Roikutteko vanhempienne tai appivanhempienne rahapussissa?

Ja jos roikutte minkä ikäisiä olette? Töissä? Perheellisiä?
Itseäni ihmetyttää moinen isin rahapussia roikkuminen.

Viimeisimmät naurut saatiin siitä, että erään 30v miehen isi oli ostanut pojalleen, tälle 3kymppiselle, skootterin kun poika oli valittanut elämänsä kurjuutta. Ollut työttömänä ja vihdoin kun saanut töitä, niin jollain piti töihin päästä kun ei ollut varaa toiseen autoon (vasta myivät toisen auton pois) tai bensaan/vakuutuksiin. Ko miehellä on avovaimo ja lapsikin.

Kun isi osti tälle 3kymppiselle pojalleen, niin pitihän pojan pikkuveljellekin ostaa jotain saman rahan edestä. Mikä on mielestäni oikeuden mukaista.

Mutta kuitenkin! Vanhempien elatusvelvollisuus loppui kun poika muutti pois kotoa, Vai?

Nyt itse pähkäilenkin voinko tai kehtaanko ottaa vastaan mitä tuleman pitää. Meille on syntymässä kaksoset ja anoppini sanoi tulevansa rahallisesti apuun kun vauvoille aletaan hankkia istuimia autoon, vaunuja jne.

Tavallaan on iloinen, että joku välittää ja yrittää auttaa rahallisestikin. Mutta kuitenkin sitä ajattelee, että mun lapset mun homma on ostaa kaikki tarvittava.

 

Mie otan vastaan mitä omat tai miehen vanhemmat haluaa ostaa, joskus ollaan tarvittu Lainaa,mut kaikki on aina heille takas maksettu.

 

tottakai roikun.i love money.
lähtee laskee seteleitään........

 

Mitä tuosta? Ja kysymykseen en roiku, olen 30v yh yksi lapsi ja töissäkäyvä. Meillä kyllä vanhemmat ostelee ihan omasta tahdostaan, vastakin lapsi sai uuden pyörän. En oo ajatellut että pitäisi kieltäytyä jos haluavat jotain laittaa.

 

Ei roikuta mutta en näe mitään pahaa siinä, jos joku sukulainen haluaa ostaa lahjoja aikuisellekin lapsilleen/sukulaislapsilleen. Mieheni sisko sai lahjaksi auton (ei mitään uutta ja tuliterää tietenkään, mutta useamman tonnin maksavan) ja joskus mieskin saa isompia lahjoja, synttäreinään esim. tallentavan digiboksi/dvd laitteen. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, varmasti haluan itsekin ostaa lapsilleni lahjoja vielä kun ovat aikuisia, vaikka olisivat töissäkäyviäkin. Mielestäni on eri asia, että joku haluaa itse ostaa jotain kuin että itse olisi koko ajan kinuamassa rahaa yms.

 

Jos mun vanhemmat haluaa ostaa vauvalle jotain,niin en käy estelemään!

 

Itsekin olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Kaveriporukassa on yllättävän paljon noita jotka tekee kaikki isot hankinnat vanhempien kukkarolta ja saavat jatkuvasti rahaa. En pidä sitä oikeana, sillä itse hankitusta voi oikeasti olla ylpeä ja joutuu vähän suunnittelemaan mitä voi hankkia.

Mutta sen haluaisin sanoa, että kaksosille (kokemuksesta) tarvitsee paljon kamaa, että ota jotain vastaakin Voithan ostaa tavaraa käytettynäkin ja pyytää niihin ne rahat. Ei kaikkea tartte kaupasta kallilla ostattaa!

 

Siis kyllä me oman elämisemme maksamme. Tottakai kun työssäkäyviä ollaan. Mutta jos isovanhemmat haluavat tukea lapsemme elämää, en minä sitä kiellä (vaikka olemmekin hyvätuloisia). Vaunut, kaukalot, vaatteet. Kaikki kelpaa Mä sitten syötän näitä isovanhempia, kun ne lorvii täällä leikkimässä muksun kanssa. Vastavuoroisesti.

 

En roiku ja aivan sama vaikka yrittäisikin, ei tipu mitään. Ollaan otettu jo aikaa sitten se kanta että sillä eletään mitä ITSE tienataan.

 

No en roiku. Mutta kyllä minun vanhemmat joskus(muutaman kerran vuodessa) haluaa ostaa meidän lapsille esim. kenkiä ja vaatteita ja toki ne vastaan otetaan. Yleensä vielä pyytää minut mukaan kauppaan että tulee mieluisat eikä jää kaappiin lojumaan. Monesti tulee kyllä salaa tiirailtu hintalappua kun ei kehtaa ostattaa jotain "sika kalliita" vaikka äitini aina sanookin että elä hintaa katsele kun hänhän ne maksaa. Mutta tuo nyt on käsittääkseni aivan normaalia ja itsekkin varmasti tulen noin toimimaan jos mummo joskus olen.

 

Kaikki otan vastaan mitä annetaan, ei sitä nyt tyhmä kannata olla vaikka periaatteita olisikin

 

Ei roikuta, mutta en estelemään ala jos jotain haluavat ostaa lapsille!

 

Meillä ei kyllä kummatkaan edes ostele mitään lapsille ei pyynnöstä eikä ilman.

 

Tottakai otan vastaan kaiken minkä saan ja perintöä odotan kieli pitkällä

Miksei vanhemmat saisi lapsiaan (ovat sitten minkä ikäisiä tahansa ) auttaa?

 

ei tod. roikuta. enkä haluais että meidän elämä olis toisten rahoista kiinni. kiitollisena olen kyllä ottanut vastaan lahjat mitä ollaan saatu, sukkia, lapsille pannat päähän jne.

 

ei roikuta,mutta paljon auttavat .lasten harrastusmaksut ,vaatetuksiin ja pyöriin ja kohta mopoon tulee apuja.eikä olla pyydetty.
toinen autoista on appivanhempien ostama ja maksavat vielä vakuutuksetkin.
ja kesämökkin rakentamista on suunnitteilla..
Ei täältä mitään mukaansa saa,kun aika jättää.
Appivanhemat perustelevat apunsa sillä,et heillä ei ole muuta kuin lapsensa ja lapsenlapsensa..en näe siinä mitään pahaa.kyllä itsekin omia autan ,kun muuttavat pois.

 

Ei roikuta, mutta en estelemään ala jos jotain haluavat ostaa lapsille!

Peesi.

 

Roikuin opiskelija aikoina. Vanhemmat sanoi että ei kannata ottaa lainaa vaan että he tukee.

 

En roiku kenenkään elätettävänä ja jos haluavat jotain meille ostaa niin siitä vaan ei sitä olla kieltämässä. Varsinkaan kun haluavat rakasta lastenlasta muistaa monin tavoin.

 

No ei tod.

 

Eipä ole tullut paljon roikuttua,kaikki on tullut itse hankittua.
Synttärilahjat on sitten asia erikseen.

 

Yleensä se, jota ärsyttää tällainen on kateellinen sille joka saa kun itsellä ei ole samaa onnea. Sitten se asia käännetään päinvastoin, ettei kateus paistaisi täydeltä taivaalta.

 

Ei roikuta, lähinnä tilanne on joskus päinvastainen. Mutta hyvin ollaa omillamme pärjätty. Silti en näe siinä mitään pahaa jos vanhemmilla on rahaa ja haluavat omia aikuisia lapsiaan auttaa, itsekin toivon pystyväni omia lapsiani auttamaan kun he kotoa muuttavat, helpottamaan hieman heidän tietään.

 

ei roikuta, mutta saadaan joka kuukausi mun äidiltä + miehen vanhemmilta rahaa. mun äiti lähettää jenkeistä (asuu siellä) lapsille vaatteita ym ja miehen vanhemmat ostavat lapsille rannekeita lintsille yms..

molemmissa suvuissa on rahaa, jotka päätyvät meille kuitenkin jossain vaiheessa perintönä. kun mun isä kuoli niin silloinkin sitä tuli. ei siinä mun mielestä ole mitään väärää, että meidän vanhemmat käyttävät heidän rahaa meihin kun he vielä elävät, he haluavat auttaa vaikka meidänkin taloudellinen tilanne on todella hyvä.

kyllä mä otan sen rahan vastaan mitä me saadaan.. käytännössä iso osa niistäkin menee kyllä meidän kautta hyväntekeväisyyteen.. jos sillä haluaa kruunuansa kiillottaa

 

Yleensä se, jota ärsyttää tällainen on kateellinen sille joka saa kun itsellä ei ole samaa onnea. Sitten se asia käännetään päinvastoin, ettei kateus paistaisi täydeltä taivaalta.

Omat vanhempani eivät ole olleet tekemisissä kanssani sen jälkeen kun täytin 16v. ja siitä olen monelle kateellinen ja katkera.
Mutta sitä pikkasen miettii mikä on soveliasta ottaa vastaan ja mikä ei.