Vanha ketju jo mutta kirjoitan silti, koska mielestäni tästä asiasta löytyy edelleen niin vähän tietoa ja kokemuksia.
Ensimmäisen lapsen kohdalla siis löytyi vasta-aine e ja muistaakseni joku heikko tuntematon vasta-aine jolla ei sen kummempaa merkitystä ollut. Olihan se alkuraskaus sekavaa aikaa kun neuvolasta lykättiin vaan rh-immunisaatiolappunen käteen ja sanottoin että seurataan...
Kaikki sujui kuitenkin siinä raskaudessa todella hyvin (mitä nyt vyöruusu ilmestyi loppuraskaudessa) ja tiitterit eivät nousseet ollenkaan. Vauva syntyi normaalisti rv 39+2 eikä minkäänlaisia toimenpiteitä tarvittu ja päästiin kotiin parin vuorokauden päästä.
Ennen tätä toista lasta soittelin ja varmistelin vielä Veripalvelusta kuinka tämä anti-e vaikuttaa mahdolliseen tulevaan raskauteen. Isältä siis otettiin myös verinäytteet ekassa raskaudessa ja selvisi että on 50% mahdollisuus periytyä lapsille tämä veriryhmä. Veripalvelussa kuitenkin sanottiin että ei pitäisi olla hätää ja että anti-e on yleensä lievä muutenkin.
No toisen lapsen kohdalla tietenkin oli isompi riski että jotain tulee, mutta ei sitä silti osannut ajatella että oikeesti tulisikin. Alkuraskaudessa jo selvisi että nyt oli vasta-aine e:n lisäksi myös c ja taas joku heikko tunnistamaton jolla ei väliä. En vieläkään oikein ymmärrä mistä se c sinne ilmestyi, kyselin silloinkin Veripalvelusta ja sielä muistaakseni sanottiin jotain että tämän ensimmäisen lapsen syntymästä tuli lisää vasta-aineita. Kuitenkin syy miksi soitin sinne oli se että halusin tietää millä tiitteriarvoilla aletaan tekemään jotain kun en esikoisen ajoilta muistanut ja tosiaan kun neuvolasta ei saanut minkäänlaista tietoa. Vastaus oli että 16. No ne tiitterit pyöri siinä 2-4 välillä sitten kokoajan, kunnes taas yhtenä päivänä soitin normaalisti neuvolaan (raskausviikkoja oli silloin vissiin jotain 32) ja sieltä sitten vaan sanottiin että "joo nyt ne on noussut 64 ja parin viikon päästä vaan taas verikokeisiin ja seurataan..." ajattelin ensin että nyt sielä on mennyt luvut sekaisin, miten se on voinut neljästä nousta 64?! Olin kyllä aika varma että tässäkin raskaudessa selvittiin ilman mitään vakavampaa kun noin loppuun päästiin alhaisilla tiittereillä. Ja vasta siinä loppuraskaudessa selvisi että tän c vasta-aineen periytyvyys onkin 100% eli se tulee joka raskaudessa tästä eteenpäin. Ihmettelen kyllä vieläkin miksei se selvinnyt aikasemmin. Toisaalta ihan hyvä, muuten olisi koko raskauden odottanut että koska ne tiitteit nousee. Mutta joo ei ollut mennyt luvut sekaisin enkä todellakaan jäänyt odottelemaan mitään parin viikon päässä olevia verikokeita. Soitin taas kerran samantien Veripalveluun ja sieltä ohjattiin soittamaan omaan synnytyssairaalaan. Soitin sitte Tayssiin ja sain muutaman päivän päähän ultra-ajan. Siinä ultrassa oli kaikki ihan ok mutta aivovirtaus oli noususuunnassa vaikkakin ihan hyvin vielä normaalin rajoissa. Silloin suunniltetiin käynnistystä rv 38. Siitä viikon päästä seuraava ultra, jossa virtaukset olikin noussut sen verran että meinattiin jo seuraavalle päivälle käynnistystä. Odotettiin kuitenki vielä pari päivää ja ultrattiin taas, siinä ei ollut silloin tapahtunut mitään suurempaa muutosta joten piti vielä käydä sydänkäyrässä ja lähteä vielä pariksi päiväksi kotiin odottelemaan käynnistyspäivää. Mutta se sydänkäyrä ei sitten lääkäriä miellyttänytkään ja siirryttiin synnytyssaliin pidemmälle käyrälle. Siinä taidettiin jo miettiä sektiotakin kun lykättiin kanyyli käteen ja käskettiin olla ravinnotta. Mutta ne sydänkäyrät sitten parani sen verran että jäin osastolle seurantaan ja siitä seuraavana päivänä (rv 35+6) synnytys päätettiin käynnistää kalvojen puhkaisulla. Siitä reilu 3 tuntia ja vauva oli maailmassa. Vauva oli syntyessään hyvän kokonen (2850g ja 48cm) ja vointinen, mutta sitten se alamäki alkoi niinkuin arvattavissa olikin.
Verensokeri laski rajusti pian syntymän jälkeen ja bilirubiini alkoi nousta. Kuukauden ja viikon päästä vauva pääsi osastolta kotiin. Siinä ajassa hän kerkesi olemaan sinivalossa muutamaan kertaan, siirtymään välillä viikoksi teholle, saamaan 3 punasolutankkausta, lisähappea, lääkettä matalaan verensokeriin ja nenämahaletku oli käytössä melkein kuukauden. Vaikka käynnistettiinkin "ajoissa" niin heikkoon kuntoon silti meni. Ei se helppoa aikaa ollut kun kotona oli 3 -vuotias lapsi ja sairaalaan matkaa 100km/suunta, mutta joka päivä sielä silti tuli käytyä.
Nyt vauva on 4kk, edelleen seurataan hemoglobiinia joka nyt alkaa vihdoin pysymään hyvänä, sekä maksaa josta löytyi jotain poikkeavaa mutta syytä ei löydy.
Muuten hän on terve ja iloinen lapsi nyt kun mahavaivatkin alkaa helpottamaan, eikä mitenkään huomaa että alku oli vähän rankempi.
Toivottavasti tästä oli jollekkin jotain hyötyä, muistan kuinka itse raskausaikana yritin etsiä kaiken tiedon mutta vertaistukea ei löytynyt mistään ja kaikki keskustelut mitä löytyi oli monta vuotta vanhoja. Vaikka nykyään ennusteet ja hoito on hyviä on se silti rankkaa kun osuu omalle kohdalle ja varsinkin kun tämä vanhempien veriryhmien yhteen sopimattomuus tuntuu olevan todella harvinaista!
