E
esikoinen tulossa
Vieras
Hei! Ajattelin tänne kirjoitella ongelmastani, kun haluan pysyä mahd. anonyyminä!
Minulla on siis ensimmäinen lapsi tulossa, laskettu aika ihan käsillä, lapsi voi siis syntyä koska tahansa. No, nyt viikonloppuna meidän elämä kuitenkin hieman mullistui, tuli miehen kanssa sen verran iso riita, että vaikuttaa arkeen vieläkin.. Olemme saanet sen verran asian selvitettyä, että pystymme toisen kanssa olla ja haluammekin jatkaa, vauvankin takia. Olo on kuitenkin tosi surkea ja on paha mieli koko ajan.. On tullut käytyä jos jonkinlaisia ajatuksia mielessä; "haluanko edes tätä vauvaa", "pitääkö tämänkin nyt juuri syntyä" jne.. Pelottaa, kun tähän asti olemme miehen kanssa molemmat olleet lapsesta TOSI onnellisia, mutta nyt tuntuu, että miestä ei kiinnosta enää pätkääkään koko lapsi ja itselläkin vähän sellainen fiilis, että onko sen pakko nyt syntyä.. Uskon (ja toivon!), että asia muuttuu sitten, kun se lapsi oikeasti syntyy ja äidin rakkaus herää. Nyt vain pelottaa ja fiilis on tosi surkea... Jaksanko nyt synnyttää ja ottaa vauvan vastaan, kun arki on muutenkin vähän sekaisin?! Tiedän, "pakkohan" se on, mutta pelottaa vain. Onko kukaan muu käynyt tälläisiä tunteita läpi ihan lasketun ajan tienoilla? Kuinka olet selvinnyt? Onko vauva syntynyt keskelle tulehtunutta ilmapiiriä? Olisin kiitollinen, kun joku voisi edes vähän kohentaa mielialaani!
Minulla on siis ensimmäinen lapsi tulossa, laskettu aika ihan käsillä, lapsi voi siis syntyä koska tahansa. No, nyt viikonloppuna meidän elämä kuitenkin hieman mullistui, tuli miehen kanssa sen verran iso riita, että vaikuttaa arkeen vieläkin.. Olemme saanet sen verran asian selvitettyä, että pystymme toisen kanssa olla ja haluammekin jatkaa, vauvankin takia. Olo on kuitenkin tosi surkea ja on paha mieli koko ajan.. On tullut käytyä jos jonkinlaisia ajatuksia mielessä; "haluanko edes tätä vauvaa", "pitääkö tämänkin nyt juuri syntyä" jne.. Pelottaa, kun tähän asti olemme miehen kanssa molemmat olleet lapsesta TOSI onnellisia, mutta nyt tuntuu, että miestä ei kiinnosta enää pätkääkään koko lapsi ja itselläkin vähän sellainen fiilis, että onko sen pakko nyt syntyä.. Uskon (ja toivon!), että asia muuttuu sitten, kun se lapsi oikeasti syntyy ja äidin rakkaus herää. Nyt vain pelottaa ja fiilis on tosi surkea... Jaksanko nyt synnyttää ja ottaa vauvan vastaan, kun arki on muutenkin vähän sekaisin?! Tiedän, "pakkohan" se on, mutta pelottaa vain. Onko kukaan muu käynyt tälläisiä tunteita läpi ihan lasketun ajan tienoilla? Kuinka olet selvinnyt? Onko vauva syntynyt keskelle tulehtunutta ilmapiiriä? Olisin kiitollinen, kun joku voisi edes vähän kohentaa mielialaani!