Rohkeutta ottaa viimeinen askel

[vierailija]

Sekin maksaa. Ja aikoja saa huonosti. Itsestään saa hengen nopeammin ja sen jälkeen ei ole mitään huolia.

Tarvitset pikaisesti hoitoa. Pystytkö soittamaan terveyskeskukseen. Kerro, että aiot tehdä itsemurhan ja että lääkäriin et pääse mitenkään, kun rahaa ei ole eikä lääkkeisiin ole varaa. Jos et itse pysty soittamaan, niin kuka tahansa voi soittaa puolestasi.

Jos sitä kautta ei onnistu, niin tee lastensuojeluilmoitus. Jos et voi itse soittaa, niin pyydä naapuria tai ketä tahansa soittamaan.

 

[vierailija ap]

En tee lastensuojeluilmotusta. Enkä soita tk:seen. Ne ei kumpikaan ratkase mun ongelmia. Kiitos ehdotuksesta.

 

[vierailija]

Minua jäi kiinnostamaan mitä tämä omaisuus on jota ei vielä voi muuttaa rahaksi.
Onko se metsäpalsta?

Sillä vaan, että mitä on sellainen omaisuus jota ei voi realisoida.

 

[vierailija]

Minua jäi kiinnostamaan mitä tämä omaisuus on jota ei vielä voi muuttaa rahaksi.
Onko se metsäpalsta?

Sillä vaan, että mitä on sellainen omaisuus jota ei voi realisoida.

Peritty omaisuus (kiinteistöjä). Jotka on jakamattomassa pesässä. Pesän jaon vaatimus on tosiaan laitettu vireille puoli vuotta sitten mutta ei etene, kun pesässä on muitakin, jotka vastustavat jakamista. Osuuden arvo on paljon isompi kuin ne velat, mutta se ei tällä hetkellä lohduta. Kun elämiseen ei ole rahaa.

 

[vierailija]

Mulla ei ole ketään.
Olen koittanut hakea apua talousvaikeuksiin, tuloksetta.

Tämä ei ole mikään hetken juttu, vuosia on mennyt.

"Ota ja lähde". Minne? Rahattomana, luottotiedot vuosiksi menetettynä, kuka auttaa? Ei saa asuntoa. Ei mitään. Mikä ratkaisu mahtaisi olla?

Eka vastaaja vastaa:

Ei ollut minullakaan paikkaa tai rahaa.
Punkkasin ensin puolituntemattoman miehen sohvalla. Kokkasin ja siivosin kiitokseksi, sekä hoidinbhänen lapsia.
Asuin myös välillä ystävilläni ja äidilläni.
Aluksi tuntui ahdistavalta, mutta päivä päivältä olo parani ja tunsin olevani vapaa.
Hain parempipalkkaisempaan työhön toisen työni lisäksi (yötyö) ja sain lyhennettyä lainaani huomattavia summia.

Huoleni veloista eivät tuntuneet enää niin pahalta koska liitossa ollessa mies oli se joka aiheutti ahdistusta niin, että en kyennyt toimia edes järkevästi, saati ollenkaan. Kun sain vapauteni, minusta tuli rohkea jasain jostakin taistelutahtoa edistää omaa elämää paremmaksi.
Löysin jopa uuden rakkauden. Mutta ennen vakiintumisra pidin pitkän deittailukauden ja nautin joka hetkestä täysin rinnoin.

En syytä miestä kuitenkaan kokonaisvaltaisesti. Me ei vaan sovittu yhteen, se siitä.

Mulla oli samoja synkkiä ajatuksia kuin sinulla. Älä luovuta! Sä tulet vielä saamaan onnen kun nyt ponnistat kunnolla!

 

[vierailija]

Peritty omaisuus (kiinteistöjä). Jotka on jakamattomassa pesässä. Pesän jaon vaatimus on tosiaan laitettu vireille puoli vuotta sitten mutta ei etene, kun pesässä on muitakin, jotka vastustavat jakamista. Osuuden arvo on paljon isompi kuin ne velat, mutta se ei tällä hetkellä lohduta. Kun elämiseen ei ole rahaa.

Mitä? Ei mulla ainakaan omaisuuteen vielä liitetä jakamatonta pesää. On myös kyse kiinteistöstä. Varattomaksi niin kauan katsotaan kun pesä on jakamaton. Olen uo myös eikä ne ole tätä varallisuudeksi merkinneet. Eihän se ole edes minulla vielä.

 

[Peyote]

Sossu ei auta (yritetty on). Ja itsekin äidittä kasvaneena, tiedän, että siitä voi selvitä. Mulla esimerkiksi oli parempi elämä kuin olis äidin kanssa koskaan ollut.

Ja vaikka mies ei puolisona ole hyvä, hän on lapsilleen hyvä isä. Eli ei ne yksin jää.

Mutta rahatilanne teillä varmaan huononee jos sinä olit se perheen työssäkävijä.

Elämäsi on niin vaikeaa, että ajattelet että et halua nousta vaan kuolla. Mitäpä luulet, jaksavatko lapsesi nousta, kun heilläkään ei ole ketään? Olette laittaneet lapset samaan suohon ja nyt meinaat vielä viitoittaa niiden elämän tappamalla itsesi. Mieti vähän.

 

[Peyote]

Puhut vielä että äidittä kasvanut voi selvitä, sanot kokemuksesta. Olet nyt kumminkin tapoamassa itsesi, että ei kuulosta ihan hirveen vakuuttavalta. et oikeasti välitä mitä lapsillesi käy.

 

[vierailija]

Voi kuule, ulosottoa pystyy kiertämään menestyksellä, ja pysymään silti lain raameissa. Nähty on. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka joutuivat 90-luvun lamassa ulosottoon ilman omaa syytä, ilman mahdollisuutta ikinä päästä vanhan yrityksen veloista eroon. Muuten varmasti paheksuisin ulosoton kiertoa, mutta koska järjestelmä on mahdoton tietyissä tilanteissa, on kierto mielestäni ihan ok. Eli ei ulosotto ole maailmanloppu pitää vain etsiä udet tavat tehdä työtä ja kiertää ulosotto, laillisesti tietysti.

 

[vierailija]

Puhut vielä että äidittä kasvanut voi selvitä, sanot kokemuksesta. Olet nyt kumminkin tapoamassa itsesi, että ei kuulosta ihan hirveen vakuuttavalta. et oikeasti välitä mitä lapsillesi käy.

Rankasti kirjoitettu.
Toivottavasti ap osaa nähdä tässä viestissä oikean pointin, eikä ota viestiä syyllistävänä.

 

[vierailija]

Ap. Pääsisitkö velkasaneeraukseen?
Soita velkaneuvontaan ja kysy?

 

[Peyote]

Rankasti kirjoitettu.
Toivottavasti ap osaa nähdä tässä viestissä oikean pointin, eikä ota viestiä syyllistävänä.

Ap itse päättää miten ottaa asiat. Sehän on totta että hän on hylkäämässä lapsensa, eikä sitä millään kauniilla sanoilla saa peitettyä.

 

[vierailija]

Ap, olet masentunut.
Jos olisit terve, näkisit asiat eri tavalla.
Nyt kaikki tuntuu sun mielestäsi mahdottomalta- siltä että ainoa ratkaisu on itsemurha vaikka ei se OIKEASTI niin ole.
Me terveet näemme sen, sinä et.
Vähän kuin psykoosissa oleva ihminen, et ymmärrä miten paljon sairautesi vääristää ajatteluasi.

On meillä muillakin ulosottovelkaa,pieniä tuloja,paskoja avioliittoja..silti monet pärjää koska noille asioille ON tehtävissä jotain.
Tuo itsemurhan suunnittelu on todella narsistista ja ITSEKÄSTÄ, "yhyyhyy mulla on niin rankkaa eikä muilla oo ja kukaan ei voi mua ymmärtää joten hylkään lapseni ja tapan itseni".
HERÄÄ NAINEN!
Monet muut OVAT olleet samassa tilanteessa, mutta ovat viimeisillä voimillansa HANKKINEET APUA LASTENSA TAKIA.
Ovat ymmärtäneet että heillä on vastuu, he ovat ÄITEJÄ.

Olen sitä mieltä noin pääsääntöisesti että ihmisellä on oikeus päättää päivänsä(mahdollisimman vähän muita haitaten eli ei esim. junan alle hyppäämällä) JOS HÄN ON LAPSETON.
Mutta jos kuvioissa on lapset, sun pitää kantaa vastuusi ja hankkia itsellesi apua.
Se on sun tehtäväsi, jos yhtään lapsiasi rakastat(ja vaikket rakastaisikaan).
Lapsille on aina parempi apua hankkinut äiti, kuin itsensä tappanut äiti.
Mieti, millaisen mallin annat lapsillesi?
Vaikeuksista ei kannata yrittää selviytyä ja hankkia apua, vaan raukkamaisesti paeta ja tappaa itsensä muista välittämättä?
Sitäkö haluat lapsillesi opettaa, häh?

 

[endis]

Eipä nuo syyllistävät kommentit auta ketään, päinvastoin. Ihmiset ruoskivat itseään aivan liikaa. Perimmäinen syy on uskonto ja sitä kautta tulleet yhteiskunnan arvot. Ihminen, joka epäonnistuu, leimataan hylkiöksi ja yhteiskunta ei auta (paitsi pillereillä). Yksilön vastuuta korostetaan joka asiassa, vaikka yksilö ei asioille mitään välttämättä voi.

Ennenvanhaan yhteisöt olivat tiiviitä, asuttiin isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa tiiviissä symbioosissa. Silloin tietokin siitä, miten tulisi elää, meni helpommin perille. Ap:n tapauksessa sopiva ystäväpiiri olisi ehkä voinut estää tilanteen ajatumiseen sellaiseen tilanteeseen kuin mitä se on nyt.

AP:n osalle toivoisi sopivaa muistinmenetystä: mikäli hyväksyt sen, ettei menneitä voi muuttaa, eikä epäonnistumsiesta tarvitse itseään loppuelämäänsä ruoskia, niin pääset varmasti kuiville vesille. Raha on rahaa, omaisuus on jotain, mutta elämän päämäärä kaikilla organismeilla on jälkikasvun tuottaminen, joka osaltasi on saatettu alkuvaiheeseen.

Ihmisen evoluutiossa etenkin naisille (ainoa eläinlaji) on kehittynyt
vaihdevuodet siksi, että he ovat edesauttaneet jälkeläistensä jälkeläisten elossa pysyvyyttä (muilla lajeilla synnytetään loppuun asti). Ehkä voisit ajatella elämääsi pitkässä horisontissa, jossa näet itsesi isovanhempana ja näet, miten kovan elämänkoulun muokkaama arvomaailmasi siirtyy jälkipolvillesi, mahdollistaen heidän menestymisen tulevassa maailmassa?

Mikäli sitten päädyt siihen huonoimpaan vaihtoehtoon, eli teet itsarin, niin tee se ainakin siten, etteivät viattomat saa siitä traumoja ja ettet pilaa heidänkin elämäänsä.

 

[vierailija ap]

Vai niin. Että lapsetkin on tahallaan vedetty suohon.

Ja en pääse velkasaneeraukseen tuon omaisuuden takia. Enkä saa sossusta apua, yritetty on. En tiedä mistä enää yrittäisin.

Ja mieskin käy kyllä töissä, mutta viehän se uo 1/3 myös hänen palkastaan. Mutta jos jää yksin lasten kanssa, saavat edes jotain tukiroposia.

 

[vierailija]

Vai niin. Että lapsetkin on tahallaan vedetty suohon.

Ja en pääse velkasaneeraukseen tuon omaisuuden takia. Enkä saa sossusta apua, yritetty on. En tiedä mistä enää yrittäisin.

Ja mieskin käy kyllä töissä, mutta viehän se uo 1/3 myös hänen palkastaan. Mutta jos jää yksin lasten kanssa, saavat edes jotain tukiroposia.

Älä peyotesta välitä. Se on katkera vanha nainen joka arvostelee muita ja korottaa itseään.
Sillä on joku ikäkriisi just menossa ni se on herkillä joka suuntaan.

Sulla on tosi tiukka tilanne!
Mutta sä selviät kyllä. Okiko niin että ei ole paljon ystäviä?
Ala hommaamaan netistä itsellesi ystäviä ja
tukiverkostoa, saat vertaistukea ja vahvistut. Ei ihminen yksin aina jaksa.
Ja jos kirkko ei ole vihoviimeinen paikka minne menisit niin sitäkin kannattaa kokeilla. Sieltä saa apua tilanteeseen kun tilanteeseen. Tai mikä paikka vaan missä voi puhua ja siellä kuunnellaan/ mietitään asioita yhdessä.

Voimia sulle ihan hirmusen paljon!

 

[vierailija]

Eipä nuo syyllistävät kommentit auta ketään, päinvastoin. Ihmiset ruoskivat itseään aivan liikaa. Perimmäinen syy on uskonto ja sitä kautta tulleet yhteiskunnan arvot. Ihminen, joka epäonnistuu, leimataan hylkiöksi ja yhteiskunta ei auta (paitsi pillereillä). Yksilön vastuuta korostetaan joka asiassa, vaikka yksilö ei asioille mitään välttämättä voi.

Ennenvanhaan yhteisöt olivat tiiviitä, asuttiin isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa tiiviissä symbioosissa. Silloin tietokin siitä, miten tulisi elää, meni helpommin perille. Ap:n tapauksessa sopiva ystäväpiiri olisi ehkä voinut estää tilanteen ajatumiseen sellaiseen tilanteeseen kuin mitä se on nyt.

AP:n osalle toivoisi sopivaa muistinmenetystä: mikäli hyväksyt sen, ettei menneitä voi muuttaa, eikä epäonnistumsiesta tarvitse itseään loppuelämäänsä ruoskia, niin pääset varmasti kuiville vesille. Raha on rahaa, omaisuus on jotain, mutta elämän päämäärä kaikilla organismeilla on jälkikasvun tuottaminen, joka osaltasi on saatettu alkuvaiheeseen.

Ihmisen evoluutiossa etenkin naisille (ainoa eläinlaji) on kehittynyt
vaihdevuodet siksi, että he ovat edesauttaneet jälkeläistensä jälkeläisten elossa pysyvyyttä (muilla lajeilla synnytetään loppuun asti). Ehkä voisit ajatella elämääsi pitkässä horisontissa, jossa näet itsesi isovanhempana ja näet, miten kovan elämänkoulun muokkaama arvomaailmasi siirtyy jälkipolvillesi, mahdollistaen heidän menestymisen tulevassa maailmassa?

Mikäli sitten päädyt siihen huonoimpaan vaihtoehtoon, eli teet itsarin, niin tee se ainakin siten, etteivät viattomat saa siitä traumoja ja ettet pilaa heidänkin elämäänsä.

Kirjoitat aina niin fiksusti!

 

[vierailija]

Peritty omaisuus (kiinteistöjä). Jotka on jakamattomassa pesässä. Pesän jaon vaatimus on tosiaan laitettu vireille puoli vuotta sitten mutta ei etene, kun pesässä on muitakin, jotka vastustavat jakamista. Osuuden arvo on paljon isompi kuin ne velat, mutta se ei tällä hetkellä lohduta. Kun elämiseen ei ole rahaa.

Liittyykö tuohon se perinteinen "ilkeä äitipuoli" -kuvio? Ei suostu muuttamaan asunnosta -> rintaperilliset ei saa heille kuuluvaa lakiosaa, koska keskinäinen testamentti?