H
"Halikatti"
Vieras
Miten te toimitte, tai siis mitä tein väärin?
Tilanne oli tämmöinen: Kävin 3-vuotiaan poikamme kanssa pikapysähdyksellä huoltoasemalla jossa ostin itselleni teetä ja pojalle pullan kun hän toivoi. Poika söi pullaa ja leikki välillä piirustuspelliä. Emme voineet olla kauhean kauaa (ehkä 15 minsaa istumassa) ja aloin hyvissä ajoin ennen lähtöä valmistella poikaa, että kohta lähdetään. Kun hän kävi taas haukkaamassa pullaa sanoin hänen vielä mennessä piirtämään, että nyt sitten lähdetään ja pakkasin puolikkaan pullanlopun reppuun.
Poika tuli kohta siihen ja halusi vielä pullaa, johon sanoin, että se on jo repussa ja että nyt lähdemme. Poika alkoi kiukutella ja parkua, että hän haluaa vielä pullaa. Selitin, että saa sitten kotona, mutta parku jatkui. Mä käsitin siinä vaiheessa vasta, että olisi pitänyt "varoittaa", että kun lähdetään niin pulla menee pois, joten sikäli ymmärsin pojan pahan mielen hyvin, eikä kyse ole nyt siitä, kerron lapselle senkin ensikerralla.
Poika kiukkusi vielä kotiovella pullasta ja siitä tuli siis mielestäni valtataistelu, jossa ei enää ollut kyse pullasta vaan lapselle periaatteesta, että tuli paha mieli kun pullansyönti oli jäänyt kesken (sellaistahan se lapsen elämä on, että tulee pettymyksiä, minusta). Sanoin, että pullan saa kun on riisuttu ja hän menee pöytään. Lopulta näin kävikin ja minusta kaikki oli ok, mutta mieheni katseli menoa sen näköisenä, että mä tein jotain väärin, eikä osaa mulle kertoa, että mitä. Kuitenkaan ei ollut samaa mieltä asian hoitamisesta vaan sanoi, että pitkitin tilannetta. En itse tajua, että miten. Mä pahoitin mieleni, koska olen erittäin arka kasvattajana oman ankaran ja vaativan äitini takia ja mies sanoi vain pelkäävänsä, että lapsista tulee samanlaisia kuin minä (mitä se sitten kans meinaakaan)
Olen ottanut mallia miehestäni monessa, eli yleensä koitan toimia kuin hän, koska hän on lempeä ja piiitkäpinnainen. Mä en kuitenkaan ole sellainen vanhempi, ettäymmärätisin lasta aina tuon paremmin. Auttakaa, jotenkin siis pelkään, että rankaisin poikaa tai olin hirviö ja mies suuttui siitä, vaikka toisaalta yritin vain saada "jotain rotia" hommaan.
Tilanne oli tämmöinen: Kävin 3-vuotiaan poikamme kanssa pikapysähdyksellä huoltoasemalla jossa ostin itselleni teetä ja pojalle pullan kun hän toivoi. Poika söi pullaa ja leikki välillä piirustuspelliä. Emme voineet olla kauhean kauaa (ehkä 15 minsaa istumassa) ja aloin hyvissä ajoin ennen lähtöä valmistella poikaa, että kohta lähdetään. Kun hän kävi taas haukkaamassa pullaa sanoin hänen vielä mennessä piirtämään, että nyt sitten lähdetään ja pakkasin puolikkaan pullanlopun reppuun.
Poika tuli kohta siihen ja halusi vielä pullaa, johon sanoin, että se on jo repussa ja että nyt lähdemme. Poika alkoi kiukutella ja parkua, että hän haluaa vielä pullaa. Selitin, että saa sitten kotona, mutta parku jatkui. Mä käsitin siinä vaiheessa vasta, että olisi pitänyt "varoittaa", että kun lähdetään niin pulla menee pois, joten sikäli ymmärsin pojan pahan mielen hyvin, eikä kyse ole nyt siitä, kerron lapselle senkin ensikerralla.
Poika kiukkusi vielä kotiovella pullasta ja siitä tuli siis mielestäni valtataistelu, jossa ei enää ollut kyse pullasta vaan lapselle periaatteesta, että tuli paha mieli kun pullansyönti oli jäänyt kesken (sellaistahan se lapsen elämä on, että tulee pettymyksiä, minusta). Sanoin, että pullan saa kun on riisuttu ja hän menee pöytään. Lopulta näin kävikin ja minusta kaikki oli ok, mutta mieheni katseli menoa sen näköisenä, että mä tein jotain väärin, eikä osaa mulle kertoa, että mitä. Kuitenkaan ei ollut samaa mieltä asian hoitamisesta vaan sanoi, että pitkitin tilannetta. En itse tajua, että miten. Mä pahoitin mieleni, koska olen erittäin arka kasvattajana oman ankaran ja vaativan äitini takia ja mies sanoi vain pelkäävänsä, että lapsista tulee samanlaisia kuin minä (mitä se sitten kans meinaakaan)
Olen ottanut mallia miehestäni monessa, eli yleensä koitan toimia kuin hän, koska hän on lempeä ja piiitkäpinnainen. Mä en kuitenkaan ole sellainen vanhempi, ettäymmärätisin lasta aina tuon paremmin. Auttakaa, jotenkin siis pelkään, että rankaisin poikaa tai olin hirviö ja mies suuttui siitä, vaikka toisaalta yritin vain saada "jotain rotia" hommaan.
