reppanoitten keräilijä

[saronno]

Miten sokea voi olla itseään ja muita kohtaan? Jostain syystä löydän itseni aina tästä samasta tilanteesta. Rakastun täysillä ja luulen että nyt se on tässä. Sitten alkaa tyytymättömyys kun en saakaan mitään itselleni koko suhteesta. Ei mitään vaivannäköä toiselta osapuolelta suhteen eteen. Nykyinen on luuhannut luonani puoli vuotta. Siis asunut aivan täysin täällä. Tuonut välttämättömät tavaransa luokseni mutta tietysti jättänyt kämpän itselleen "pakoreitiksi". Nyt on jopa alkanut osallistumaan ruokakustannuksiin mutta ei muihin kuluihin tietenkään. Monta kuukautta meni iloisesti täysin mun siivellä. Mutta enhän minä idiootti mitään huomannut kun olin niin ihastunut. Ikinä en ole saanut lahjan lahjaa ei mitään. En tarkoita mitään kalliita lahjoja tms. Tois perkule vaikka kukan niityltä tai jotain. Seksi on ollut kyllä parasta mutta nyt sekin alkaa hiipua. Alkoholi ja pokeri on tullut tilalle. Että oikeen mahtavaa. Viikolla alkaa huijaamaan itseään ja mua että mukamas opiskelemaan ja liikkumaan. Olen jo aivan innoissani että jihuu hän on unelmieni mies. Viikonloppuna se iskee jälleen. Yleensä kolme päivää menee tissutellessa ja kotona hiippaillessa. En ole tavannut kuin hänen juoppokavereitaan jotka vain mankuu rahaa ja vittuilee kodin leikkimisestä. Perhe pidetään visusti erossa vaikka nekin jo ihmettelee että miten hirveä voin olla kun ei mua kehtaa tuoda näytille... Edellinen kaveri ei käyttänyt alkoholia mutta sillä oli liikunta mikä meni kaiken edelle. Kuten myös hänen äitinsä, sisaruksensa ja kaikki muut. Minä tulin sitten jossain välissä. Nyt hän on alkanut katumaan ja haluaisi yrittää uudelleen. Mutta enhän minä voi kun nyt on tämä mahtava uusi suhde. Että ei pitäis ikinä ihastua kehenkään.

 

[no]

niin ja kuinka pitkän seurustelun jälkeen mies muutti kotiisi?

Nyt laitat sen tavaroineen heti pihalle.

 

[mariee]

"Saranno" kuulostaa tosi paljon mun viimeisimmältä suhteelta. Tunnistan/tunnustan olevani myös "reppanoitten keräilijä". Olisi mielenkiintoista tietää, onko meitä muitakin selailelemassa näitä palstoja?

 

[Kunhan edes]

lopetatte ajoissa, ettekä jahkaa, vaikka tilanne on jo tajuttu! Ennenkuin menee voimat heittää miestä pihalle. Kaljoittelu on asia, joka ei ainakaan vähene ajan saatossa...

 

[€%&/(]

Ei tossa tilanteessa ole kyllä se mikään vaihtoehto, että heitettäisiin tää pihalle ja otettaisiin se vanha takaisin (mitä ehkä ap alitajuisesti mietti), vaan tässä tarvitaan vakavaa pohdiskelua siitä, että MIKSI ap joutuu tällaisiin tilanteisiin. Hän kompensoi jotain omia puutteitaan, elää uudestaan jotain vanhoja kuvioita, ilmeisesti yrittäen TÄLLÄ KERTAA onnistua/muuttaa toisen/saada suhteen onnistumaan, mutta ennusteet eivät ole kovin vahvat.

Seuraavalla kerralla kannattaisi ehkä tutustua tyyppiin REHELLISESTI tarpeeksi kauan (rehellisesti=ei heti ajatella, että "tässä on se" vaan kriittisestkin arvioida onko yhteisiä asioita tarpeeksi ja millainen tyyppi ylipäänsä on kyseessä) ennen kuin muuttaa yhteen/päästää miehen muuttamaan omaan kotiinsa.

Eiköhän näitä reppanoiden keräilijöitä ole aika paljon, itsekin olin sellainen, kunnes tajusin, että koska mua oli jo lapsuudesta asti kohdeltu kaltoin, niin koin aika luontevaksi aina päätyä sellaisiin suhteisiin, jossa mua ei arvostettu ja kohdeltiin kuin halpaa saapasta. Vasta kun päätin, että tämä meno ei vetele, olen löytänyt itselleni maailman ihanimman miehen ja saanut täysin tasa-arvoisen parisuhteen, jossa kukaan ei loisi nurkissa tai kohtele minua kuin halpaa makkaraa.

Että itsetutkiskelun paikka, sanoisin!

 

[Se toisto on nimeltään "tunnelukko"]

ja siitä on kirjoitettu kirjoja, ja tietoa on netissäkin. Tuolla hakusanalla kun googlaa, voi löytää jo jotain auttavaa.

 

[saronno]

hyvä vierailija osui ihan oikeaan. näin minäkin olen alkanut näitä asioita tajuamaan. isäni oli alkoholisti joten kai sitä hakeutuu samanlaisiin tunnetiloihin kuin pienenä. joutuu huolehtimaan toisesta oman elämän kustannuksella. tuntuu paskalle mutta silti jotain tuttua siinä on. ärsyttää todella paljon kun ajautuu tähän tilanteeseen varsinkin kun tietää nyt miksi.

 

[++++++]

Jotain meni pieleen lapsuudessasi isäsi juomisen vuoksi. Nyt hakeudut uudelleen samaan tilanteeseen hankkimalla samanlaisen miehen kuin isäsi. Sitten yrität saada sitä muutosta aikaan, missä et isäsi kanssa onnistunut, esim. että saisit hänet lopettamaan juomisen, saisit normaalin isä tytär suhteen jne. Tulet pettymään näiden isänkuvien kanssa samoin kuin petyit isäsi kanssa, koska et saa heitä muuttamaan tapojaan. Kulutat vain itsesi loppuun näissä suhteissa ja oma elämäsi jää elämättä. Olet lapsuudessasi tottunut uskomaan tyhjiin lupauksiin ja näytät vieläkin uskovan niihin. Elät edelleen lapsuuttasi tunnetasolla, koska toistat miehen kanssa vanhaa suhdetta isäsi kanssa. Siten itse jatkat samaa lapsuuden helvettiä, sen sijaan että hommaisit miehen, joka on jo mieleisesi ilman että mitään tarvitsee muuttaa. Sellaisiakin on, mutta et vielä osaa valita heitä. Et ehdi elää omaa elämääsi, kun energiasi menee toiselle, kuten kotonasi. Ehkä et osaa elää omaa elämääsi, koska siihen ei kotonasi ollut mahdollisuutta, etkä ole koskaa oppinut miten omaa elämää eletään?

Me kaikki haemme suhteistamme sellaista, mikä tuntuu tutulta. Jos on ollut hyvä isäsuhde, niin osaamme automaattisesti valita samanlaisen, hyvän miehen. Ongelmia tulee niille, joilla oli ongelmallinen isäsuhde. Sinun pitää opetella pääsemään eroon lapsuutesi ihmissuhteista, jos haluat oman elämän, ilman isäsi varjoa. Uudenlaisten ihmissuhteiden luominen ei ole mahdotonta, mutta sen eteen pitää tehdä tietoisesti töitä. Ensiksi sinun pitää tiedostaa se, että toistat miessuhteissasi isäsuhdettasi, kuten olet jo tehnytkin. Hae tarvittaessa asiantuntija-apua, jos et omin voimin pääse vanhoista kuvioista irti.