Repeäminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suurperheellinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suurperheellinen

Vieras
Eli voitteko selittää tyhmälle mistä ponnistusvaiheen repeäminen johtuu?Mä nimittäin luulin että johtuu esim.vauvan koosta mutta viimesin vaavi painoi 4.2kg eikä repeämistä ollut joten..takana siis kaksi alatiesynnytystä.Valaisisiko joku asiaa? :)
 
Mulla ainakin repesi pahiten kun toi "plottapäinen" keskimmäinen syntyi... ei se päänympärys isompi ollut, tollasen neliskanttisemman mallinen vaan...(ja ilmeisesti se ponnistusvaiheen nopeus kanssa vaikuttaa...nopeasti ulos, helpommin repeää...)
 
Eka käynistettiin oksitosiinilla ja oli varsin nopea ja raju. Repeämä ei yllä tulu, mutta leikattiin. Toinen syntyi rauhalisemalla ahdila ilman epiduraalia ja oli reippasti isompi. Silti ei tulu ainuttakaan tikkiä.

Eli mun kokemus ja uskomus on, että mitä luonolisemin keho saa aikaa työskenelä, sitä pienepi on riski. Kun lyötiin rajusti oksitosinia ei lihakset ehtneet mukaan ja oli pakko leikata. Lisäksi epiduraali vei tunon muutenkin vähän turhankin hyvin, esim. ponistaminen oli vaikeaa kun ei alakropa tuntenut mitään. Toisaalta eipä sitten sattunu se ompelukaan, mikä kulema on ylensä kivuliasta
 
Jaa`a, mistähän se johtuis? :whistle: Vaikee sanoa.

Meillä vauvalla 37cm py (eli ehkä keskivertoa kookkaampi), painoa 4090g ja 15min ponnistus ja kaksi suht pientä repeämää.

Aika hyvin noi alapään kudokset näköjään kumminkin venyy :)
 
Mulla synnytys oli aika nopea. Epiduraali ja supistuksia lisäävä tippa laitettiin ja ponnistaminen kesti n. 10 minuuttia. Jotain pieniä limakalvovaurioita tuli ja niihin muistaakseni 2-3 tikkiä. Vauva oli aika pieni ja päänympärys 33 cm. Syntyi kuitenkin käsi poskella mistä johtuen muutamat tikit.
 
No jos edellisestä synnytyksestä vasta joitakin vuosia, ei ole alapää vielä kokonaan palautunut, joten on jo valmiiksi venyneempi. 2v menee palautumiseen ja 12v kestää et synnytys on kuin ensimmäinen. jos pitäisit 12v taukoa, niin saattaisit revetä taas pahemmin.
 
mä repesin esikoisesta mut en ku kuopusta synnytin ja se tuli vauhdilla ulos..minuutin kesti ponnistus..jääny itekki miettii miten se repeytyminen ku varauduin kuopuksen kaa et repeytyy
 
mulla ponnistusvaiheet ollut tosi lyhkäsiä, viimeisimmältä merkattiin: yks työntö. Ja revenny on joka kerta (4). Luulen et raju ponnistus niinku mulla aiheuttaa repeämän. Kumpa malttaisi ponnistaa rauhassa ni ei ehkä repeäisi. Siinävaiheessa ei vaan tee mieli pihtailla ku pää on puoliks ulkona. :/
 
Ponnistusvaiheen nopeus vaikuttaa varmasti eniten. Itse synnytin esikoisen ns. luomuna ja tuli useita pieniä 1. asteen repeämiä. Mutta synnytin vedessä ja vesihän tunnetusti pehmentää kudoksia. eli luultavasti olisin revennyt "kuivalla maalla" paljon pahemmin. Välilihaan ei tullut kumma kyllä yhtään repeämää vaikka kätilö mainitsikin sen olevan yllättävän kireä...

Ponnistusvaiheessa vauva tuli hieman ulospäin ja sen jälkeen luisui hieman takaisin. Se oli todella tympeä tunne, "kaksi askelta eteen yks taakse", mutta kätilöt sanoivat tuosta olevan vain hyötyä - paikat venyy hitaasti ja ei tule niin pahoja repeämiä.
 
Mä repesin toisessa synnytyksessä aikas pahasti,se oli syöksysynnytys ja lapsi syntyi käsi poskella..siis vauvan kyynärpää se tais repiä mamman keskeltä melkein kahtia.Mulla neljäs lapsi oli suurin,painoi 4480g,mutta silloin en revennyt lainkaan,jotai pientä pintanaarmua vaan.Olettaisin että lapsen pään asento ja ponnistusvaiheen nopeus vaikuttaisi siihen repeämiseen..jos lapsi on kasvotarjonnassa,repeämisriski on suurempi,kai se pipon kokokin sitten vaikuttaa..mene ja tiedä:))
 
Mulla ei ole tullut yhdessäkään viidestä synnytyksestä repeämiä, vaikka lapset ovat olleet 4,5kg:nmolemmin puolin. Ja ponnistusvaiheet on vaihdelleet esikon yli tunnista kuopuksen alle minuuttiin. Esikoisen kanssa tehtiin pieni episiotomia, sittemmin sitä ei ole tarvittu. Useat lääkärit ovat vain todenneet kudostyyppini olevan "superjoustavaa". Ja kait silläkin on merkitystä, että kroppa tottuu kun synnytysten välit on olleet noin kaksi vuotta.
 
Terveydenhoitajani sanoi viimekäynnillä kun kerroin pelkääväni repeämistä ja sitä leikkaamista että repeäminen johtuu siitä kuinka joustavaa kudos on. eli jos kudos alapäässä on hyvin joustavaa se ehtii venyä ja antaa periksi kun vauva tulee mutta jos taas synnytys on nopea eikä kudos ole joustavaa tulee helposti repeämiä. Leikkaamisesta hän sanoi ettei pitäisi sattua jos kätilö osaa sen tehdä oikeaan aikaan eli silloin kun iho on kireällä ja valkoinen eli veri on pois ihosta, silloin on vähiten tuntoa. Nää tiedot kyl vähän helpotti pelkoani mut tartteeko mun ny sit sairaalas kätilöltä varmistaa et osaaks varmasti tehdä epparin :laugh: esikoisesta minulle tuli ihan pieni repeämä laittoivat vissiin yhden ompeleen, eikä se ollut jälkeenpäinkään juurikaan kipeä.
 
minua, ensisynnyttäjää, kätilö lohdutti yli kahden tunnin(!!) ponnistuksen jälkeen että kaikki meni hienosti, ei tullut repeämiä. Tässä ajassa kudokset ehtivät venyä ja antavat sitten periksi...
 
Vauvan koolla ja synnytyksen siis myös ponnistuksen kestolla ei ole välttämättä vaikutusta repeämin. Tietysti jos tulossa on iso vauva tai huono asento voi repeämiä tulla herkemmin. Suurin asiaan vaikuttava tekijä on kudokset. Ensisynnyttäjä repeää helpommin koska kudokset eivät ole aiemmin venyneet.
 
Tyksissä on kuulemma nykyään öljyä mukana synnytys huoneissa ja kätilö pyytää jossain vaiheessa olemaan ponnistamatta että vauva syntyisi hitaammin. sitten ei kuulemma repeä niin pahasti...
Kuulopuhetta. Kokemuksia?
 
Riippuu synnytys asennosta, pään koosta, omasta koosta(en tarkoita että iso v...) vaan siis onko tyyliin 150cm vai 180cm...onhan siinä jo kaikessa eri koot, nahan ja kudosten venyvyydestä(me kaikki ollaan erilaisia), ja esim siitä käskeekö kätilö ponnistaan liian aikasin kun kohdunsuu ei ole vielä tarpeeksi auki(niin kuin minulla). :(
 
Ei varmaan johdu vaivan isosta koosta ainakaan ainoastaan... Meillä 2 poikaa, joiden syntymäpainot ovat 3480g (rv.37+0) ja 5310g (rv 40+6). Esikoisen synnytyksessä tuli repeämioä, epiduraalin huono ajoitus vei tunnon ponnistamisesta tai siis en tuntenut sitä tarvetta ollenkaan. ponnistuvaihe oli tuolloin noin 40 min kestoltaan. \|O

Kakkosemme synnytyksessä minulla ei ollut epiduraalia ja synnytys oli helppo, kesto oli 7,5h (käynnistyksellä kuten esikoinenkin) Poika syntyi 9 minuutin ponnistamisella ja minulle ei tullut edes nirhaumia! Vauvan pääkin oli 39,5cm kooltaan. :o

Kätilö kertoi minulle, että kudostyyppi ja ponnistamisen ajoitus vaikuttavat repeämiseen. Hän sanoi, että minulla oli nappiponnistus ja todella venyvät kudokset. Tunsin ponnistamisen tarpeen tosi hyvin. Näin ollen palauduin myös todella nopeasti: jälkitarkastuksen lääkäri sanoi, että ei millään uskoisi, että olen synnyttänyt - ja vieläpä niin ison pojan. Lantionpohjani on loistokunnossa! :whistle:
 

Yhteistyössä