Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Poika on nyt 1v1kk...nelikuisesta asti oon kyseistä vaivaa epäillyt ja nyt vasta mua uskottiin ja otettiin tosissaan. Lääkärit ei pitäny refluksia mahdollisena, koska on aina kasvanut pluskäyrillä eikä pulauttele koko ajan metrin kaaressa. Aina on sanottu että on normaalia, kyllä se siitä kun alottaa kiinteät ruuat, kyllä se siitä kun lähtee kun rupeaa liikkumaan ja kävelemään. Hampaiden puhkeamista on myös syytetty, mikä varmasti on myös vaikuttanut muttei todellakaan kaikkia oireita voi aiheuttaa.. Sitten on vaan voivoteltu että on varmasti rankkaa, ja kerta toisensa jälkeen vaan käsketty pitämään unikoulua.
Usein neuvolassa on kertomuksieni jälkeen keskitytty siihen kuinka väsyneeltä näytän ja vaikutan ja nostettu taas oma masennusdiagnoosini esille. On tarjottu kodinhoitoapua ja vertaistukea ym keskusteluapua. Tietysti ymmärrän miksi, mutta haluan lapselleni ensisijaisesti apua, mutta kukaan ei ota tosissaan..monesti olen meinannut purskahtaa itkuun kun on lääkäristä päästy taas tyhjin käsin ja voivottelujen kera kun on niin hankala vauva. On pitänyt esittää vahvaa että oireet otettaisiin tosissaan, mutta ei.
Lopulta kun 8kk neuvolassa lääkäri totesi että kokeillaan nyt sitten gavisconia, kun kerran oireet mielestäni johtuu vieläkin refluksista. Ja se helpotti! ei vienyt kokonaan niitä pois, mutta nukkui selkeästi paremmin. Ilmoitin edistymisestä tohkeissani neuvolalääkärille, joka totesi että hyvä jos apua, mutta jokaisella vauvalla on refluksia rakenteesta johtuen ja että palataan asiaan myöhemmin. Gavisconia oltiin otettu se 2kk kuuri, enään ei voitu sitä jatkaa. Meni kuukausi kun oireet pikkuhiljaa palasi, ja kärjistyivät tähän hetkeen. Poika heräili 1-2tunnin välein itkuisena ensin yskien ja "hukkumisen" tunteeseen..Touhuaa valveilla niin kovasti että sai vähän väliä vedet silmissä nieleskellä ylösnoussutta vatsahappoa ja koitti oksentaa.
Rupesin itse jo epäilemään, että kuvittelenko kaiken itse omassa päässäni ja että poika onkin ihan terve, jos väsymys on sumentanut muistikuvat?
Meinasin että nyt on pakko löytää apua, ja varasin pikkujättiin ajan lastenlääkärille..
Kun rupesin selittämään historiaa ja oireita niin lääkäri totesi että tämähän on ihan selvästi silent refluksia! Menin hiljaiseksi, ja sitten pääsi itku..helpotuksen itku. Oli niin ihana lääkäri, joka ymmärsi miksi reagoin niin vahvasti. Toivon todella että tästä lääkkeestä olisi apua pojalleni. Vaikka vielä ei ole selkeää helpotusta havaittu, niin olen löytänyt diagnoosin jälkeen ihan uutta voimaa ja väsymyskin helpottanut kun tunnelin päästä on vihdoin näkyvissä valoa![]()