Ä
Äiti vuonna 1867
Vieras
Rikkautta lapset ovat. Rikas minäkin olisin, jos kaikki lapseni eläisivät. 11 lasta minä olen tähän maailmaan saattanut, mutta 10 heistä olen hautaan saattanut heidän kuoltuaan erilaisiin tauteihin nälkään, kipuun, kurjuuteen ja kylmään. Omin käsin olen pikku ruumiit pessyt, kuolinpukuun pukenut, arkut tehnyt, lapset arkkuun laittanut, hautausmaalle kantanut, haudat kaivanut ja pikku kultani haudan lepoon saattanut. Sitten tulevat vielä päälle kaikki keskenmenot, joita on ollut ainakin 10. Yksi lapsi minulla vain elossa on. Tosin hän on poika, mutta kovin vaivainen hän on. Hän on jo 23-vuotias, mutta näivetystaudin takia hän on kooltaan kuin 3-vuotias. Tuolla hän raukka makaa pirtin nurkassa kätkyessä liikuntakyvyttymänä ja koko ajan hilkaa itkee ja valittaa kun kaikki hänen syömänsä ruoka valuu sulamattomana hänen vatsassaan olevista haavoista ulos ja näissä hänen elimistössään olevissa haavoissa on hirveästi matoja, jotka syövät häntä elävältä. Kun yhden madon tappaa, niin sillä paikalla on pian 10 matoa. Poikani sairasti 1-vuotiaana peräjälkeen tulirokon, paiseruton, keltataudin, aivokuumeen, riisitaudin ja koleran, minkä jälkeen hän jäi kovin heikoksi ja näivetystauti on tehnyt hänessä tuhojaan jo 22 vuoden ajan. Kun poika oli 1½-vuotias ja selvinnyt kaikista taudeistaan, mutta sairastui näivetystautiin, niin lääkäri sanoi, että "Turha tuota poikaa on hoitaa, kun kuolema tulee kuitenkin milloin tahansa" ja minä onneton vielä uskoin lääkäriä enkä edes ruokkinut poikaa viikkoon, kun ajattelin, että ei kuolevalle kannata ruokaa antaa. Mutta kun poika vain eli ja itki lopulta nälkäänsä niin ettei kukaan saanut hetken rauhaa, pojalle oli pakko antaa ruokaa, mutta silloin huomasin kauhukseni, että ruoka tuli pojan elimistön lävitse lähes sulamattomana pojan alavatsaan kehittyneiden, matoja kuhisevien haavojen kautta niin että vaikka poika söisi miten paljon tahansa, niin aina hän kerjää lisää ruokaa. Mutta ei hän enää osaa edes kerjätä ruokaa, niin taantunut hän on älyllisesti. Ei hänellä useinkaan näytä päällepäin olevan mitään henkistä toimintaa, mutta joskus poika sentään itkee, katsoo minua silmiin ja sanoo, että "Äiti, minuun koskee. Tapa minut sillä tämä on kidutusta".
