Kertokaa tarinoita milloin olette pettyneet "ystävään".

[vierailija]

Mieleeni palasi tänään kerta, kun aioin yllättää ystäväni. Olimme kuin paita ja peppu vuosikausia kunnes elämä ajoi eri kaupunkeihin. Emme olleet nähneet yli vuoteen.



Oli juhannusaaton aamu, kun tämän ystäväni kämppis ehdotti, että matkustaisin heidän luokseen keskikesän juhlaa viettämään. Samalla yllättäisin ystäväni.



Lähdin matkaan. Matkustin useita tunteja junalla ja bussilla halki Suomen. Perillä kävelin vielä kantamuksieni kanssa useita kilometrejä heidän talolleen. Muistan kuinka taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan ja oli jopa tukalan kuuma - täydellinen juhannussää!



Piilouduin taloon sisään odottamaan ystäväni kotiintuloa. Sitten auto karautti pihaan ja hänen kämppiksensä meni terassille tupakalle ystävääni vastaan. Avasin ulko-oven ja hihkaisin ystävälleni iloisesti "Yllätys!". Hänen reaktionsa ei kuitenkaan ollut sellainen mitä olin kuvitellut.



Hän löi minua nyrkillä naamaan ja totesi "haista vittu". Siinä minä seisoin halki Suomen matkanneena, nyrkin kuva silmässä. Silloin tajusin, että hän ei taidakaan arvostaa minua samalla tavalla kuin minä häntä.



Nykyään emme pidä mitään yhteyttä.

 

[vierailija]

Kaverilla oli seksuaalisia mielihaluja ja minä tein palveluksen ryhtymällä niitä tyydyttämään. Ihan oli win-win-tilanne aluksi... paitsi että minulla todettiin sitten klamydia. No, annoin anteeksi, koska harva tuota tahallaan tartuttaa. Ihan väleissä ollaan edelleen.

 

[vierailija]

Voi elämä mitä 'ystäviä' teillä on omani on hieman outoja mutta aika normaaleja edellisiin verrattuna.

 

[vierailija]

Mieleeni palasi tänään kerta, kun aioin yllättää ystäväni. Olimme kuin paita ja peppu vuosikausia kunnes elämä ajoi eri kaupunkeihin. Emme olleet nähneet yli vuoteen.



Oli juhannusaaton aamu, kun tämän ystäväni kämppis ehdotti, että matkustaisin heidän luokseen keskikesän juhlaa viettämään. Samalla yllättäisin ystäväni.



Lähdin matkaan. Matkustin useita tunteja junalla ja bussilla halki Suomen. Perillä kävelin vielä kantamuksieni kanssa useita kilometrejä heidän talolleen. Muistan kuinka taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan ja oli jopa tukalan kuuma - täydellinen juhannussää!



Piilouduin taloon sisään odottamaan ystäväni kotiintuloa. Sitten auto karautti pihaan ja hänen kämppiksensä meni terassille tupakalle ystävääni vastaan. Avasin ulko-oven ja hihkaisin ystävälleni iloisesti "Yllätys!". Hänen reaktionsa ei kuitenkaan ollut sellainen mitä olin kuvitellut.



Hän löi minua nyrkillä naamaan ja totesi "haista vittu". Siinä minä seisoin halki Suomen matkanneena, nyrkin kuva silmässä. Silloin tajusin, että hän ei taidakaan arvostaa minua samalla tavalla kuin minä häntä.



Nykyään emme pidä mitään yhteyttä.

Miksi löi? Vai onko muuten vaan hullu?

 

[vierailija]

Kerroin sille etten ole homo ja panin sen kaveria

 

[vierailija]

Ei asuta samalla alueella ja se oli joskus kesällä naapurissa ja oltiin tekemisissä mutta sitten se ei enää pitänyt yhteyttä niin ei sitten olla oltu enää tekemisissä.
Toinen väitti en muka olisi ikinä kokenut väkivaltaa ja oikeasti asia on toisinpäin ja eniten väkivaltaa kohtaan on tehnyt terveydenhoito ja meni ihan hirveeseen riitaan en myöskään jaksanut sitä puhelujen sekoilua ja viestien sekoilua.
Yksi ei koskaan kutsunut synttäreille uskonut varmasti toisten valheita yhdestä josta väitetty muka koskaan ollut synttäreilläni ja oikeasti on ollut ihan siltäkin tai itseltäni olisi voinut kysyä eikä väittää valheita. Myös piti mennä kylään ja Tampereelle mutta ei avannut ovea niin ei olla enää tekemisissä. Olikohan kuitenkaan koskaan edes ja halunnut olla tekemisissä oli jotain väittänyt häiriintyneelle naapurille joka väittää valheita eikä koskaan edes keskustellut ja sekoilee.

 

[vierailija]

Ikävistä ihmisistä kannattaa hankkiutua eroon asap...

 

[vierailija]

Kerroin sille etten ole homo ja panin sen kaveria

No oliko se kaveri samaa sukupuolta kuin sinä?

 

[Clovis]

Tämä tarina tuli välittömästi mieleen kun luin otsikon.

Parikymppisenä tuli käytyä kahden parhaan kaverin kanssa Norjassa eräällä Jäämereen laskevalla lohijoella.

Taisi olla viimeinen päivä kun sain kamalan mahataudin ruikuleineen ja kuume oli ainakin 39 °C. Mutta meidän piti lähteä aamulla pois ja kävelymatkaa oli ainakin 10 kilometriä Mäkisestä maastossa ja kantamukset olivat raskaat.

Olin kokemattomana Lapin kävijänä vähän huonosti varustautunut eikä ollut juomapulloa taskussa, pyysin polun varressa kavereita hakemaan läheisestä purosta vettä kun en itse millään jaksanut. Kumpikaan ei vaivautunut tekemään sitä pientä palvelusta sairaalle, olin todella pettynyt heihin.

Ollaan kyllä edelleenkin kavereita.