repeämien jälkeen: sektio vai alatie?

[mitäpä tekisin?]

Olen raskaana rv 36 ja synnytystapa-arviossa ei vielä lyöty lukkoon synnytystapaa vaan sain uuden ajan muutaman päivän päähän ja "miettimisaikaa" itselleni. Pitäisi päättää että sektio vai alatiesynnytys, saan siis itse valita. Nyt heti korostan että tämä ei ole mikään pelkosektio tai "pelkään että pimpsa löystyy" -sektio vaan tälle on lääketieteelliset syyt olemassa.

Taustaa: ensimmäinen synnytys oli vaikea, jossa vauvan sydänäänet katosivat ja lapsi piti repiä äkkiä ulos, oli kuitenkin jo niin pitkällä synnytyskanavassa että hätäsektioon ei ehditty. Imuveto epäonnistui ensin ja toisella kerralla - tehtiin laaja episiotomia - lapsi saatiin vedettyä väkisin ulos kolmen ihmisen voimin. Seurauksena pahat repeämät (3.aste) ja peräsuolen sulkijalihasten ostittainen katkeaminen. Toipuminen kesti pitkään, en voinut istua 4 kuukauteen ja ulostustoiminnot normalisoituivat vasta puolen vuoden jälkeen. Ekasta synnytyksestä on jo jokunen vuosi aikaa ja koskaan parantuminen ei tullut täydelliseksi vaan krooniset ulostuskivut, yhdyntäkivut ja arpikudoksen kiristely ovat jokapäiväisiä.

Itse repeämä - vaivoista huolimatta - näyttäisi olevan kunnossa ja lääkäri vakuutti että paikat joustavat ja toinen lapsi tulee ulos helpommin. Lisäksi sanoi että todennäköisyys sille että selviäisin ilman vastaavia repeämiä on 90% - toisaalta taas jos kuulun siihen 10% joukkoon jolla uudestaan repeää pahasti niin korjaaminen on vaikeaa ellei mahdotonta, sillä viimeksikin jo tikkejä tuli lähemmäs 80.... Mielestäni lääkäri on erittäin "humaani" ,sillä hän ei pakota minua alatiesynnytykseen, toisaalta ei varsinaisesti suosittele sektiotakaan koska lapsen etu on syntyä alateitse (oletuksena siis että alatiesynnytys on normaali).

Paha paikka, miten päättäisi: en kyllä enää ikinä halua kokea sitä kipua ja tuskaa minkä revennyt suoli aiheuttaa, mutta toisaalta taas sektio voi mennä pahasti pieleen ja toipuminen kestää vähintään yhtä pitkään tai pidempäänkin.

Kuulisin mielelläni kokemuksia erityisesti niiltä jotka ovat revenneet pahasti (3. tai 4. aste), miten teillä seuraavat synnytykset on hoidettu?

 

[alkup.kirj.]

taustatiedoksi vielä että olen suhteellisen nuori (reilusti alle 30v) joten toipumisprosessi sinällään nuorella on ehkä nopeampi kuin vanhemmalla, ainakin repeäminen ja episiotomian suhteen.

 

[oma kokemus]

Itse valitsin sektion vaikka en ekalla kerralla noin pahasti edes revennyt kuin sinä, repeämät olivat peräsuoleen asti (luokkaa 2., tikkejä oli paljon, en kyllä muista enää tarkkaa määrää). Lääkäri suositteli itse minulle sektiota seuraavalla kerralla (heti ekan synnytyksen jälkeen) koska hänen mukaansa olisin voinut revetä toisella kertaa vielä pahemmin. Toivuin sektiosta huomattavasti nopeammin kuin tuosta epäonnisesta alatiesynnytyksestä. Mulla repeämä johtui siitä että ponnistusvaihe oli aivan liian nopea, episiotomiaa ei keretty tekemään ja vauva oli iso, lähes 4,5kg. Olin esikoisen syntyessä 25v ja toisen syntyessä 27v. Tietenkään sektiokaan ei takaa etteikö sinun kohdallasi toipuminen kestäisi kauan mutta mulle se oli kyllä ainoa oikea vaihtoehto.

 

[Maaruska]

Hei,
mulle tuli ekassa synnytyksessä repeämät peräaukon sulkijalihakseen asti, ja synnytyssalista mut kiidätettiin leikkaussaliin korjausleikkaukseen. Siinä vaiheessa lääkäri totesi, että jatkossa synnytykset on parasta hoitaa suunniteltuna sektiona, koska jos kertaalleen revennyt sulkijalihas repeää toistamiseen, sitä ei enää leikkauksella saa kunnolla korjattua. Lääkäri sanoi, ettei hän voi kieltää alatiesynnytystäkään, mutta kannattaa siis ehdottomasti leikkausta. Kakkonen syntyikin sitten suunnitellulla sektiolla, ja hyvä niin, koska oli huomattavasti isompi kuin esikoinen, joka siis ei oikein sujuvasti ulos sutkahtanut. Ja ainakin oma kokemukseni on, että kyllä ne tikit sun muut tuntuu paljon paremmilta mahassa kuin takapuolessa.

Ja tähän vielä mainittakoon, että mikäli uusintarepeämisen pelkoa ei olisi ollut, olisin mieluiten synnyttänyt kakkosenkin alateitse, koska se tuntui luonnollisemmalta. Jälkikäteen olen kuitenkin ollut hyvilläni siitä, että päädyin noudattamaan lääkärin suositusta.

 

[n..]

Minulla ensimmäinen sektio, perätilan takia ja nyt toinen alatiesynnytys. Sydän äänet myös romahtivat ja imuvedolla tuli vauva. Olin onneksi melko pieni n.3kg ja helpolla tuli ulos.. Eppari tehtiin ja kyllä sektiosta toipuu hurjan paljon nopeammin kuin tuosta jälkimmäisestä. Ainakin minun kohdallani. Eikä tarvitse suunnitellulla sektiolla kärsiä supistuksista yms... suosittelen siis sektiota.