Reuma ja vauvahaaveet

Hei kaikki! :wave:
Olisiko täällä muita, joilla on reuma ja vauvahaaveet ajankohtaisia? En ole löytänyt montaa keskustelua aiheesta, verkkoklinikankin keskustelu on hiipunut pikkuhiljaa. Itsellä tilanne siis se, että viitisen kuukautta on nyt yritetty vauvaa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ongelmana onkin enemmän nämä reuman aiheuttamat vaivat. Yrityksen takia piti jättää solunsalpaajat pois ja se rupeaa nyt sitten tuntumaan. Käytössä on vain kortisoni ja piikit. Useammat nivelet ja jänteet ovat tulehtuneet ja kohta iskee epätoivo, kun tulosta ei synny. Olisi kiva kuulla kokemuksia, miten olette pärjänneet yritysajan, mitä lääkkeitä olette käyttäneet, kuinka kauan meni aikaa jne. Omassa lähipiirissä ei ole henkilöitä, joille voisi asiasta puhua, reuma antaa kuitenkin joka asiaan oman mausteensa. Pelkään mennä reumalääkärillekin (kohtapuoliin aika), kun varmaan ehdottaa lääkkeiden lisäämistä ja vauvan yrityksen tauottamista...:'( Ikääkin on sen verran, ettei viitsisi montaa vuotta mietiskellä ja lykätä asiaa. Jälkiviisaana olisi pitänyt aloittaa lasten yritys vuosia sitten... Niin, ja oletteko käyneet esim. gynellä normaalia vuoden yritystä aiemmin tarkastuttamassa, ettei sillä puolella ole häikkää?

 

Moikka Demuli,
olen kolmen lapsen reumaatikkoäiti ja nyt neljännen odotus aivan alussa. Minulla normaalioloissa lääkityksenä Salazopyrin ja Trexan. Tämä neljäs sai alkunsa niin, että metotreksaatin varoaika ei ollut läheskään täynnä. Toisaalta kyseiseen lääkeaineeseen liittyen reumaliiton kanta on hieman pehmentynyt, kun lukee lääkkeisiin liittyviä suosituksia liiton nettisivuilta.

Meillä esikoista tehtiin aikoinaan melkein neljä vuotta. Kakkonen tuli oikeastaan samantien. Kolmosta edelsi yksi tuulimunaraskaus ja noin vuoden yritys. Neljättä edelsi tuulimunaraskauksia ennen kuin nyt aivan yllättäen, kun yritys oli jo lopetettu ja viimeisen keskenmenon pitkä jälkivuoto oli vasta hiljattain päättynyt, huomasin olevani raskaana. Ikää on minulla jo kohtuulliset 40 v.

Itse olen ajatellut, että esikoisen aikaan hedelmöittymistä hankaloitti se, että söin siihen aikaan melko paljon tulehduskipulääkkeitä. Tuulimunaraskauksieni ja metotreksaatin välinen yhteys jää arvoitukseksi, mutta minulla on oma fiilikseni siitä.

Raskausaikoina olen voinut aivan loistavasti, mutta oireet ovat palanneet pian synnytyksen jälkeen. Niinpä olen ollut tyytyväinen, että olen pystynyt imettämään noin kolmisen kuukautta jokaista ennen kuin on ollut pakko aloittaa lääkitys.

Voit laittaa minulle yv:tä, jos haluat keskustella enemmän, ja kyllä minä täällä palstallakin toki vastailen.

Onnea yritykseen!
Säihke

 

Mulla on selkärankareuma ja 4 lasta. Lääkkeenä salatsopyrin, tokikaan se ei auta, mutten tahtoisi vaihtaakaan kun tahtoisin vielä viidennen lapsen. Mun reuma todettiin vasta tuon nelosen jälkeen. Mutta tätä salatsopyriniä saa syödä raskauden ja imetyksen aikana ja lisäksi pitäisi olla joku muukin soveltuva lääke.
Itse nelosta imetin 1v 9kk.
Mun pahimmat kivut ovat ajottuneet synnytyksen jälkeiseen tilaan, mutta raskausajat ovat olleet kivuttomia.

Voisitkohan yritysaikana syödä jotain muuta lääkettä?

Muuta en nyt osaa sanoa.

 

Hei Säihke ja miss bamse! Kiva kun täällä oli edes joku, jolla samoja vaivoja. Meillä yritetään esikoista, joten hatunnosto teille, kun olette jo noin "edistyneitä"! Säihkeelle onnittelut uudesta raskaudesta! Ikää minulla on 31 v., joten aikakin lienee jo.
Mulla oli ennen raskauden yritystä käytössä Azamun, joka on solunsalpaaja, joten se jäi automaattisesti pois. Ongelmana on, että olen jo kokeillut kaikki ns. normaalit reumalääkkeet ja remicaden, mutta ne jouduttiin jossain vaiheessa jättämään pois, kun tuli sivuvaikutuksia. Reumahistoriaa on takana n. 13 vuotta. Eikä lääkärikään antanut mitään muuta ohjetta, kuin käydä piikkiä tarvittaessa. Itse olen syönyt vain Panadolia mahdollisimman vähän, vatsa ei kestä tulehduskipulääkkeitä. Odotan innolla kesää, koska se on yleensä helpompaa aikaa. Näin talvella oireet taitavat aina pahentua. Niinhän sitä sanotaan, että reumaiset jäsenet kolottaa kylmällä Kirjoittelen paremmalla ajalla enemmän ja pitää selvittää tuo yv, kun en ole sitä aikaisemmin käyttänyt.

 

samoja asioita täälläkin mietitään. trexan vähennetty nyt 1tablettiin jo ja samantien ovat oireet alkaneet palautua, polvi oireilee, vasen jalkaterä ettei voi oikein kunnolla kävellä ja siitä varmaan johtuu taas lonkan oireilu kun kävelee huonossa asennossa. Tuntuu kyllä aikamoiselta kun vasta 5kk:n päästä vois alkaa yrittää vauvansaamista, ja nyt oireet jo näin pahat, vaikka 1kk vasta takana lääkkeen vähennyksen aloittamisesta. Mies jo sanoi että onkohan meidän tarkoituskaan saada vauvoja, kun alat heti oireilemaan ja ettei se halua et mä menen taas siihen pahimpaan kuntoon mitä olin viimeksi ennen lääkkeitä, ku kainalosauvojen avulla jouduin kävelemään. Olen pian 30v, ja eka lapsi siis haaveissa. Kyllä sitä kans ite on alkanut harmittelemaan et jospa ois saanut lapset sillo 20v, kun itekin oli vielä fyysisesti terveen kirjoilla. salasopyrinia syön ja kortisoni jatkuu myös. Jotenkin jo toivo uupuu, kun heti aloi nämä samat oireet ilmaantua.

 

Hei hippu12! Löytyihän tänne vielä "kohtalotoveri". Tämä on kyllä tosi kurjaa, kun ei voi vain olla ja odotella että kyllä se plussa sieltä tulee. Mulla on tällä hetkellä himppusen parempi tilanne, en tarvitse heti aamusta tankata kipulääkettä. Jalkaterät ja polvet on kyllä kipeät, samoin kyynärpää. Piikkejä olen käynyt useamman ja niiden avulla pärjännyt. Pahimmillaan olisin minäkin varmaan tarvinnut sauvoja, kun aamulla ei meinannut jalat pitää päällään. Tuon trexanin osalta on varmaan monenlaista tietoa, milloin pitäisi lopettaa. Mulla oli Azamun käytössä, ja siinä oli tosi lyhyt aika, mitä piti odottaa lopettamisen jälkeen. Muistaakseni reumalääkäri suositteli kuukautta ja siinäkin oli jo reilusti yli aikaa. Periaatteessa taisi olla, että viikkokin olisi riittänyt. Olisiko sinulla mahdollista kokeilla sitä, kun trexanissa on pidempi aika?
Meilläkin mies vihjaili jossain vaiheessa, että kannattaako olla ilman lääkkeitä, jos huonoksi menee. Mutta olen päättänyt, että niin kauan kun sängystä pääsen vielä ylös, niin sinnittelen Ja olen positiivisesti ajatellut, että raskauden aikana oireet häviää ja sitten voi aloittaa lääkkeet uudestaan synnytyksen jälkeen, jos tarvitsee.

 

Kauankohan tuossa azamunissa on se aika että "tulee täyteen tehoonsa". ku traxania piti muistaakseni syödä 3kk, et se saavutti täyden tehon. Pitää laittaa korvan taakse, nyt taas tuntuu et olis parempaan päin mutta kuten tiedätte tilanteet vaihtelee päivittäin, ellei tunneittankin.

 

Hei Hippu! Anteeksi vastauksen viipyminen, on ollut kaikenlaista. En nyt muista,mikä aika tuossa Azamunissa oli, että alkaa tehoamaan. Toisaalta voisi olla nopeampi vaikutus, kun sitä syödään päivittäin ja se häviämisaikakin on niin lyhyt. Ei tainnut edes selosteessa olla, niinkuin näissä ns. normaaleissa reumalääkkeissä. Kiva jos olosi on parempi!=)

Täälläkin päivittäin olo vaihtelee, mutta jalat eivät ole kunnossa ollenkaan. Joka aamu joutuu köpöttelemään, ennen kuin pääsee kunnolla liikkeelle aamupäivän aikana. Sitten menee iltaan melko normaalilla liikkeellä, vaikka koko ajan tuntuukin. Ensi viikolle sain ajan reumapolille, katsotaan nyt mitä ehdotuksia sieltä tulee. Mulla on tulehdusarvotkin korkealla, mikä taas ei yhtään helpota tätä raskautumista. En tietysti haluaisi muita lääkkeitä syödä, mutta kyllä tämä jatkuva kipuilu rassaa ja väsyttää. Ainakin piikkejä on varmasti tiedossa, kyynärpää ei itsestään enää toivu/taivu, nilkan alueet joutuu varmaan myös käymään läpi...
Mutta tällaista tämä on, eroonkaan ei taudista pääse, joten kai sen kanssa on vain yritettävä pärjätä.

 

Hei Sairastan kans selkärankareumaa, on todettu viisivuotta sitten. Kolme lasta on tullut tähän maailmaan 9v,4v,1v ja neljättä haaveilen

 

äityli35 mikä lääkitys sulla on?

 

Täälä yks kolmen pojan (04, 07 ja 09) äiti vm 77. Sairastuin nivelreumaan toisen jälkeen. Päkiät oli kipeänä ja ranne. Lääkkeet salazobyrin, trexan, prednisolon, oxiklorin. Ranteet mulla pahimmat. Vuorotyö tai paremminkin 12 tuntiset vuorot ja yö valvominen tekee kipeää... Uutta työtä etsin.

Ilman miestä ja äitiäni olis poikien hoito ollu aikamoinen homma. Iso kiitos heille. Kaikesta huolimatta 4:s haaveissa, vielä kun sais miehen ylipuhuttua...

 

Mulla todettiin selkärankareuma kesällä 2010, selkäkivuista olin kärsinyt jo vuodesta 2005. Kaksi lasta (3 ja 5v.) on ja nyt odotan kolmatta. Multa puuttuu reumatekijä kokonaan verestä, enkä ole joutunut reumalääkkeitä syömään. Kipuun söin Argoxiaa, Panacodia ja Panadol Fortea, mutta kun tulehdusarvot olivat alhaalla jätin tulehduskipulääkkeet kokonaan pois ja nyt raskausaikana olen syöntyt vain Panadolia tarvittaessa.

Onpa "kiva" löytää kohtalotovereita, erityisesti miss bamse ja äityli35 täältä. Olen yrittänyt myös etsiä monesta paikasta "reumasia äitejä" joilta saisi vertaistukea, mutta koska en syö reumalääkkeitä eikä oireeni ole läheskään yhtä pahat kuin muilla niin tunnen oloni usein ulkopuoliseksi, enkä edes viitsi lähteä kirjoittelemaan=)

Valitettavasti en osaa antaa mitään järkevää neuvoa sinulle Demuli, mutta toivottavasti raskaudut pian ja pärjäät kipujen kanssa.

 

Tervetuloa uusille mukaan!
Itse en kanssa tunne itseäni kovin sairaaksi sillä kivuissani saattaa olla pitkiäkin taukoja (vuosi tai yli), nyt olen harkinnut että vois kysyä saisko pitää lääke paussia vai pitääkö syödä varuiksi. Jos ja kun ruvetaan yrittämään vitosta tahtoisin olla jo valmiiksi lääkkeetön vaikka lääkettäni saa raskaana ollessakin syödä. Tahtoisin silti mahd. vähän syödä ylim. lääkkeitä.
Ruokavalio on myös auttanut paljon, vaikka tähänkin väsyy kun saa syödä lista on alle 10 tuotetta, pahoin pelkään etten saa läheskään kaikkia tarvitsemiani vitamiinejä yms. vaikka koitan niitä sit purkista tankata.