S
"sanni"
Vieras
Mulla meni tänään niin täysin hermot, että vieläkin kiukuttaa. Olin kutsunut isovanhempani ja vanhempani meille kylään, ja mummoni päätti pistää oikein kunnon shown pystyyn... Meillä on kolmevuotias tyttö ja kahden kuukauden vanhat kaksospojat, joten kädet on aikalailla tekemistä täynnä. Kuitenkin isoäiti otti asiakseen arvostella kaikkea verhojen väristä tyttären hiusten pituuteen.
Sota alkoi niinkin typerästä asiasta kuin pullasta. Itse en tykkään pullasta ollenkaan ja sitä on meillä kahvipöydässä todella harvoin, lähinnä silloin kun joku muu on leiponut. En sitten lainkaan kiireessä muistanut isoäitini lähes pakkomielteistä suhtautumista pullaan - kahvia ei juoda ilman pullaa. No, sain kaadettua kahvin kuppeihin kun tulee kysymys: "Niin missäs kastaminen on?" Totean että pullaa meiltä ei taida valitettavasti löytyä, mutta että pakkasessa on kaupan omenaviinereitä, voidaan odotella kahvipöytään siirtymistä sen aikaa, että saan ne paistettua ja keitettyä uuden kahvin. No tämähän ei käynyt lainkaan, melkein huutaen tuli toteamus: "Ainoastaan patalaiska emäntä ei leivo pullaansa itse, minähän en mitään valmispullia syö!"
Siinä sitten muutkin yrittivät sanoa, että onhan tässä pöydässä vaikka mitä kahvin kanssa syötävää, mutta ei. Itsetehtyä pullaa on saatava tai sitten ei juoda kahvia ollenkaan. Mummo jäi sitten marttyyrina istumaan pöytään, mutta mihinkään hän ei koskenut. Juputus vaan jatkui siitä, kuinka perse homeessa makaan kotona kaiket päivät ja kuinka likaistakin meillä on (jep, aivan takuulla kun just tehtiin perinpohjainen joulusiivous). Siinä vaiheessa kun puhe tosiaan kääntyi tyttöni hävyttömästi auki oleviin hiuksiin, totesi isäni että nyt lähdetään sitten viemään mummo niiden pulliensa luo.
Ihan oikeasti, kuka aikuinen ihminen käyttäytyy noin?
Sota alkoi niinkin typerästä asiasta kuin pullasta. Itse en tykkään pullasta ollenkaan ja sitä on meillä kahvipöydässä todella harvoin, lähinnä silloin kun joku muu on leiponut. En sitten lainkaan kiireessä muistanut isoäitini lähes pakkomielteistä suhtautumista pullaan - kahvia ei juoda ilman pullaa. No, sain kaadettua kahvin kuppeihin kun tulee kysymys: "Niin missäs kastaminen on?" Totean että pullaa meiltä ei taida valitettavasti löytyä, mutta että pakkasessa on kaupan omenaviinereitä, voidaan odotella kahvipöytään siirtymistä sen aikaa, että saan ne paistettua ja keitettyä uuden kahvin. No tämähän ei käynyt lainkaan, melkein huutaen tuli toteamus: "Ainoastaan patalaiska emäntä ei leivo pullaansa itse, minähän en mitään valmispullia syö!"
Siinä sitten muutkin yrittivät sanoa, että onhan tässä pöydässä vaikka mitä kahvin kanssa syötävää, mutta ei. Itsetehtyä pullaa on saatava tai sitten ei juoda kahvia ollenkaan. Mummo jäi sitten marttyyrina istumaan pöytään, mutta mihinkään hän ei koskenut. Juputus vaan jatkui siitä, kuinka perse homeessa makaan kotona kaiket päivät ja kuinka likaistakin meillä on (jep, aivan takuulla kun just tehtiin perinpohjainen joulusiivous). Siinä vaiheessa kun puhe tosiaan kääntyi tyttöni hävyttömästi auki oleviin hiuksiin, totesi isäni että nyt lähdetään sitten viemään mummo niiden pulliensa luo.
Ihan oikeasti, kuka aikuinen ihminen käyttäytyy noin?
