiltä rahaa. :D
 
Omillamme tulemme toimeen. Ei se mikään kiveenkirjoitettu periaate tai ylpeysasia ole, vaan enemmänkin sitä, että nuoresta aikuisesta olen ansainnut enemmän, kuin vanhempani yhteensä, joten ei oikein olisi ollut sopivaa olettaa, että haluaisin heiltä rahaa. Puolin ja toisin kyllä olemme monenlaista apua antaneet ja annamme.
 
Ei roikuta. Jos ovat halunneet jotain antaa tai ostaa niin ollaan otettu kiitollisina vastaan.
Saadut tavarat tarpeellisia tai rahat menneet tarpeeseen.
Ruokaan, laskuihin ei oo koskaan tarvittu vanhempien apua.

Itsekin haluan auttaa lastani kun hän muuttaa pois kotoa. Ei nyt mamman helmoihin tarvi takertua mutta jottei tarvis ruuasta yms. nipistellä esim. opiskeluaikana.
 
Rötväles
En roiku enkä pyydä, mutta omasta tahdostaan äitini ostaa vaippapaketin silloin tällöin tai antaa pari kymppiä käteen. Jos tarvetta olisi johonkin isompaan niin lainaisivat kyllä elleivät jopa ostaisi ihan tuosta noin vaan mutta eipä ole tullut pyydettyä mitään.
Anoppi on ok, mutta voisi lopettaa sen ruokien mukaan pakkaamisen ja ylihuolehtimisen pikku hiljaa. Mies on kuitenkin jo 30 paremmalla puolella ja mä haluaisin elättää ja huoltaa oman porukkani itse *Räyh*
 
Joo
Kai ne vanhemmat saa lapsiinsa rahaa käyttää niin halutessaan? Kertaakaan en ole pyytänyt, mutta otan vastaan kyllä. Hoidan itse omat laskuni ja sen sellaset, mutta jos äiti tuo kassin uusia vaatteita lapsille, käskenkö viedä takaisin kauppaan? Eipä mene yhtä paljon perintöveroa, jos ottaa etukäteen vähän.
 

Yhteistyössä