:( Riittääkö tämä parisuhde?

[nainen]

Tästä tulee sekavaa tekstiä. Valitan ja marmatan, vajoan itsesääliin ja syytän itseäni, miestäni jne. Ei tartte kommentoida haluan vain purkaa ajatuksiani. Aina tykännyt ne ennemmin kirjoittaa kuin sanoa. Kiitos kumminkin jos jaksata lukea.

Meillä menee huonosti. Tai hionosti on aivan väärä sana kuvaamaan tilannetta. Ei meillä mitään riitaa ole. Päällisin puolin meillä on asita ihan hyvin. Normaalia sanomista mitä nyt yli 14vuoden suhteessa on. Mutta meillä ei ksoketella, halata, suukotella eikä oikeastaan puhuta mistään vaikeista asioista. Ne vaan lakaistaan maton alle. Syyllistyn itsekkin siihen, ehkä eniten. Kun "riidan" jälkeen pääsemme puheväleihin asia mistä kaikki alkoi unohdetaan. Sitä ei puida loppuun.

Seksiä meidän aprisuhteeseen ei enää kuulu Tilanne on oikeastaan mennyt vain pahmepaan suuntaan. Mies ei halua. Ymmärrän että hän on todella väsynyt, masentunutkin jostain. Mutta hän ei siitä puhu eikä hae apua vaikka olen pyytänyt. En minä siitä seksin puutteesta nyt niinkään kärsi mut sen läheisyydentunteen haluisin takaisin. Ollaan kuin vanhat kaverit...tai nekin kai halaa joskus ehkä vain tuttuja kämppiksiä joilal ei ole muuta yhteistä kuin velat ja lapset. Jos kaksi vuotta sitten kun teimme tilakaupat ja rupesimme jatkamaan yritystä olisin tiennyt et asiat mieheni ja minun välillä menee vain huonompaan olisin kieltäytynyt. Mies on todella tiukulla hoitaen itse niin paljon yritystä kun minusta ei ole apua. Meillä on 3v ja 1v lapset sekä olen viimeisillään raskaana. Ehkä juuri tuo raskaus saa aikaan et olen kauhean itkuherkkä ja tosiaan tarvitsisin sitä halausta ja huomiota. Tiedän et olen itsekkin todella huono sitä antamaan toiselle. Se kaduttaa. Nykyisin se toisen koskettaminen tuntuu vaan niin ylivoimaiselta. Haluiaisi mutta pelkää miten toinen reakoi kun ei olla koskettu aikoihin. Entäs jos toinen vai nauraa ja vetäytyy pois?

Eilen sängyssä itkin ja yritin hivenen kysellä, mies suuttui. Valitsin sit sanani kai väärin. En minä häntä syytä mut haluisin todella takaisin sen rakkauden. Rakastan miestäni ja tiedän et minun on hyvä olla hänen lähellään vaikka ilman läheisyyttä ja seksiä. Hän on ihminen joka ei varmasti perhettään petä (jätä pulaan). Mutta riittääkö se enää?!

Synnytyskin mietityttää. Haluanko mieheni mukaan. Aiemmin hän on ollut ehdoton tuki ja turva synnytyksessä mut nyt kun tuntuu ettei meillä ole mitään henkistä eikä fyysistä yhteyttä niin koenko hänen läsnäolon painostavaksi?

Nukumme usein eri huoneissa. Illalla mies katsoo tv:tä pitkään. Ehkä odottaa että nukhadan ja vältytään keskusteluilta. Ei nähdä päivisin/iltaisin niin et voitas puhua. Lapset aina jaloissa... Itsekkin livahdan lasten pienestäkin äänestä yöllä heidän huoneeseen tai mies menee. Eilenkin yhtä aikaa sängyssä valveilla ollessamme tunsin vain painostavaa tunnetta Mikä muakin vaivaa!!! Kun osaisin vain koskettaa enkä vain odottas!!

Yhteistä aikaa meillä ei juurikaan ole tai jos on käytämme sen istuen tv:n edessä toinen toisessa reunassa sohvaa. Emme puhu kuin kenties ohjelmasta. Kesä ja syksy on ollut rankkaa aikaa suhteellemme ja taloudellisestikkin. Sama jatkuu... Olimme lähdössä yhteiselle lomalle mutta kaikki peruuntui. Tämä on harmittanut minua todella. Sitä juuri olisimme tarvinneet.

Apua ympäriltämme löytyisi muttemme vaan osaa sitä käyttää. Puhuminen menee usein siihen et minä itken ja huudan ja mies on hiljaa. Ehkä pitäisi mennä keskustelemaan jonnekkin ammattiauttajalle joka ohjaisi keskustelua...

Kaikki tuntuu niin raskaalle... Lasten itku ja huuto saa minut raivonpartaalle. En jaksisin sitäkään. En nuku öisin enää hyvin, nytrkin valvoin ja itkin vaan... Mies kyllä hoitaa lapsia kun vain pystyy. En mielellään edes pyydä kun tiedän miten paljon jo tekee meidän eteen. Saan olla kotona lasten kanssa enkä töissä. Ihana olisi mennä syömään yhdessä illalla muttei se onnistu... Aina on jotain.... Pelkään että meidän välit vaan huononee ja huononee. Kohta vain inhoamme toisiamme.

Seksin puutekkin tietty mietityttää. Onko mies vain niin haluton vai käykö kenties vieraissa. En kyllä usko eikä ainakaan ole niin sanonut kun kysyn. Lapsetkin on suoranainen ihme. Tässäkin raskaudessa ollaan varmaan vain kerran hommailtu sit tärpin. Pari kertaa yritetty mut miehen into tyssää heti. Olenko niin ruma, vääränlainen, huono antamaan nautintoa? Raskaus ei ainakaan paranna itsetuntoani yhtään Olen todella arka myös pyytämään seksiä. Pari eitä ja en enää uskalla yrittääkkään. Vihjailen, laitan mailia mutta muuta en saa aikaiseksi. Nyt mulle riittäs kun mies edes halais. Miksi minä en sitä tee!?

Tämä menee sman jauhamiseksi. Anteeksi. Silmät on jo niin turvonneet etten edes eteeni näe...

 

[poikia3]

Näytä tämä viestisi miehellesi, teksti ei ole syyllistävää, ja otat siinä kantaa myös omaan käytökseesi. Ehkä tästä olisi apua.

 

[SaSaSi]

:hug: varmaan tyhmän kuuloista, mutta yritä unohtaa nuo parisuhdeongelmat. jatkakaa niiden ratkomista vasta raskauden jälkeen, nyt hormonisi käyvät ylikierroksilla, ja kaikki voi tuntua pahemmalta kun mitä on.

yritä itse mennä miehen kainaloon kun hän katsoo telkkaa. sano että kaipaat hellyyttä.

 

[nainen]

nytkin tulee kyyneleet silmään. Olen aivan liian herkkä nyt tiedän sen. Aioinkin laittaa miehen sähköpostiin tekstin kopion.
Tiedän myös et elämämme jatkuu joko tämmöisenä tai sit muuttuu parempaan. Erota en halua. Rakastan miestäni liikaa ja hän on hyvä mies vioistaan huolimatta

 

[mm]

Tämä oli hyvin kirjoitettu, ja olet asioita paljon miettinyt. Minäkin ehdotan, että annat miehesi lukea tekstisi, ja jos siitä pääseisitte keskustelun alkuun.

 

[kasvihuoneilmiö]

Voi teitä. Kaikesta kyllä huomaa, että haluat yrittää ja rakastat miestäsi.

Ehkä tärkeintä -ja varmaan vaikeinta- on voittaa oma itsensä. Eli mennä ja koskettaa. Ihan vaikka vaan laittaa käsi toisen olkapäälle aluksi. Ei se heti ensimmäiseksi voi tarkoittaa intohimoista seksiä. Kunhan nyt edes sitä pientä läheisyyttä.

Voimia suhteeseenne!

 

[ap nainen]

Olipas se kauaksi tippunut.
Mies on varmasti lukenut mailinsa mut mitenkään ei ole kommentoinut Nooh katsotaan kunhan saa lapset nukkumaan päästäänkö lähekkäin. Toiveita on saada halauksia ja tuntea se toisen läheisyys taas

 

[anna]

*halaus*

hyvä että uskallat lähestyä s.postilla.
toivottavasti tilanteene helpottuu!!!

 

[vieras]

tule meille kertomaan miten meni=)
mutta mieleeni tuli pari asiaa:mitä jos miehesi halut ovat vain masennuksen, työn ym. takia hiipuneet ja se hävettää/häiritsee häntä itseäänkin? ei haluaisi myöntää sitä joten on helpompi olla etäinen ettei joudu hankalaan tilanteeseen?
oletteko ajatelleet perheneuvolaa?

 

[sasasi]

niin joo, ja tuosta seksistä... voisiko vaan johtua tuosta raskaudesta tuo kuiva kausi? kun eivät kaikki miehet ole kiimassa kun vaimolla on iso maha...ei mun mieskään ollut, kerran viikossa suurinpiirtein touhuttiin, ja sekin oli vaan sen takia, etten tule kärttyiseksi. siis miestä ei innostanut touhut, ja olisi taatusti ollut puolet raskaudesta ilman jos en olisi vinkunut itse..

että jospa sekin paranisi sitten kun maha lähtee...

 

[nainen]

tule meille kertomaan miten meni=)
mutta mieleeni tuli pari asiaa:mitä jos miehesi halut ovat vain masennuksen, työn ym. takia hiipuneet ja se hävettää/häiritsee häntä itseäänkin? ei haluaisi myöntää sitä joten on helpompi olla etäinen ettei joudu hankalaan tilanteeseen?
oletteko ajatelleet perheneuvolaa?

Kyllä olen ajatellut ja luulen et siinä onkin suurin syy - hän on vain todella väsynyt.
Perheneuvolaa olen miettinyt paljonkin. Pitäisi vaan mennä eri paikkakunnalle. Tää on niin pieni tuppukylä ja en todellakaan luota toimintaan täällä...vaikkakin en koe häpeän merkiksi sitä et rohkenee hakea apua...en silti halua et jutut leviää ja sit kyräillään nähtäessä.

 

[täällä myös]

meillä on melkein samanlainen tilanne paitsi en ole raskaana ja miehellä on "salasuhteita" vaikka hän ne kieltää, mutta tiedän. Olemme yhdessä vain lasten takia kai. Miestäni ei kiinnosta mikään muu kuin oma elämä ja se että pysyn talossa siivoamassa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa lapsia. Hän ei koskaan sano rakastavansa minua. Seksi kelpaa, mutta huolehtii siitä vain että itse nauttii. Minun ei, ei ole ei. Meillä on yli 15 yhteisen vuodenkin jälkeen hänen rahat, auto ja minun rahat ja auto. Hän ei edes yritä ymmärtää minua kun koetan puhua asioista. Aikani olen puhunut ja yrittäny korjata asioita, nyt en enää jaksa enkä halua. On säälittävää että odotan vain että lapset kasvaa isoiksi. Kaipaan normaalia läheisyyttä ja keskusteluja. Kaipaan elämääni oikeaa ihmistä. Joskus haaveilen eräästä miehestä, mutta en ole sitä kenellekkään kertonut, koska olenhan kunnollinen vaimo ja äiti. On kurjaa huomata ettei merkitse toiselle niitä asioita mitä piti. Ap:lle voimia, onneksi teillä on vielä rakkautta ja halua korjata asiat.

 

[katri]

käykää kuntanne/ kaupunkinne perheneuvolassa.Me käytiin ja apua saatiin...tilanteenne hyvin samanlainen kun meillä tuolloin.

 

[Bishkek Drama Theater]

Ap, meillä on ollut jossain vaiheessa ihan sama tilanne. Oli paljon riitoja ja just tuota etääntymistä. Kunnon dialogia ei saatu aikaiseksi ilman että se ei olisi päättynyt riitaan. Riidat alkoivat vähäpätöisistä asioista mutta sinne saatiin aina ympättyä toisen henk.koht. ominaisuudet, raha-asioiden hoito, käsityksen parisuhteesta ja jopa toisen vanhempien luonteenpiirteet. Huh.
En osaa itsekään sanoa mikä tarkkaan ottaen aiheutti käänteen parempaan. Ajattelen jälkiviisaana että ehkä ne skabat piti käydä sillä puhumattomuus on meille pahempaa kuin riitely. Jotenkin kai outoa mutta ajattelen että jos ei ole riitoja ei ole tunteitakaan.
Vihdoin tänä vuonna asiat ovat kääntyneet parempaan. Ja olen pohdiskellut että suurimman työn olen tehnyt oman pääni sisällä. En enää oleta että toinen osaa lukea ajatuksiani ja tietää mikä minua milloinkin vaivaa. Kuinka voisikaan kun en itsekään tiedä.
Vuosia tarkkailin miestäni ajatellen se ei huomaa tätä eikä arvosta tota ja tätäkään se ei ymmärrä. Tarkkailin sen tekosia ja tekemättä jättämisiä. Se ei johtanut mihinkään. Loppujen lopuksi aloin puhua ja kirjoittaa tunteistani ja monta kertaa nekin purkaukset saivat nolon lopun mutta ilmeisesti sain kaiken sanottua ja ilmeisesti mieskin vihdoin ajan kanssa tajusi jotain. En tiedä mitä enkä enää sitä mietikään, nyt ollaan taas siinä missä joskus aiemminkin ,nukumme kädet toistemme ympärillä kunnes tulee niin kuuma että on pakko irrottautua...
:heart:

 

[vieras]

Sinusta varmasti tuntuu nyt tosi kurjalta, mutta näin ulkopuolisesta vaikuttaa siltä, että tilanne on väliaikainen. Teillä on pieniä lapsia tosi pienin ikäeroin ja se on rankkaa, etenkin jos toisella vanhemmalla on paljon muuta vastuullaan. Onhan sitä hellyyttä ollut lähivuosina sen verran, että olette lapset saaneet aikaiseksi. Sano miehelle suoraan miltä sinusta tuntuu. Toiset miehet eivät muutenkaan tykkää seksistä raskausaikoina. Uskon, että tilanne helpottaa viimeistään kun lapset kasvavat vauvaiän ohi. Raskaana oleminen ja siinä sivussa kahden pienen hoitaminen olisi minulle ihan ylivoimaista. Jaksamista sinulle!

 

[nainen]

Huvikummun iltavuoro: tuo oli ihanaa luettavaa ja niin toivoa antavaa! Omasta itsestäänhän tämä on paljon kiinni, valitettavasti. Eihän tuo ukko tiedä ajatuksiani ellen niitä ääneen sano, vaikka muuten hyvin osaa minua lukeakkin.

 

[Bishkek Drama Theater]

Huvikummun iltavuoro: tuo oli ihanaa luettavaa ja niin toivoa antavaa! Omasta itsestäänhän tämä on paljon kiinni, valitettavasti. Eihän tuo ukko tiedä ajatuksiani ellen niitä ääneen sano, vaikka muuten hyvin osaa minua lukeakkin.

Hyvä jos sait toivoa lisää tuosta.Maltti on valttia mutta älä tingi omista tavoitteistasi. :hug:

 

[vieras]

Toisen käytöstä et voi muuttaa... Voit itse lähestyä miestäsi. Sopikaa, että ette harrasta seksiä vähään aikaan. Ehkä paineen poistuminen saa läheisyyden palaamaan. Jos miehesi on uupunut/masentunut, voi aloitteellisuus olla hänelle vaikeaa. Tällaista tuli pikaisesti mieleen.