rehellisiä vastauksia toivoen

[vieras]

Ennen lapsia en toivonut lapsia enkä heitä ajatellut hankkivani mutta niitä tuli. Mutta, sitä en olisi voinut uskoa, että vaikka heitä rakastaa, on heidän kanssa tosi rankkaa. Olenko kasvattanut huonosti/väärin lapseni? Vai olenko ainoa, joka väsyy todella paljon esim. kesälomalla, kun on muutaman kuukauden putkeen parin lapsen kanssa jatkuvasti? Siis kyllä, minulla on mielikuvitusta mitä tulee lapsiin, keksin tosi paljon tekemistä, ja lapsenikin. Mutta suoraan sanottuna, olen todella väsynyt syksyllä. Lasten kanssa on raskasta olla. He ovat hyvin usein eri mieltä asioista ja tappelevatkin aika paljon. Mikään ei ole helppoa tai yksinkertaista, jos ehdotan jotain, toinen on aina eri mieltä. Kaikki, mitä teemme, on ison työn tulos. Siis että siihen on päästy.

Ja niin, ehkä en olisi niin väsynyt, jos en olisi kotiäiti ja siis jo valmiiksi ennen kesää väsynyt, kun aina lasten kanssa

 

[Turkilmas]

Eihän vanhemmuus olekaan pelkkää onnea ja autuutta. Kyllä mä ainakin oon välillä ihan loppu pojan kanssa, etenkin jokin aikaa sitten kun hänellä oli pahin uhma mitä koskaan.

Mun biologinen isä aikoinaan aina sanoi sarkastiseen sävyyn että "tehkää lapsia sanottiin...ne ovat ihania sanottiin...

 

[r u u s a]

Sitähän se lasten kanssa on.

Onneksi ne kasvavat. :xmas:

 

[O-ou]

Silloin kun ei ole lapsia, niin kaikki äidit hehkuttaa kuinka ihania ne on. Sitten kun tuli raskaaksi, niin kaikki alkaakin puhumaan kuinka raskasta se on. Ikään kuin äidit olisi kateellisia lapsettomille, ja yrittävät vaan puheillaaan saada heidät ansaan.

 

[Pinnasänky]

juu ja sitten ne vielä hämäävät, että kahden kanssa olisi muka jotenkin helpompaa kuin yhden!

 

[M]

juu ja sitten ne vielä hämäävät, että kahden kanssa olisi muka jotenkin helpompaa kuin yhden!

Ja kolme menee kuulemma siinä kun kaksikin.

 

[Valaja]

juu ja sitten ne vielä hämäävät, että kahden kanssa olisi muka jotenkin helpompaa kuin yhden!

Ja kolme menee kuulemma siinä kun kaksikin.

Tolla logiikalla 8 ois jo varmaan itsestään hoituva sakki.

 

[Maine Coon/]

Vanhemmuus on mm rakastamista, jaksamista, väsymistä, luopumista, kompromisseja jne...on lapsia sitten 1 tai 5 tai enemmän =)

 

[vieras]

Sitähän se lasten kanssa on.

Onneksi ne kasvavat. :xmas:

Mutta koululaistenkin kanssa on raskasta koska heillä on tylsää aina, jos ei ole lähes samanikäistä sisarusta. Sitten tuleekin murrosikä. sitten saa pelätä kuinka kammottavan puolison ottavat ja kuinka kauheasta perhestä.

Onko sinulla muka helpottanut jossain vaiheessa?

 

[Maine Coon/]

Sitähän se lasten kanssa on.

Onneksi ne kasvavat. :xmas:

Mutta koululaistenkin kanssa on raskasta koska heillä on tylsää aina, jos ei ole lähes samanikäistä sisarusta. Sitten tuleekin murrosikä. sitten saa pelätä kuinka kammottavan puolison ottavat ja kuinka kauheasta perhestä.

Onko sinulla muka helpottanut jossain vaiheessa?

Sanonta on, että mitä isommat lapset niin sen isommat murheet.Pikkuisena he polkevat ns syliä, isompina sydäntä.Tämä pitää osittain paikkansakin

 

[Piika-äiti]

Tämä on sitä äitiyden kipua ja ihanuutta. ja ei se toden totta helpota, ei koskaan.

Ainut mitä voi muuttaa on oma suhtautuminen äitiyteensä ja lapsiinsa. Itse olen tehnyt itseni kanssa töitä ja päättänyt nauttia äitiydestäni, huikeista pojistani ja elämästäni heidän kanssaan.

Toki se on joinakin päivinä pään takomista seinään, mutta on se myös sen arvoista.

Sinuna muistaisin sen, että työelämässä käydään vääntöä oman äitiyden ja oman perheen lisäksi myös työkavereiden kanssa, ja sekään ei aina ole helppoa.