Lapsettomuushoitoketjussa plussanneet

[Keltainenkukka92]

No voihan kasvu, onneksi seurataan nyt tiiviisti ja pian hän on täällä Milloin sulla on seuraava kontrolli?

Tissi/imetysasioista: mulla siis A(/B) tissit eikä juuri kasvua raskausaikana esikoisen kohdalla. Nyt huomaan kasvua tai lähinnä täytettä kuin imetyksen jälkeen oli ne samat A(/B) mutta tyhjät sellaiset No ainakin helpompi hyväksyä omat minit kun hoitivat tehtävänsä niin hyvin. Ekat päivät synnytyksen jälkeen tissit todella paljon kipeämmät kuin alapää (epparista huolimatta), oli noin viikon varmaan pinkeät ja erittäin kipeät E:t kunnes homma tasaantui, ei sitten ollut mitään erityisen isot imetyksen aikana. Meidän esikoinen oli iso viikkoihin nähden (36+4, 2900g) mutta aikaisten viikkojen takia hänellä juuri yllämainittuja pulmia, nukahti todella nopeasti rinnalle eikä siten ehtinyt syödä. Samalla ote sitten lipsui ja piti koko ajan herättää ja "aloittaa alusta" ja rintakumit oli alussa käytössä. Hän sai sit aina pumpattua maitoa imetyksen jälkeen, onneksi heruin pumpulle hyvin. No tämä pullomaito purettiin sitten äkkiä kun kasvoi aivan hulluna en muista kuinka nopeasti mutta kuukaudessa tai parissa päästiin kumista eroon ja imetys muuttui todella helpoksi kaikin puolin ja täysimetin + jatkoin osittaisimetystä 1,5v. En olisi uskonut ekat päivät kun mistään ei tullut mitään! Ja tästä alun lisäruokinnasta seurasi myös muuta hyvää, poika tottui pulloon ja sitä jatkettiin säännöllisesti jolloin olin todella vapaa menemään, kun isä pystyi ruokkimaan kun tosiaan vielä pumppailu onnistui nopeasti ja vaivattomasti.

Eli summa summarum, minitissit, oikeasti olemattomat nännit (ennen imetystä), aikaisin syntynyt ja väsynyt vauva, alussa huono ote ja rintakumit-kombo ja siitä huolimatta erittäin vaivaton ja onnistunut imetystaipale, ei siis kannata stressata etukäteen. Ja mikäli tulee Saran kaltainen tilanne niin todella kannattaa siirtyä pullo+korvikemaailmaan, sekin on hyvä vaihtoehto!

 

[Keltainenkukka92]

Jatkan vielä monologia.

Kirjoitin tänne jonkin aikaa siitä kun erittäin hyvä kaveri tuli ekasta inssistä raskaaksi (itsellinen) ja mua ärsytti kun hän koki että olemme samassa veneessä kun hän myös käy hoidoissa, vaikka tällä kertaa pystyin kyllä aidosti olla myös iloinen hänen puolestaan, on parhaita ystäviäni. No eilen tuli itkuinen puhelu, varhaisultrassa todettu kkm mitä hän ei ollut osannut edes pelätä.

Nyt on jotenkin huono omatunto kun olen ajatellut että hän pääsee helpolla jne, esim harmittanut ettei hän vain täysin ymmärrä. Lisäksi olen kuvitellut tuon ultratilanteen ja nähnyt unia asiasta niin monta kertaa ("olen niin pahoillani mutta..." ) että tämä todella meni ihon alle, vähän niinku mun painajainen joka toteutuu vaikkei itelle.

 

[Karhurouvanen]

Mielenkiintoisia nämä imetystarinat Mulla esikoisen imetys sujui kuin itsestään tosiaan ihan synnytyssalista lähtien mutta toisen kanssa oli todella hankalaa. Vauva syntyi ihan normikokoisena 40+5 / 49 cm / 3450 g ja maitoa tuli hyvin mutta ei vaan imenyt, ei yhtään osannut hakeutua rinnalle, rinnan lähellä iski suunsa avoimena rinnalle ja laittoi silmät tiukasti kiinni - ei imenyt. Oli samanlainen kuin esikoinen että aloitti nukkumattomuuden jo synnytyssairaalassa, itkeskeli ja ei nukkunut. Puristelin maitoa suoraan suuhun tissistä ja annoin ruiskulla. Kotiuduttiin sairaalasta 2 vrk syntymän jälkeen ja heti seuraavana päivänä mentiin imetyspolille, sain sieltä imetysapulaitteen jolla tarkoitus houkutella vauvaa imemään Siis mä en kestä mitään pikkutarkkoja näpertelyjuttuja ja siinä piti lypsää maitoa ja sitten oli ruisku liitettynä letkuun ja se sitten rintakumin sisään ja vauva rinnalle ja letkun kautta sitten ruutata sitä maitoa että vauva innostuisi imemään - hemmetin vaikeeta oli eikä onnistunut. Annoin lypsettyä maitoa ruiskulla ja hörpyttämällä ja sen lisäksi yritin imettää noilla miljoonalla varusteella joita piti vähän väliä steriloida.

Kaiken lisäksi itsellisenä olin mennyt ”synnyttämään” (siis sairaalassa kyllä synnytin) vanhempieni luokse ja en voinut siellä rintoineni ja lypsämisineni olla vapautuneesti vaan piti luikkia yötä myöten siellä rinnat paljaana. Lisäksi esikoinen 2 v 9 kk nukkui vielä tuohon aikaan sikahuonosti, kaikki nukkumiseen liittyvä oli hankalaa (nukahtaminen kesti 1-1,5 h, heräili 10-20 kertaa yössä ja heräsi aina sika-aikaisin ja oli päivisin tosi väsynyt, silloin tosin juuri todettiin se kilpirauhasen vajaatoiminta ja Thyroxin aloitettiin kun vauva 4 vk), heräsi tietysti aivan jokainen kerta kun vauva heräsi ja raahautui mukaan kun menin lypsämään ja imettämään ties kuinka monta kertaa yössä jne. Muutenkin esikoinen oli ihan extreme-mustasukkainen, ihan avoimen vihamielinen vauvaa kohti, hyökkäili ja kiusasi ihan koko ajan, mitään ei voitu ”yhdessä tehdä esim kirjaa lukea” kun yritti satuttaa vauvaa, vauva ei voinu olla hetkeäkään lattialla tai missään. Jo synnytyssairaalaan saapuessaan kun näki vauvan ovelta niin kääntyi ja sanoi ”Vaari, mennään kotiin”.

Meinasin tulla hulluksi, lähinnä tuon imetyshomman vaikeuden takia mentiinkin sitten jo muutaman päivän päästä omaan kotiin ja se tuntu ihanalta, sentään pysty millon vaan missä vaan istumaan sohvalla rinnat paljaana niiden imetyshärveleiden kanssa.

En jaksanut sitä letkutouhua kovin pitkään vaan yritin sitten vaan rintakumilla ja muuten imettää, yritin ohjeen mukaan aina imettää ja sen jälkeen annoin ruiskulla lypsettyä. En yhtään tykkää tosiaan mistään pikkutarkasta touhuiluista niin en rintapumppuakaan halunnut hommata, korviketta mulla oli varalla mitä annoin joskus muutamana yönä kun oli niin hankalaa se homma. Mulla on tuttavapiirissä yksi kokemus jossa imetys kanssa oli tosi hankalaa ja oli rintakumit jne mutta sitten kun vauva oli noin 6 vk ja kasvanut ja niin sitten alkoikin sujumaan niin olin päättänyt että yritän sen muutaman viikon ainakin.

Tykkään kyllä imettämisestä tosi paljon ja toki myös arvostan rintamaitoa vauvan ruokana mutta sinänsä mulla ei mitään syyllisyyksiä tai huonommuuden tunteita liity siihen että jos ei onnistukaan vaan ihan täysin helppous on syynä siihen miksi toivoisin imetyksen onnistuvan, olen maailman epäkäytännöllisin ja epäjärjestelmällisin ihminen ja kaikenlainen tuttipullotouhu (pesu, ylipäätään mukaan ottaminen) on vaan just sellaista mitä en halua joutua tekemään, en muutenkaan ole mikään harmoninen kodinhengetär jolta arjen asiat sujuu kuin itsestään niin en millään haluaisi siihen sitä tuttipullotouhua mukaan ja niinhän siinä sitten kävi että vaikka se oli ihan todella hankalaa ja joskus kun sattui rintakuminkin kanssa niin paljon kun vauva sitten muutama viikkoisena yrittikin lähinnä jotenkin ikenillä puristaen imeä että ajattelin että tähän jätän tän homman, niin noin 6-viikkoisena se alkoikin sitten tosta noin vaan sujua - juuri kun olin käynyt ostamassa rintapumpun! Niin seuraavana päivänä se alkoikin sujua, en ollut vielä ottanut rintapumppua käyttöön ja sain sen palautettua

Täysimetin sitten kuten esikoistakin 6 kk ikäiseksi ja sitten imetin 1 v 3 kk ikään asti, jolloin lopetin että pääsee taas lapsettomuushoitoja jatkamaan.

 

[Mollama]

Minitissi täällä myös. Ennen lapsia oli A, nyt kahden imetyksen jälkeen ne jäi AA nahkarukkasiksi. Mutta tykkään niistä. Nyt raskauden aikana ne on jo mun makuun mega boobsit, varmaan kokoa A-B. Tuntuu ihanan täyteläisiltä ja pyöreiltä. Ja sit kun maito nousee imetyksen alkaessa, niin ai että mitkä jätti bosat.

Ja tosiaan rintojen koolla ei ole merkitystä imetyksen onnistumisen kannalla. Ja myös pienen vauvan kanssa imetyksen voi saada onnistumaan, mutta työtä voi vaatia enemmän. Mulla esikoinen täysaikainen ja normi kokoinen (rv 41+0 / 3800g) ja imetys meni tuosta vaan, 1v6kk imetin. Kuopus olikin sit tää pikkukeskonen (rv28 / 1000g) ja imetystaival oli arvatenkin paljon erilaisempi. En nyt jaksa kaikkea tähän kirjottaa, kun näin ennenaikaisen kanssa niin paljon kaikkea sisältäen oma ympärivuorokautinen maidon pumppaaminen, tiheänimun simulointi yms, mutta lopulta saatiin kovan työn jälkeen imetys onnistumaan. Tyttö oli 2,4kg/rv38 kun kotiuduttiin ja imetin lopulta 2v. Eli mun kokemuksella on mahdollista pientäkin vauvaa imettää, mutta vaatii työtä. Ja huom, aina ei lähde koska omat voimavarat, vauvasta johtuvat syyt jne, mutta pienipainoisena syntyminen ei automaattisesti tarkoita, ettei onnistuisi.

Tämä jakaa mielipiteitä, mutta kerronpa silti. Mä haaveilen tämän kolmannen kohdalla, että imettäisin niin kauan kun lapsi haluaa, itsestä tuntuu hyvältä ja päivisin lapsen tahtisesti. Aikaisempien kohdalla olen alkanut tahdistaa päiväimetystä n 8-12kk iässä, että ensin ruokaa ja sit tissi. Mutta nyt haaveilen, että kokeilis ihan siinä järjestyksessä kun lapsi haluaa. Yöimetyksen aijon tahdistaa, koska oma nukkuminen, mutta muuten olen pohtinut että menis lapsen ehdoilla.