Refluksilasten äidit!
- Viestiketjun aloittaja tiinu86
- Ensimmäinen viesti
Poika sai aluksi Gavisconia, mutta ei auttanut, ja sai sitten kans tuota Nexiumia. Auttoi tosi nopeasti. Käytin sitä n. kuukauden tai vajaan, ja sen jälkeen ei tarvinnut käyttää enää lainkaan. 
Poika on nyt 1v1kk...nelikuisesta asti oon kyseistä vaivaa epäillyt ja nyt vasta mua uskottiin ja otettiin tosissaan. Lääkärit ei pitäny refluksia mahdollisena, koska on aina kasvanut pluskäyrillä eikä pulauttele koko ajan metrin kaaressa. Aina on sanottu että on normaalia, kyllä se siitä kun alottaa kiinteät ruuat, kyllä se siitä kun lähtee kun rupeaa liikkumaan ja kävelemään. Hampaiden puhkeamista on myös syytetty, mikä varmasti on myös vaikuttanut muttei todellakaan kaikkia oireita voi aiheuttaa.. Sitten on vaan voivoteltu että on varmasti rankkaa, ja kerta toisensa jälkeen vaan käsketty pitämään unikoulua.
Usein neuvolassa on kertomuksieni jälkeen keskitytty siihen kuinka väsyneeltä näytän ja vaikutan ja nostettu taas oma masennusdiagnoosini esille. On tarjottu kodinhoitoapua ja vertaistukea ym keskusteluapua. Tietysti ymmärrän miksi, mutta haluan lapselleni ensisijaisesti apua, mutta kukaan ei ota tosissaan..monesti olen meinannut purskahtaa itkuun kun on lääkäristä päästy taas tyhjin käsin ja voivottelujen kera kun on niin hankala vauva. On pitänyt esittää vahvaa että oireet otettaisiin tosissaan, mutta ei.
Lopulta kun 8kk neuvolassa lääkäri totesi että kokeillaan nyt sitten gavisconia, kun kerran oireet mielestäni johtuu vieläkin refluksista. Ja se helpotti! ei vienyt kokonaan niitä pois, mutta nukkui selkeästi paremmin. Ilmoitin edistymisestä tohkeissani neuvolalääkärille, joka totesi että hyvä jos apua, mutta jokaisella vauvalla on refluksia rakenteesta johtuen ja että palataan asiaan myöhemmin. Gavisconia oltiin otettu se 2kk kuuri, enään ei voitu sitä jatkaa. Meni kuukausi kun oireet pikkuhiljaa palasi, ja kärjistyivät tähän hetkeen. Poika heräili 1-2tunnin välein itkuisena ensin yskien ja "hukkumisen" tunteeseen..Touhuaa valveilla niin kovasti että sai vähän väliä vedet silmissä nieleskellä ylösnoussutta vatsahappoa ja koitti oksentaa.
Rupesin itse jo epäilemään, että kuvittelenko kaiken itse omassa päässäni ja että poika onkin ihan terve, jos väsymys on sumentanut muistikuvat?
Meinasin että nyt on pakko löytää apua, ja varasin pikkujättiin ajan lastenlääkärille..
Kun rupesin selittämään historiaa ja oireita niin lääkäri totesi että tämähän on ihan selvästi silent refluksia! Menin hiljaiseksi, ja sitten pääsi itku..helpotuksen itku. Oli niin ihana lääkäri, joka ymmärsi miksi reagoin niin vahvasti. Toivon todella että tästä lääkkeestä olisi apua pojalleni. Vaikka vielä ei ole selkeää helpotusta havaittu, niin olen löytänyt diagnoosin jälkeen ihan uutta voimaa ja väsymyskin helpottanut kun tunnelin päästä on vihdoin näkyvissä valoa
Usein neuvolassa on kertomuksieni jälkeen keskitytty siihen kuinka väsyneeltä näytän ja vaikutan ja nostettu taas oma masennusdiagnoosini esille. On tarjottu kodinhoitoapua ja vertaistukea ym keskusteluapua. Tietysti ymmärrän miksi, mutta haluan lapselleni ensisijaisesti apua, mutta kukaan ei ota tosissaan..monesti olen meinannut purskahtaa itkuun kun on lääkäristä päästy taas tyhjin käsin ja voivottelujen kera kun on niin hankala vauva. On pitänyt esittää vahvaa että oireet otettaisiin tosissaan, mutta ei.
Lopulta kun 8kk neuvolassa lääkäri totesi että kokeillaan nyt sitten gavisconia, kun kerran oireet mielestäni johtuu vieläkin refluksista. Ja se helpotti! ei vienyt kokonaan niitä pois, mutta nukkui selkeästi paremmin. Ilmoitin edistymisestä tohkeissani neuvolalääkärille, joka totesi että hyvä jos apua, mutta jokaisella vauvalla on refluksia rakenteesta johtuen ja että palataan asiaan myöhemmin. Gavisconia oltiin otettu se 2kk kuuri, enään ei voitu sitä jatkaa. Meni kuukausi kun oireet pikkuhiljaa palasi, ja kärjistyivät tähän hetkeen. Poika heräili 1-2tunnin välein itkuisena ensin yskien ja "hukkumisen" tunteeseen..Touhuaa valveilla niin kovasti että sai vähän väliä vedet silmissä nieleskellä ylösnoussutta vatsahappoa ja koitti oksentaa.
Rupesin itse jo epäilemään, että kuvittelenko kaiken itse omassa päässäni ja että poika onkin ihan terve, jos väsymys on sumentanut muistikuvat?
Meinasin että nyt on pakko löytää apua, ja varasin pikkujättiin ajan lastenlääkärille..
Kun rupesin selittämään historiaa ja oireita niin lääkäri totesi että tämähän on ihan selvästi silent refluksia! Menin hiljaiseksi, ja sitten pääsi itku..helpotuksen itku. Oli niin ihana lääkäri, joka ymmärsi miksi reagoin niin vahvasti. Toivon todella että tästä lääkkeestä olisi apua pojalleni. Vaikka vielä ei ole selkeää helpotusta havaittu, niin olen löytänyt diagnoosin jälkeen ihan uutta voimaa ja väsymyskin helpottanut kun tunnelin päästä on vihdoin näkyvissä valoa
Poika on nyt 1v1kk...nelikuisesta asti oon kyseistä vaivaa epäillyt ja nyt vasta mua uskottiin ja otettiin tosissaan. Lääkärit ei pitäny refluksia mahdollisena, koska on aina kasvanut pluskäyrillä eikä pulauttele koko ajan metrin kaaressa. Aina on sanottu että on normaalia, kyllä se siitä kun alottaa kiinteät ruuat, kyllä se siitä kun lähtee kun rupeaa liikkumaan ja kävelemään. Hampaiden puhkeamista on myös syytetty, mikä varmasti on myös vaikuttanut muttei todellakaan kaikkia oireita voi aiheuttaa.. Sitten on vaan voivoteltu että on varmasti rankkaa, ja kerta toisensa jälkeen vaan käsketty pitämään unikoulua.
Usein neuvolassa on kertomuksieni jälkeen keskitytty siihen kuinka väsyneeltä näytän ja vaikutan ja nostettu taas oma masennusdiagnoosini esille. On tarjottu kodinhoitoapua ja vertaistukea ym keskusteluapua. Tietysti ymmärrän miksi, mutta haluan lapselleni ensisijaisesti apua, mutta kukaan ei ota tosissaan..monesti olen meinannut purskahtaa itkuun kun on lääkäristä päästy taas tyhjin käsin ja voivottelujen kera kun on niin hankala vauva. On pitänyt esittää vahvaa että oireet otettaisiin tosissaan, mutta ei.
Lopulta kun 8kk neuvolassa lääkäri totesi että kokeillaan nyt sitten gavisconia, kun kerran oireet mielestäni johtuu vieläkin refluksista. Ja se helpotti! ei vienyt kokonaan niitä pois, mutta nukkui selkeästi paremmin. Ilmoitin edistymisestä tohkeissani neuvolalääkärille, joka totesi että hyvä jos apua, mutta jokaisella vauvalla on refluksia rakenteesta johtuen ja että palataan asiaan myöhemmin. Gavisconia oltiin otettu se 2kk kuuri, enään ei voitu sitä jatkaa. Meni kuukausi kun oireet pikkuhiljaa palasi, ja kärjistyivät tähän hetkeen. Poika heräili 1-2tunnin välein itkuisena ensin yskien ja "hukkumisen" tunteeseen..Touhuaa valveilla niin kovasti että sai vähän väliä vedet silmissä nieleskellä ylösnoussutta vatsahappoa ja koitti oksentaa.
Rupesin itse jo epäilemään, että kuvittelenko kaiken itse omassa päässäni ja että poika onkin ihan terve, jos väsymys on sumentanut muistikuvat?
Meinasin että nyt on pakko löytää apua, ja varasin pikkujättiin ajan lastenlääkärille..
Kun rupesin selittämään historiaa ja oireita niin lääkäri totesi että tämähän on ihan selvästi silent refluksia! Menin hiljaiseksi, ja sitten pääsi itku..helpotuksen itku. Oli niin ihana lääkäri, joka ymmärsi miksi reagoin niin vahvasti. Toivon todella että tästä lääkkeestä olisi apua pojalleni. Vaikka vielä ei ole selkeää helpotusta havaittu, niin olen löytänyt diagnoosin jälkeen ihan uutta voimaa ja väsymyskin helpottanut kun tunnelin päästä on vihdoin näkyvissä valoa
:flower:
Tuo on ihan kuin minun näppikseltäni. Pitkään itse epäilin silent refluksia, tyttö kuitenkin oli ikäänsä nähden isokokoinen, kasvoi eikä pulautellut joten lääkärit tyrmäsi refluksin täysin. Unikouluja tarjottiin, perhetyöntekijä kävi kotona auttamassa koska oli niin rankka vauva-aika jne..
1v2kk iässä lapsi vihdoin sai lääkityksen ja taivas aukeni. Tyttö on ihan eri ihminen kuin mitä silloin oli.
Oma syyllisyys myös painaa, koko ensimmäisen elinvuotensa lapsi joutui kärsimään eikä apua saanut :/
Aiheesta luin paljon, ja kävi ilmi että suomessa silent refluksia ei tunneta niin paljoa kuin esim Amerikassa. Jenkkisivuiltahan enemmän silentistä löytyykin tietoa kuin suomalaisilta sivuilta. Terveyskeskukslääkärit ei oikeastaan edes usko koko taudin olemassa oloon (näin yleistäen). Onneksi suomessa on kuitenkin näitä yksityisiälääkäreitä, jotka ovat perehtyneet tautiin. Ja onneksi siihen on saatavilla helpotusta, parempi olisi vaan jos hieman nopeammin reagoitaisiin kun näin vuoden jälkeen. Se on kuitenkin aina kärsimyksen päivä lapselle ja ruokatorvi joutuu joka päivä kovalla koettelemukselle. Meidän tytöllä olikin pahasti tulehtunut ruokatorvi silloin vuoden iässä kun lääkkeet saatiin...
Tsemppiä teille jatkoon, toivottavasti elämä helpottuu!
Hyvä että olette viimein saaneet diagnoosin! Mun poika oli 5kk kun sain Nexiumin ja musta sekin aika jo tuntui niin pitkältä. Musta tuntui että muakin pidettiin luulosairaana ja mun jaksamisesta vaan puhuttiin. Poika oksenteli paljon, n. 50 kertaa päivässä ja ihan kaarella, siltikään ei otettu tosissaan koska kasvoi pluskäyrillä. Joi maitoa kipuunsa. Samalla todettiin myös maitoallergia.
Kiitos vastanneille! meillä ei oo todettu mitään allergioita taustalla..mutta on nyt ollut myös itsesyytöksiä, olisi vaan pitänyt luottaa itseensä ja etsiä apua vaikka väkisin. Tuntuu kyllä niin pahalta kun poika on kerennyt näin kauan kärsimään 
Toinen asia mikä tuntuu pahalta, on kaikki 7 kärsittyä korvatulehdusta jotka ilmeisesti on myös refluksista johtuneet..koitin kysellä miten voi olla että kaikki tulehdukset on tullu ihan yhtäkkiä, ilman mitään flunssia tai nuhia? poika on yhden flunssan sairastanut elämänsä aikana.. Kesäkuun alussa laitettiin putket, mietityttää vaan oisko putkituksen voinu välttää jos olisi aikasemmin saanu apua..
Mutta turha kai näitä on mietiskellä, pääasia että nyt toivottavasti on suunta parempaan
meillä ei oo todettu mitään allergioita taustalla..mutta on nyt ollut myös itsesyytöksiä, olisi vaan pitänyt luottaa itseensä ja etsiä apua vaikka väkisin. Tuntuu kyllä niin pahalta kun poika on kerennyt näin kauan kärsimään Toinen asia mikä tuntuu pahalta, on kaikki 7 kärsittyä korvatulehdusta jotka ilmeisesti on myös refluksista johtuneet..koitin kysellä miten voi olla että kaikki tulehdukset on tullu ihan yhtäkkiä, ilman mitään flunssia tai nuhia? poika on yhden flunssan sairastanut elämänsä aikana.. Kesäkuun alussa laitettiin putket, mietityttää vaan oisko putkituksen voinu välttää jos olisi aikasemmin saanu apua..
Mutta turha kai näitä on mietiskellä, pääasia että nyt toivottavasti on suunta parempaan
meillä keskimmäinen kärsi pienenä allergisesta refluksista, mutta pärjättiin lääkkeettä-koska ne "väärät" ruuat toi mukanaan refluksin, sai vatsan sekaisin, ihon lehahtelemaan ja unet 45min pätkiin myös öisin.
kuopuksella on sama, mutta tähän saatiin lääkitys. esim kananmunan testaukseen reagoi toisena päivänä refluksilla (viimeviikolla, 1v3kkI), ja piti aloittaa taas lääkitys vaikka muutama kuukausi oltiin jo ilman.
meillä siis kaikki oireet katoaa kunhan ruokavalio on kunnossa. usein refluksioireet tulevat (ja korvatulehdukset) kun testaillaan jotain uusia ruoka-aineita.
kuopuksella on sama, mutta tähän saatiin lääkitys. esim kananmunan testaukseen reagoi toisena päivänä refluksilla (viimeviikolla, 1v3kkI), ja piti aloittaa taas lääkitys vaikka muutama kuukausi oltiin jo ilman.
meillä siis kaikki oireet katoaa kunhan ruokavalio on kunnossa. usein refluksioireet tulevat (ja korvatulehdukset) kun testaillaan jotain uusia ruoka-aineita.
J
"joo"
Vieras
J
"joku"
Vieras
Tuosta lääkkeestä ei ole kokemusta mutta meillä auttoi prepulsid, losec mups ja nutilis joka teki äidinmaidosta paksumpaa. Meillä todettiin 1kk ikäisenä rakenneviasta johtuva silent refluksi ja 6kk iässä pystyimme lopettamaan kaikki lääkkeet. Meidänkin tyttö kasvoi nopeasti ja taisi parhaimmillaan olla plus 39% käyrällä. Mutta nykyään on oikein sopusuhtainen 4 vuotias ja refluksista ei ole ollut minkäänlaista haittaa viimeiseen 3 vuoteen.
J
"joku"
Vieras
Se piti vielä sanoa että lastenklinikalla ainakin osataan hyvin todeta ja lääkitä refluksia eikä pidetä äitiä luulosairaana. Niillä meni vain 2 päivää selvitellessä mikä tyttöä vaivaa.
Similar threads
- Häiriöinen
- Aihe vapaa