Rh-immunisaatio ja toinen raskaus

Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia siitä, että arvot ovat koholla! Tosi vaikeaa löytää vertaistukea, eivätkä tiedä neuvolassa mitään... Mulla menossa rv 12+0 ja ekoissa verikokeissa vasta-aineet 16. Kuulemma tässä vaiheessa ei muuta kuin uusi verikoe kuukauden päästä.

Ekassa raskaudessa rh-immunisaatio tapahtui ihan loppuvaiheessa, tiitterit silloin 64, synnytyksen käynnistys saman tien, viikon sinivalohoito ja yksi verensiirto. Sen jälkeen ei ongelmia.

Nyt pelottaa tosiaan, miten tässä käy! Tietysti haluisin kuulla etenkin tarinoita, joissa vasta-aineet olleet alusta asti korkeat, mutta kaikki mennyt hyvin

 

Täältä kaksplussastakin löytyy haulla joitakin ketjuja asiaa koskien. Immunisaatio on kuitenkin melko harvinainen, joten paljon tietoa ei tosiaan löydy.

Mulla oli tokassa raskaudessa alussa tiitteri 1, lopussa 16. Kvantitatiivinen arvo oli paljon korkeampi. Synnytys käynnistettiin rv 38. Tyttö oli kaksi viikkoa osastolla. Verensiirtoja tehtiin kaksi tai kolme ja veriarvoja tarkkailtiin muutama kuukausi syntymän jälkeen.

Käsittääkseni immunisaatio pahenee raskauksien myötä. Meilläkin saattaisi siis olla enemmän lapsia kuin kaksi, mutta yksinkertaisesti en uskalla kolmannesta edes haaveilla.

Tsemppiä kovasti sulle ja toivottavasti kaikki menee loppuun saakka hyvin =)

 

Kiitos
vähän pelkäsinkin, että tuo arvo on aika korkea ainakin sinuun verrattuna. Oon lukenut kaiken, mitä oon aiheesta löytänyt, mutta jotenkin tuntuu, ettei saa tarpeeks tietoa.

 

Minulla ekassa raskaudessa immunisaatio, ja sen sekä raskausmyrkytyksen vuoksi kiireellinen sektio rv33. Pari kertaa sai pieni punasoluja ja sinivalossa oli ekan viikon. Tokassa raskaudessa titterit koko ajan 16, eivät nousseet mihinkään koko aikana, ja vauva olikin rh-.

 

Onko teille siis neuvolassa kerrottu tuo arvo?
Mulle sitä ei kerrottu, sanottiin vaan että on vähän koholla, mutta voi johtua lapsivesipunktion yhteydessä saadusta immunoglopoliini piikistä.
Ja että tarkistetaan seuraavan kerran viikolla 36. nyt viikko 31 menossa ja tosta on jo kuukausi aikaa..

 

Piti vielä sanoa, että sama juttu meillä, ettei tämän takia uskalleta ajatella enää useampia lapsia. Teen sitäkin surutyötä jo tässä samalla.

 

^^ neuvolasta soitettiin tänään juu

 

Joo, neuvolan kautta. Ekassa raskaudessa tokassa verikokeessa oli titterit koholla, lopussa olivat sitten 38. Toka alkoi sitten siltä tasolta 16, joka ilmeisesti on se taso, jolle vasta-aineet vereeni jäivät. Mulla olis siis vasta-aineita ainakin kolmea erilaista. Onneksi toinen raskaus oli rh-, joten mitään estettä ei lääkäreiden mukaan ole kolmannelle lapselle.

 

Minkähän takia mulle ei kerrottu noita arvoja? Ja tosiaan toinen raskaus menossa. Pitänee kysyä ensi kerralla neuvolassa.

 

Minkähän takia mulle ei kerrottu noita arvoja? Ja tosiaan toinen raskaus menossa. Pitänee kysyä ensi kerralla neuvolassa.

Noi arvot ihan oikeesti nousee ton piikin seurauksena. Mulla oli ennen toista raskautta keskenmeno ja sain myös ton piikin. Tulin heti seuraavasta kierrosta raskaaksi ja alusta asti oli tiitteri 1 ja luultiin alussa, että johtuisi vaan tosta piikistä. Piikin tehon puoliintumisaika on noin kuukausi eli sen jälkeen kyllä pitäisi huomata onko kyseessä oikea immunisaatio vai piikki. Mä kävin kuukauden päästä uudestaan kokeissa tuolloin alussa kun ei tiedetty johtuiko piikistä vai immunisaatiosta. Ja luulis sunkin pääsevän kuukauden päästä uusintatestiin.

 

Nosto, jos iltalukijoilla olis kokemuksia...

 

Hei!
Itselläni rh-immunisaatio ekassa raskaudessa - löytyi tokassa verikokeessa. Raskaus päätyi sektioon rv35 immunisaation vuoksi. Tiitterit 128.

Mielelläni kuulisin "jepan" ja muidenkin kokemuksia miten toinen raskaus on mennyt ja miten verikoearvot on muuttuneet raskauden aikana. Haaveilen toisesta lapsesta, mutta ajatus tuntuu kovin pelottavalta. Lääkärit kuitenkin sitä mieltä, että antaa mennä vaan...

 

Siis eiko siella kayteta anti-d:ta automaattisesti rh-neg. aideille? jo ekassa raskaudessa siis?

 

:attn:

 

ok, no vastaustulvasta voin kai paatella, etta anti-d ei ole kaytossa siella vielakaan. Anti-d estaa vasta-aineiden muodostumisen, rutiinisti kaytossa englannissa.

 

Anti D-piikin saa synnytyksen jälkeen, jos lapsi on rh-positiivinen ja äiti negatiivinen. Sen saa myös keskenmenon, lapsivesipunktion, napasuonipunktion tai ulkokäännöksen yhteydessä. Ekassa raskaudessa immunisaatio voi tapahtua raskauden aikana, vaikka onkin harvinaista. Syynä voi olla vatsanalueen trauma, istukanvuoto tms. Kesken raskauden tai sen alussa sitä ei anneta Suomessa varmuuden vuoksi. Ja on myös hyvä muistaa, että vaikka sen piikin olisi saanut, voi silti immunisoitua seuraavassa raskaudessa - joskus käy niinkin.

 

Mulla oli kans rh-immunisaatio toisessa raskaudessa. Ensimmäinenkin lapsi syntyi hieman aneemisena mut raskauden aikana ei oltu löydetty vasta-aineita. Saattoi siis tapahtua ihan raskauden lopussa. Mut siis tämä toinen raskaus oli hyvin rankka koska ne vasta-aineet nousi kokoajan. Kuusi kertaa sain anti-immunoglobuliinia ja silti raskauden lopussa arvot reilusti yli 200. Nyt en sitä tarkkaa arvoa muista, löytyis tuolta jostain papereista kyllä. Kolme kertaa tehtiin kohdunsisäinen punasolusiirto (rv 30, 33 & 34). Lopulta rv34+6 sektiolla ulos. Meidän poitsu oli yhdeksän päivää vastasyntyneiden teholla, sai kaksi verenvaihtoa ja valohoitoa. Käytiin joka toinen viikko labrassa tarkistamassa hemoglobiini ja poitsu joutui neljä kertaa takaisin osastolle punasolusiirtoihin. Nelikuisena sai terveen paperit. Nyt kymmenen kuukautta ja normaali (joskin hieman keskivertoa pienempi) energinen poikalapsi. Loppu hyvin kaikki hyvin. Oli silti erittäin stressaava raskaus kun jouduin Turussa käymään joka toinen viikko 150km päästä ja viikottain ultrassa rv18 asti. Ei siinä paljon mitään muuta ajatellut. Eikä neuvolatäti tiennyt koko tilasta mitään. Onneksi on lääkäriystävä joka osasi ottaa selvää kaikesta. En mä nyt halua pelotella ketään tämän tarinani kanssa, vaan sanoa että mulla oli kuulemma pahemmasta päästä tuo ja terve poika sieltä silti tuli. En sano että älä stressa koska kyllä sitä stressaa. Ja mielessä se on kokoajan eikä kukaan läheinen oikein osaa auttaa kun ei kukaan ole edes koskaan koko jutusta kuullut. Ja sitä joutuu kokoajan selittelemään mikä se nyt on kun ihmiset kysyy. Toivoin koko raskauden (olin rv7 kun tämä todettiin) että raskaus olisi jo pian ohi mut sit kuitenkin että vauva pysyis sisällä riittävän kauan ettei ole liian pieni. Lääkärit toivoivat etten enää hankkisi (ainakaan mieheni kanssa, koska hän on rh++) lapsia ja sitä tässä olen nyt vähän surrut. Mutta ei voi silti muuta kun olla iloinen siitä että on kaksi tervettä lasta.

 

Nostetaan tätä keskustelua. Minulla menossa 4 raskaus (2 lasta ja 1 km), nyt viikot 22. Toisen lapsen kohdalla vasta-aineet (Anti-D) nousivat loppuraskaudesta 128 (titteri) ja kvantitatiivinen oli 97. Synnytys käynnistettuun rv 36 ja poika syntyi 36+6. Yksi verenvaihto ja n.1,5vk usean sinivalonalla. Poika on nyt reipas ja eloisa 4,5v.

Nyt neljännessä vasta-aineet ovat olleet heti ensimmäisestä verikokeesta 64 (titteri), laskenut välillä 32:een. Kvantitatiivinen on pysynyt n.14-15 tienoilla. Tähän asti on verikokeet otettu 1kk välein ja ultrat rv 12 ja 20, jatkossa vähintään 1kk välein, loppua kohden tiheämmin. Edellisessä loppuvaiheessa kävin n.3krt/vk ultrassa, keskimmäisen aivovaltimon virtaukset olivat normaalit, lapsi oli kyllä pahasti anemisoitunut syntyessään.

Nyt olen henkisesti valmistautunut siihen, että mahdollisesti annetaan verta jo kohdussa ja että synnytys käynnistetään rv 34-36, toivottavasti päästään edes sinne asti. Mitään lääkkeitä ei minulle ole tarjottu, ei kuulemma ole olemassa! Riippuu varmaan vasta-ainestakin...

Neljättä lasta ei meille enää tehdä, ainakaan saman isän kanssa koska hän on homotsygootti (olikohan okein) eli hänen kaikki lapsensa tulee olemaan rh +. On ollut todella stressaavaa tämä odotus, kaikenlisäksi olen ollut erittäin väsynyt. Elämän sykli menee 2vk jaksoissa kun käyn verikokeissa, odotan tuloksia ja ramppaan äitipolilla ultrissa. Hoitovastuu on yliopistollisella sairaalalla joka on 150km päässä, vielä ei ole tarvinnut siellä käydä kontrollissa. Paikallisen keskussairaalan lääkärit kun eivät oikein tiedä asiasta ja neuvolassakin sanoivat, että heille ei tule edes joka vuosi minunlaisia vastaan.

Vertaistukea olisi mukava saada...

 

Kiva, kun täällä on hieman tullut kokemuksia. Itsekin olen aiemmin tähän keskusteluun osallistunut. Minulla on siis yksi poika, syntyi 2011 sektiolla rv 35 syynä anti D ja C -immunisaatio. Sektioon päädyttiin vauvan korkean sykkeen vuoksi, kuitenkin suunnitellusti. Tiitterit olivat 128 sillä viikolla, kun poika syntyi. Kvantitaatio taisi olla luokkaa 70. Immunisaatio ilmeni rutiini vasta-aine verikokeissa rv 26, jolloin tiitteri oli 32 ja nousi nopeasti 64. Kvantitaatio oli alkuun 18 ja seuraavassa kokeessa jo 50.

On aivan ihanan lohdullista kuulla, että on kohtalotovereita ja immunisaatiosta huolimatta lapsia on saatu maailmaan! Etenkin toisen immunisaatio lapsen saaneista kuulee hyvin vähän - johtuu ehkä siitä, että moni ei uskalla enää yrittää. Ymmärrän sen tunteen hyvin. Olen itse koko tämän 2 vuotta nyt miettinyt toista lasta, koska olen aina haaveillut kahdesta lapsesta. Pelko meinaa viedä vallan edelleen. Itseäni ärsytti suunnattomasti neuvolan tietämättömyys immunisaatiosta! Yliopistollisessa sairaalassa kyllä asia oli hyvin hanskassa ja lääkärit hyviä.

Meidän poika oli sinivaloissa 3 viikkoa ja punasoluja tankattiin 4 kertaa, viimeisin 2,5kk ikäisenä. Verenvaihtoa ei jouduttu tekemään, mutta siinä rajalla käytiin. Sinivaloissa oli lopulta sitten kotona Bilibedissä, joka oli huomattavasti mukavampi kuin sairaalassa laput silmillä. 6kk ikäisenä oli viimeinen verikoekontrolli.

Miten Onni-Ilona sinun raskautesi sujuu? Kuinka usein kontrolleja on nyt? Millaiset tiitteri lukemat sinulla on nyt? Jaa kokemuksiasi täällä, koska meitä vertaistuen kaipaajia on enemmän kuin uskommekaan. Toivon sinulle paljon tsemppiä ja voimia jaksaa raskaus läpi!

 

Tänään tuli täyteen rv 27. Titterit ovat pysyneet tasaisesti 64:ssä ja kavntitatiivinen 13:ssa. Käyn ultrassa nyt 2vk välein ja verikokeet ovat 4vk välein. Seuraavat verikokeiden tulekset saan reilunviikon päästä. Toivottavasti jatkossa verikokeet olisivat tiheämmin. Odotus on ollut rankempi kuin ajattelin, lähinnä henkisesti. Vaikka tietoisesti en ajattele tulevaa, stressaan paljon asioista. Työ on helppoa, mutta tunnollisena en haluaisi jättää kasaa tekemättömiä töitä virkaan palaavalle. Lääkäri olisi antanyt nyt 1,5vk saikkua (en ole nukkunut kunnolla pariin viikkoon), en suostunut kuin pariin päivään. Jään varhennetulle mammalomalle joululta, en olisi jaksanut enempää vaikka päätöstä tehdessä oli parempi olo sekä fyysisesti että henkisesti.

Toiveena minulla olisi tiheämmät seurannat ainakin ultrassa, vaikka edellisessä ei virtauksissa ollutkaan muutoksia. Toissa kerralla oli hieman koholla, vikassa ihan ok. Olisi itsellä levollisempi olo kun tietäisi missä mennään. Toki saan käydä äitipolilla niin usein kuin haluan, yhden paniikkipäivystyskäynnin kävinkin kun liikkeet vaimenivat huomattavasti. Kätilö suhtautui hyvin lämppimästi ja kannustavasti, vaikk alääkäri olikin sitä mieltä, että ei ne liikkeet kovin hyvin vielä tunnu näillä viikoilla.

Onni-Ilonasta taitaa tulla jälkimmäinen, suojasi kyllä aarteensa tarkoin, mutta enemmän vaikutti pikkuneidiltä Menisihän tuo pikku prinsessa kahden prinssin rinnalla <3

 

Kiva kuulla, että arvot ovat pysyneet samassa. Käsittääkseni toisessa immunisaatiossa oleellista onkin juuri se kuinka nopeasti tiitterit nousevat vai pysyvätkö - numerot eivät ole enää niin merkittävää kuin ekassa. Kertoo immunisaation luonteesta siis.

Itse olin sairaslomalla siitä lähtien kun sain immunisaatiosta tiedon. En kertakaikkiaan pystynyt keskittymään mihinkään, joten parasta oli olla kotona. Toiset lääkärit olisi pistänyt töihin, toiset ymmärsi paremmin. Epätietoisuus on pahinta. Pelkäsin itse, että vauvan tilanne muuttuu äkisti juuri niinä päivinä, kun ei ole ultrausta. Kun vauva syntyi, olo helpottui kun vauvaa sai hoidettua mahan ulkopuolella - huomattavasti helpompaa.

Mulle määrättiin äitipolilta verikokeet 2 viikon välein koko ajan, vaikka veripalvelun ohjeissa luki 4 viikon välein. Ultrauksia varmasti lisätään sinulle, kun viikkoa kertyy tai muutenkin. Ja voihan sitä esittää toiveen, että mielenrauhan ja oman hyvinvoinnin vuoksi pääsisit edes sykekäyrälle joka viikko. Sekin helpottaisi varmasti oloasi!Äidin hyvinvointi vaikuttaa suoraan vauvaan. Esimerkkinä siitä itselläni on se, kun meidän pojalla syke nousi masussani rv34 korkeaksi olin itse tosi stressaantunut. Kun napasuonipunktio tehtiin ja vauvan hb saatiin selville (oli123), vauvan syke muuttui samassa taas normaaliksi. Ja oma stressini helpottui. Itselläni oli kotidoppler myös, joka toi mielenrauhaa paljon!

 

Itselläni on anti-E vasta-aine (olen siis rh+), ja yksi lapsistani immunisoitui synnytyksen jälkeen, vaikka tiitteri oli alle 10 koko odotusajan. Piti tehdä monta verensiirtoa ennen kuin lapsi tokeni. Multa otettiin verikoe ja tehtiin ultra todella tiuhaan odotusaikoina, loppuraskaudessa jopa kahden päivän välein.

 

Sain uusimmat verikokeiden tulokset nyt maanantaina (rv 28+3). Titteri oli laskenut 32:een ja kvantitatiivinen 10:een, jatkoseuranta 4vk välein. Itse kyllä sanoin terkkarille käyväni 2vk välein, loppuu muuten viikot kesken. Hyvillä mielin suuntasin ultraan. Siihen se ilo loppuikin. Keskimmäisen aivovaltimon verenvirtaukset olivat aivan liiat suuret, menivät yli 60 (asteikkoa en muista, mutta viimeksi oli päälle 30, raja-arvot muuttuvat raskauden edetessä).Lääkäri konsultoi tässä välissä lähintä yliopistollista sairaalaa. Kävin välillä sydänkäyrällä ja sitten ultrattiin uudelleen koska tuloksen on oltava sellainen, jonka voi todeta uudelleen. No, ei ne virtaukset laskeneet. Lähete yliopistolliseen keskussairaalaan napsahti. Seuraavana (ti) päivänä ultrattiin uudelleen ja otettiin käyrä. Yksi arvo kävi jopa 45:ssä, mutta palautui 60:n paikkeille. Nyt ti sain myös ajan yliopistolliseen keskussairaalaan, sinne lähdetään torstaina. Nuori neiti ei vain suhtaudu näihin tutkimuksiin yhteistyöhaluisesti ei malta olla paikallaan että saisi käyrän ja sykkeet mitattua, ultratessakin katoaa anturin alta.Oli jopa kääntynyt yön aikana perätilasta miltei raivotarjontaan, ajatellut varmaan että häntähän ei tökitä ja herätellä, vaihdan paikkaa Verikokeissakin on nyt käyty, liekö jatkossa 1vk välein, kysyn torstaina proffalta joka haluaa tutkia itse minut.

Noo... edessä on hyvin todennäköisesti vauvan hemoglobiinin mittaus ainakin norsun kokoisella piikillä ja mahdollisesti verensiirto kohtuun. Sitten tuleekin jo pidempi matka kun niitä siirtoja tehdään vain Helsingissä. Reissataan sitten ympäri suomea... Miksi en olisi mennyt suoraan helsinkiin?

 

Ikävää, että vauvan tilanne on muuttunut! Muistan itse kuinka ne virtaukset sitten ihan yllättäen olikin korkeat. Se arvo kun pitäisi vielä saada otettua hyvässä kulmassa, jotta olisi luotettava. Miten teidän käynti meni sairaalassa? Vaadi tiuhaa seurantaa ehdottomasti! Tsemppiä!

 

Tänään täynnä rv29. Eli olin nyt to 12.12.13 yliopistollisessa sairaalassa ja seuraavan kerran menen jo ma 16.12.13 samaan paikkaan. Matkaan menee koko päivä, mutta parempi näin. Uskon/pelkään/toivon seuraavan käynnin olevan jo Helsingissä naistenklinikalla koska lähettivät jo ennakkotietoa minusta sinne. Luulen, että seuranta on hyvin tiukkaa ja tiivistä. Ma selviää myös miten usein käyn verikoikeissa, voipi olla että ainakin 2vk välein ellei jopa 1vk välein. Mutta mullahan tällä hetkellä pulmana virtaukset, ei vasta-aineet. Mutta nekin voivat nousta nopeasti.

Proffa ultrasi miltei tunnin, katsoi kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Hieman oli sydänlihas paksuuntunut joka on yksi merkki alkavasta anemiasta. Vauva kasvaa keskikäyrällä ja vastaa viikkoja (onneksi), äidin paino ei saisi enää nousta . Eipä kyllä makea maistu enää niinkuin ei muukaan ruoka. Mutt aoli mukava proffa, puhui ihan ymmärrettävää kieltä ja toinen lääkärikin oli miellyttävä! Ei tarvinnut kiskoa tietoa väkisin niinkuin paikallisessa sairaalassa eräältä lääkäriltä. Taisin olla myös koekaniinina, proffa otti hyvin tarkkoja tietoja ja laskelmia ylös "tutkimustarkoitukseen". Minun laisia tapauksia ei kuulemma ole heidän sairaanhoitopiirin alueella kuin 3-5 vuodessa (jos puhutaan verenvaihtoa vaativista tapauksista).