Pojalle määrätään lääke raivareihin,rauhoittaa mieltä.Itse toivoin jotain lääkettä kun ei tilanne muuten parane ja aikaa vain kuluu.Itsetunto kärsii eniten kun tulee vain yhteenottoja päivittäin.Tänään käytiin verikokeissa,ne on otettava ennenkuin lääkkeen voi aloittaa ja aika ajoin senkin jälkeen.Kyllä oli tahtojen taistelua.Poika kun pelkää TOSI paljon pistämistä ja verikokeiden ottoa.Tunnin väännettiin kättä kumpi antaa periksi.Minä en antannu kun tiesin,että sama on edessä kuitenkin.Sääliksi kävi toista kun pelkäsi niin paljon,mutta lopulta rohkeni sen verran,että sai kokeet otettua.Sen jälkeen menikin ihan veteläksi ja tuli paha olo.Mutta uskon,että on kumminkin ylpeä itsestään ja rohkeudestaan.Minä ainakin ylpeä hänestä.