R
riku-fani
Vieras
http://richardjarnefelt.blogit.uusisuomi.fi/2010/06/02/sprakfragan-historia-ja-nykyisyys/
"Språkfrågan: historia ja nykyisyys
Välillä mietityttää, ovatko kaksikielisyyttä ja pakkoruotsia puolustavat, aina vain harvalukuisemmat ihmiset, täysiä idiootteja vai äärettömän ovelia? Ehkä joukossa on molempia.
He kuitenkin sotkevat ajan ja paikan ja kaikki vähänkään loogiset käsitteet hyvin nopeasti niin sekaisin, että vastapuolen argumentaatio vaihtuu väkisinkin suuttumukseksi. Hyvä esimerkki on, että jos suomenkielinen (tai pakkoruotsikriitikko) asiallisesti toteaa, että historiassa mm. Freudenthal piti suomenkielisiä ala-arvoisina ja ruotsinkieliset vaikuttajat estivät vuosikymmeniä suomenkielisen koululaitoksen kehityksen, niin siihen ruotsinkielinen (tai pakkoruotsin puolustaja) vastaa, että ne ovat menneitä asioita, ei muistella niitä. Kuitenkin kaksikielisyys ja pakkoruotsi perustellaan juuri menneillä asioilla, eli historialla, kulttuurivaikutteilla ja ruotsinkielisen väestönosan aiemmin suuremmalla koolla, jos suomenkielinen (tai pakkoruotsikriitikko) vetoaa asiallisesti nykypäivän tilanteeseen ja kielisuhteisiin (noin 93% - 5%). Minusta tässä ontuu pakkoruotsittajien logiikka, ja pahasti.
Ja sokeat ja tyhmät mediat kirjoittavat usein asiasta juuri näin, näkemättä ristiriitaa siinä, että toisen historialliset perustelut muka ovat validit mutta toisen vain katkeruutta ja kaunaa! Vaan yhtä totta kuin se, että ruotsia on puhuttu Suomessa pitkän aikaa ja että kielisuhteet olivat toisenlaiset 1800-luvulla, on myös se, että ruotsinkielisten edustajat halveksivat ja alistivat suomenkielisiä pitkän ajan, ja tekivät todella pahaa tihutyötä estäessään vuosikymmenet (ehkä jopa vuosisadat) suomenkielisen koululaitoksen kehitystä.
Ihmettelen ja häpeän joidenkin suomenkielisten orja- tai opportunistiluonnetta. Ne jotka laittavat lapsensa ruotsinkieliseen kielikylpyyn käytännössä täysin yksikielisessä (suomi) maassa, ovat harvinaisen hulluja ja kieroja ihmisiä. Sen lisäksi, että he tietävät, että ruotsinkielisiä suositaan korkeakoulupaikkojen jaossa ja elämässä laajemminkin, he ovat valmiita vaihtamaan oman lapsensa identiteetin, jotta tämä saisi nämä edut. Eikö tuokin energia olisi pitänyt pistää siihen, että heidän lapsensa ja kaikki muutkin suomenkieliset lapset saisivat tasa-arvoiset edut ILMAN kielikylpyä ja identiteetin vaihtoa?
Ruotsinkielisten apartheid-politiikka on myös loukkaavaa molempia osapuolia kohtaan. Miksi pitää olla erilliset koulut, miksi erilliset korkeakoulut, miksi jopa erillinen kaupunginosa (Jätkäsaaren anastushanke Helsingissä)? Tai miksi pitää saada erilliset terveyskeskukset, sairaalat ja vanhainkodit? Eikö kieliryhmien suhteita parantaisi kaiken tällaisen kalliin naurettavuuden lopettaminen? Valehdeltu kaksikielisyys halutaan koskemaan vain suomenkielisiä, jotta ruotsinkieliset voisivat edelleen olla yksikielisiä.
Sanonpa vielä, ettei tule väärinkäsityksiä, että minä kuitenkin tykkään ruotsin kielestä, sekä Suomen että Ruotsin puolella. Tykkään Tove Janssonista, tykkään Diktoniuksen runoista, tykkään ruotsinkielisistä kansanlauluista, tykkään vaikka mistä. (Snapsihoilotuksista en tykkää, ne ovat typeriä ja sivistymättömiä.) Ja minusta kaksi- tai vaikka viisikielisyys on rikkaus silloin, kun se on todellista. En haluaisi hävittää ruotsinkielisyyttä Suomesta, mutta haluaisin asettaa sen oikeudenmukaiselle paikalle, mikä tarkoittaa mm. opiskeluetuoikeuksista luopumista, valtakunnallisesta kaksikielisyydestä luopumista ja pakkoruotsista luopumista.
Toivoisin myös, että ruotsinkielinen väestö ymmärtäisi luopua nykypoliitikoistaan, koska he ovat tämän sopan keittäneet, ja häpäisseet muuten niin kaunnin "suomenruotsalaisuuden" tekemällä siitä ikuisten vaatimusten, valittamisen, pakottamisen ja nöyryyttämisen sarjan, kohteena suomenkieliset. Hyvä pysyy pitämättäkin, vai eikö se olekaan tarpeeksi hyvää? Tänk på det!"
"Språkfrågan: historia ja nykyisyys
Välillä mietityttää, ovatko kaksikielisyyttä ja pakkoruotsia puolustavat, aina vain harvalukuisemmat ihmiset, täysiä idiootteja vai äärettömän ovelia? Ehkä joukossa on molempia.
He kuitenkin sotkevat ajan ja paikan ja kaikki vähänkään loogiset käsitteet hyvin nopeasti niin sekaisin, että vastapuolen argumentaatio vaihtuu väkisinkin suuttumukseksi. Hyvä esimerkki on, että jos suomenkielinen (tai pakkoruotsikriitikko) asiallisesti toteaa, että historiassa mm. Freudenthal piti suomenkielisiä ala-arvoisina ja ruotsinkieliset vaikuttajat estivät vuosikymmeniä suomenkielisen koululaitoksen kehityksen, niin siihen ruotsinkielinen (tai pakkoruotsin puolustaja) vastaa, että ne ovat menneitä asioita, ei muistella niitä. Kuitenkin kaksikielisyys ja pakkoruotsi perustellaan juuri menneillä asioilla, eli historialla, kulttuurivaikutteilla ja ruotsinkielisen väestönosan aiemmin suuremmalla koolla, jos suomenkielinen (tai pakkoruotsikriitikko) vetoaa asiallisesti nykypäivän tilanteeseen ja kielisuhteisiin (noin 93% - 5%). Minusta tässä ontuu pakkoruotsittajien logiikka, ja pahasti.
Ja sokeat ja tyhmät mediat kirjoittavat usein asiasta juuri näin, näkemättä ristiriitaa siinä, että toisen historialliset perustelut muka ovat validit mutta toisen vain katkeruutta ja kaunaa! Vaan yhtä totta kuin se, että ruotsia on puhuttu Suomessa pitkän aikaa ja että kielisuhteet olivat toisenlaiset 1800-luvulla, on myös se, että ruotsinkielisten edustajat halveksivat ja alistivat suomenkielisiä pitkän ajan, ja tekivät todella pahaa tihutyötä estäessään vuosikymmenet (ehkä jopa vuosisadat) suomenkielisen koululaitoksen kehitystä.
Ihmettelen ja häpeän joidenkin suomenkielisten orja- tai opportunistiluonnetta. Ne jotka laittavat lapsensa ruotsinkieliseen kielikylpyyn käytännössä täysin yksikielisessä (suomi) maassa, ovat harvinaisen hulluja ja kieroja ihmisiä. Sen lisäksi, että he tietävät, että ruotsinkielisiä suositaan korkeakoulupaikkojen jaossa ja elämässä laajemminkin, he ovat valmiita vaihtamaan oman lapsensa identiteetin, jotta tämä saisi nämä edut. Eikö tuokin energia olisi pitänyt pistää siihen, että heidän lapsensa ja kaikki muutkin suomenkieliset lapset saisivat tasa-arvoiset edut ILMAN kielikylpyä ja identiteetin vaihtoa?
Ruotsinkielisten apartheid-politiikka on myös loukkaavaa molempia osapuolia kohtaan. Miksi pitää olla erilliset koulut, miksi erilliset korkeakoulut, miksi jopa erillinen kaupunginosa (Jätkäsaaren anastushanke Helsingissä)? Tai miksi pitää saada erilliset terveyskeskukset, sairaalat ja vanhainkodit? Eikö kieliryhmien suhteita parantaisi kaiken tällaisen kalliin naurettavuuden lopettaminen? Valehdeltu kaksikielisyys halutaan koskemaan vain suomenkielisiä, jotta ruotsinkieliset voisivat edelleen olla yksikielisiä.
Sanonpa vielä, ettei tule väärinkäsityksiä, että minä kuitenkin tykkään ruotsin kielestä, sekä Suomen että Ruotsin puolella. Tykkään Tove Janssonista, tykkään Diktoniuksen runoista, tykkään ruotsinkielisistä kansanlauluista, tykkään vaikka mistä. (Snapsihoilotuksista en tykkää, ne ovat typeriä ja sivistymättömiä.) Ja minusta kaksi- tai vaikka viisikielisyys on rikkaus silloin, kun se on todellista. En haluaisi hävittää ruotsinkielisyyttä Suomesta, mutta haluaisin asettaa sen oikeudenmukaiselle paikalle, mikä tarkoittaa mm. opiskeluetuoikeuksista luopumista, valtakunnallisesta kaksikielisyydestä luopumista ja pakkoruotsista luopumista.
Toivoisin myös, että ruotsinkielinen väestö ymmärtäisi luopua nykypoliitikoistaan, koska he ovat tämän sopan keittäneet, ja häpäisseet muuten niin kaunnin "suomenruotsalaisuuden" tekemällä siitä ikuisten vaatimusten, valittamisen, pakottamisen ja nöyryyttämisen sarjan, kohteena suomenkieliset. Hyvä pysyy pitämättäkin, vai eikö se olekaan tarpeeksi hyvää? Tänk på det!"
